ÄKS

Paluu yhteisrintamaan

13.08.2012 20:45





Lauantaina järjestetty Paluu Yhteisrintamaan- tapahtuma keräsi Suolahden kansatalon täyteen Keski-Suomessa vuosina 1944 -1990 kansandemokraattisissa järjestöissä toimineita henkilöitä.
Paikalle oli saapunut muun muassa kaksi entistä kansanedustajaa ja Suolahden ensimmäisen kansanedustajan, Ville Puumalaisen miniä, Raija Puumalainen.

Ville Puumalainen toimi kansanedustajana eduskuntatalon massiivisten ?kaltereiden? takana vuosina 1945 -1954. Tätä ennen hän oli tuijotellut vankilan rautaisia kaltereita Tammisaaressa 1930-luvulla.
– Ville joutui vankilaan, koska oli kapinallinen. Minulle on kulkeutunut paksu nippu kauniilla käsialalla kirjoittettuja kirjeitä vankilasta. Kirjeissä Ville on kovasti huolestunut, miten kotiväki voi ja jaksaa Iinankadulla, kertoo Varkaudessa kunnallispolitiikassa vaikuttava Raija Puumalainen.
Eino Puumalaisen leski ei ennättänyt koskaan tavata appiukkoaan. Raija aikoo työstää Villen kirjeet sähköiseen muotoon.
– Tiedä mitä niistä saa aikaiseksi. Hänen aikanaan politiikka oli hieman toisenlaista kuin nyt: puhujamatkoillekin mentiin suksipelillä lentokoneen sijaista.
Ville oli aatteen mies. Hänestä kulkee monenlaista tarinaa suolahtelaisten suussa. Villen henki lämmittää kansantalolla käyviä. Muurari Ville Puumalaisen muuraamat pönttöuunit ovat vieläkin käytössä. Poikansa Eikan kansantalon näyttämölle maalaama kuva on myös monilla muistossa.

Syksyllä 90 vuotta täyttävä entinen kansanedustaja Olavi Kämäräisen ympärillä käy kuhina. Moni muistaa miehen, ja kun on kerran tilaisuus muistella menneitä, niin sitten muistellaan.
– Minä toimin kansanedustajana vuosina 1962-1966. Sodan jälkeen syntyi SKDL:n haara ja meillä oli suurin eduskuntaryhmä.
Kämäräinen lähti mukaan työväenliikkeeseen jo ennen kansakouluikää. Sitä ennen hän oli tullut härkävaunukyydillä Karjalasta Laukaaseen.
– Siitä minut laitettiin rekeen ja Vehniälle. Vuonna 1939 pääsin töihin Tikkakoskelle tehtaalle, jossa sorvasin yhtä mittaa 22 vuotta. Myöhemmin siirryin tykkitehtaalle Rautpohjaan.
Metallityöläinen ajautui ay-liikkeeseen. Sitten presidentin valitsijamieheksi ja pian parlamenttiin.
– Nykyajan puhujat voisivat mennä puhuamaan peilin eteen. Minusta ei ole tullut taputtajaa, täytyy osata olla oikealla tavalla kriittinen. Nyt on huulilla se, että tulikohan valittua sopivin vai pätevin?
Kämäräisellä oli näppinsä pelissä, kun Suolahteen alettiin puuhaamaan traktoritehdasta.
– Tai mitä silloin oli mielessä, oliko auton osia tai polkupyöriä valmistava tehdas? Sinivuori rakensi 69-tien varteen, tolpat ja seinät olivat pystyssä. Sitten hän otti minuun yhteyttä, että saisiko valtiolta apuja teollisuutta varten. Avattiin aukko talouselämävaikuttaja Bror Wahlroosin kalenteriin ja pakeille. Sinivuori kävi esittelemässä asiansa, ja niin sitä rahhaa tuli teollisuusalueen rakentamiseen.

Vuonna 1945 perustettiin nuorisoliitto, ja melskeissä oli mukana Leila Aro, nuori ja innokas pioneeriohjaajaksi mielivä neitonen.
– Työväenliike oli jo olemassa, ja sodan jälkeen piti saada ihmiset liikkeelle. Nuorille päätettiin järjestää toimintaa, ja sitä varten tarvittiin tiloja. Minä oioin nauloja Kivistön työväentalon rakennustyömaalla.
Suolahti tuli tutuksi. Leila kävi ohjaamassa ja laittamassa toimintaa vireäksi.
– Tulin tuohon asemalle junalla. Kun aloitin piirisihteerinä, kuljin eri osastoissa ja laitoin toiminaa vauhtiin. Suolahdessa toiminta oli hyvin vireää.
Vaikka Leila on ollut eläkkeellä jo pitkään, hän kummastelee, kun eläkkeestä huolimatta elo on yhtä työelämää.
– Minä olen järjestötoinnassa mukana yhä. Aatteen palo on sisällä, vaikkei sitä enää niin julki tuodakaan. Muu maailma on nykyään niin voimakas, että se vaikuttaa. Ennen elettiin sananmukaisesti vanhaa hyvää aikaa. Nyt ei saada enää sillä tavalla aikaiseksi, se vähän harmittaa, kun porukalla toimiminen on pienentynyt.

Suolahden viimeisin kansaneudustaja Pekka Leppänen pitää järjestettyä tapahtumaa merkittävänä.
-Minut kirjoitettiin tässä näyttämön edessä SKDL:n jäseneksi vuonna 1966. Siitä lähtien olen tehnyt poliittista työtä ? ja jatkan sitä edelleen. Papalla voi olla vielä jotain sanottavaa.
Leppänen kertoo allekirjoittaneen suostumuksensa kuntavaaliehdokaaksi ryhtymisestä.
– Minä näen joka päivä jonkinlaista polittiista aihetta. Jopa uniinikin ne tunkevat.
Leppänen aloitti santaajana vaneritehtaalla ja poliittinen näkemys heräsi pian. Näki sen, kuinka joku oli kieli ruskeana, ja kuka teki ja mitä.
– Huomasin, mikä on politiikan merkitys työelämässä.
Myös Pirkko-vaimo kannusti lähtemään mukaan. Pirkko jää eläkkeelle pian, ja yhteinen aika lisääntyy.
– Pirkko tuumasi, että lähe vaaleihin, ettei tarvitse yhtäaikaa olla kotona, naurahtaa Leppänen.

Musiikista tilaisuudessa vastasi Tapiola-ryhmä ja Punakipinä.
– Täällä on laulettu aina ja paljon. Suolahdessa on ollut loistavia kuplettilaulajia ja näiden seinien sisällä on kuultu ajan hermolla olevaa poliittista satiiria sävelten saattamana, kertoo Sirpa Martins ja ilmoille kajahtaa Vapauden kaiho.

Vastaa

ÄÄNEKOSKEN KAUPUNKISANOMAT OY
Torikatu 2, 2. kerros, 44100 Äänekoski
Avoinna sopimuksen mukaan
Puhelin 040 565 0941

TOIMITUSmarjo@aksa.fi
Marjo Steffansson
päätoimittaja 040 841 2945

MARKKINOINTIilmoitus@aksa.fi
Pirjo Hakkarainen
myyntipäällikkö 040 565 0941
Marjut Parola
myyntineuvottelija 040 730 4234
etunimi@aksa.fi

ILMOITUSVALMISTUS JA -AINEISTO
ilmoitus@aksa.fi

Tietosuojaseloste »
© Äänekosken Kaupunkisanomat Oy

AD Alfred
Elysium Solutions Oy