Onkipaikkoja yllin kyllin 


– Papasta saa aina kalaverin, kun se vain muilta touhuilta joutaa, kertoo Waltteri Wacklin. Koko ikänsä onkihommissa puuhannut Piepe myöntää, ettei hienon harrastuksen pariin todellakaan tarvitse häntä juurikaan yllyttää. Äänekoskella kaikenikäiset onkijat iloitsevat, kun Äänejärvi palasi jokamiehenoikeuksien piiriin. Salakkakin on nykyään syömäkala.

Kalastus on hyvä harrastus niin vanhalle kuin nuorellekin, eikä kalapaikoista ole täälläpäin pulaa. 

 

– Se on onkiväelle mukava juttu, kun tämä Äänejärvi vapautui yleiseen kalastukseen. Kyllä tästä ennen vanhaan ongella sai aina vähintäänkin kissan kalat, tuumailee äänekoskelainen kalamiesveteraani Pentti Wacklin uudella kaupungintalon rannan vierasvenelaiturilla ja siirtää kohoa ylävirtaan.

Kevyt puikulakoho noussee pystyyn ja painuu uppeluksiin, mutta kala ei tartu.

– Salakka siellä narraa, mutta kohta se jää, kun nosto osuu kohdalleen. Otappas Waltteri sinä tämä kala pois kuleksimasta, kun minä juttelen toimittajan kanssa.

Vapaan tarttuu 12-vuotias pojanpoika ja tarkastaa ensin syötin. Pientä viritystä ja mitättömän kokoinen punainen keinomato kimmeltää koukussa ottavasti ja koukun pää pilkistää esiin tarttuvasti. Siima solahtaa takaisin virran pyörteeseen.

– Oikea mato olisi parempi, mutta kyllä kala näihin muovimatoihinkin tarttuu, toteaa nuori mutta kokenut onkimies. 

– Nämä kestävät paremmin koukussa eikä kädet läträänny, hän täsmentää asiantuntevasti. 

Pentti Wacklin ihastelee uutta komeaa laituria ja muistelee, kuinka takavuosina uiton aikaan nippujen alta nousi roppakaupalla oikeita körmyahvenia.

– Aina, kun hinaaja toi yläseliltä uuden lautan, sen alla seurasi ahvenparvia. Heti ilmestyi onkiukkoja uoman varteen Mörtin edustalle, hän muistelee.

– Saman lailla homma toimi myös Suolahdessa, kun puuta riitti sataman edustalla.

Roskakalaa ei ole

Pentti Wacklin on toiminut Äänekosken Tärpissä vuosikymmeniä. Viime vuosina ”Piepe”, kuten hänet koskella paremmin tunnetaan, on vetänyt seuran järjestämiä nuorten ja lasten onki- ja pilkkitapahtumia. Kesällä pilkkimistä sanotaan pohjaonginnaksi, jolla konstilla kalaa nouse syvältäkin.

– Aika monet tapahtumat on tullut värkättyä ja isoillekin porukoille. Perinteinen onkiminen ja pilkkiminen ovat ilmaisia jokamiehen oikeuksia ja sen verran hienoa puuhaa, että niiden pariin kyllä kannattaa nuorisoa kannustaa.

Hän luettelee onkimisen iloja ja etuja pitkän listan.

– Se on samalla jännittävää että rentouttavaa. Ollaan reippaana ulkona luonnon helmassa eikä vain kyhjötetä tietokoneen kimpussa kotinurkissa.

Sekin on harrastuksessa plussaa, että saaliista saa laitettua hyvää ja terveellistä ruokaa.

– Nykyään lehtien kokkipalstoilla kerrotaan, miten keittiömestarit taikovat jokaisesta kalalajista herkkuja. Salakkakin kelpaa. Roskakalaa ei ole olemassakaan.

Waltteri kehuu kuitenkin ahvenen makua yli muiden. Isoin hänen onkimansa on painanut 700 grammaa.

– Oli se mahtavan makuista, kun savustettiin.

Usein onkireissuilla on kalakaverina koulutoveri Severi. Yhdessä on mukavaa ja voi vaikka kilpailla kumpi saa enemmän kalaa. 

Pieni koukku, ohut siima ja herkkä koho helpottavat kalan tartuttamista.

Halpaa ja hulppeaa

– Halvimmillaan onkivälineet saa eurolla, kun valmistaa vavan itse vaikkapa kapeanhuitakasta haapapuusta, Wacklin valistaa.

Koukun, kohon ja painon kanssa kannattaa ottaa asiantuntijan neuvot huomioon, jotta saaliin saanti varmistuu.

– Semmoinen marketin perinteinen pintaonkisetti kyllä pelittää hyvällä syönnillä joten kuten, mutta yleensä niissä on liian iso koukku ja liian kantava koho aran kalan tartuttamiseen. Tosin syöntipäällä oleva ahven tarttuu melkein mihin vain.

Narraaminen vähenee, kun käytössä on ohut siima, pieni hyvälaatuinen ja terävä koukku sekä herkkä juuri ja juuri kantava koho.

– Onkivehkeiden tuunauksen saa tehtyä muutamalla eurolla.

Erikoissolmut nailonsiimaan kannattaa opetella, sillä tavallisesta solmusta siima katkeaa herkästi.

Jokamiehenoikeuden piiriin kuuluvaa onkivettä Äänekoskella kyllä piisaa.

– Onkiminen on halpaa ja hulppeaa puuhaa. Onkipaikkoja täällä on monipuolisesti ja yllin kyllin, Wacklin vakuuttaa.

Ruohikossa kuhisee

Pintaongella kalan tavoittaa ilman venettä, kun rannassa on vettä vähintään reilu metri ja vesikasvustoa. Ahvenvitapöheikkö on varma kala paikka.

Virtapakoista kannattaa aina kokeilla ja siltojen aluset ovat usein hyviä onkipaikkoja. Samoin laitureiden ja aallonmurtajien tutumassa on sopivan syvää onkimiseen. Kalaa kannattaa tavoitella myös rantajyrkänteiden ja -kivien edustalta, kunhan vain on tarpeeksi syvää.

Piepe painottaa, että pienimmät onkijat on syytä varustaa pelastusliiveillä, sillä vaara vaanii, kun vettä on uppeluksiin asti. 

Waltteri muistuttaa, että metsälammillakin kannattaa rampata. 

– Niistä voi saada isoja ja melkein mustia ahvenia.

– Hei nyt se tarttui!

Siiman päässä välkkyy sätkivä salakka. Äänejärvi suo antejaan. 

 

 

Vastaa