Pelaaminen ei tee pahaa


Pelaaminen on älylaitteilla helppoa ja yleistä, mutta ei se silti ole paha asia.

 Pelaaminen herättää monenlaisia mielipiteitä ihmisten keskuudessa, mutta pelaamisen hyödyt jäävät harvoin huomiotta.

 

SYKSYN lopulla vietettiin pohjoismaista peliviikkoa, jossa Äänekoskikin oli myös hyvin mukana: muun muassa Pohjoisen Keski-Suomen Ammattiopisto eli Poke järjesti monenlaisia pelitapahtumia kaikenikäisille pelaajille peliviikon aikana. Suuren suosion tavoitti varsinkin Pokemon GO – halloween –tapahtuma, joka täytti Huuhan puiston innokkailla, kaikenikäisillä pelaajilla.

Nykyaikana varsinkin nuoret pelaavat paljon. Erilaisia pelejä löytyy kaikille alustoille tietokoneista älypuhelimiin. Pelaaminen saattaa herättää monenlaisia mielipiteitä ja varsinkin useat vanhemmat pohtivat, onko pelaamisesta pelkkää haittaa.

– Pelaaminen herättää varmasti kysymyksiä vanhempien keskuudessa ja monet haluaisivat tietää paremmin, mitä omat lapset pelaavat, Nuorisosihteeri Mika Inkeroinen toteaa.

– Kohtuudella pelaaminen on harrastus siinä missä muutkin, mutta se riippuu myös vähän siitä mitä pelaa, kertoo vastaava koulukuraattori Taina Laitinen.

 

OIKEISSA RAJOISSA pelaaminen voi olla jopa hyödyllistä ja siitä voi olla apua myös oppimisessa.

– Sellaisilla pojilla, jotka pelaavat paljon, on englanninkielen taito monesti parempi kuin monilla ikäisillään. Strategiapelit ovat myös yksi muoto, joista voi olla hyötyä. Joillekin pelaaminen on myös sosiaalista kanssakäymistä, sanoo Laitinen

– Assasin’s Creed niminen peli saattaa auttaa oppimaan historiaa, sillä sen tapahtumapaikat ja hahmot perustuvat historiaan. Englannin oppiminen on silti isoin hyöty, jos mietitään videopelejä. Peleistä oppii myös teknologian ymmärtämistä kertoo ahkerasti pelaava Nicklas Lestelin.
Lestelin itse pelaa rooli- ja simulaatiopelejä laidasta laitaan. Pelejä hän on pelannut aina pihapeleistä korttipeleihin. Pelaaminen on ollut elämässä aina, ainoastaan pelatut pelit ovat vuosien saatossa muuttuneet.

– En pelaa kovin paljon, koska ei ole aikaa ja pelaan yleensä pelejä ennen nukkumaan menoa yksin, enkä netissä tai kaveriporukassa. Ollessani ala-asteella vanhempien kanssa oltiin sovittu kaksi tuntia peliaikaa kerran viikossa. Ja koen sen auttaneen myöhemmässä elämässäkin. On helpompi kontrolloida omaa pelaamistaan, Lestelin kertoo.

 

VAIKKA PELAAMINEN saattaa ulospäin vaikuttaa epäsosiaaliselta ja pelaaja sulkeutuneelta, voi pelimaailma lisätä yhteisöllisyyttä ja auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin.

– Yhteisöllisyys ei tarkoita vain sitä, että toinen ihminen olisi pelkkä nimimerkki ruudun toisella puolella. Toisten pelaajien kanssa tavataan myös ihan reaalimaailmassa, esimerkiksi pelitapahtumissa, Lestelin sanoo.

On silti totta, että pelaamisella on myös varjopuolia. Pelaaminen saattaa vaikuttaa pitkällä aikavälillä unenlaatuun ja määrän, sekä vireystasoon. On myös hyvä muistaa, että pelipaketin kylkeen rustatut ikärajat eivät ole turhia.

– Liian nuorena 18-vuotiaille tarkoitettujen pelien pelaamisesta voi olla haittaa kehitykselle. Eivätkä nuoret pelaajat välttämättä ymmärrä, että peli on fiktiota, Laitinen toteaa.

– Nuorisotiloilla valvotaan tilojen omien pleikkaripelien pelaamista niin, että pelejä ei anneta muuta kuin sen ikäisille nuorille, joille ne on tarkoitettu. Yleensä nuoret kuitenkin pelaavat omilla puhelimillaan ja sitä me emme pysty valvomaan. Kotona vanhemmilla on iso rooli valvoa sitä, mitä lapset pelaavat, Inkeroinen sanoo.

Useat pelaajat onneksi tunnistavat itsekin harrastuksensa pimeät puolet.

– Liika pelaaminen saattaa vaikuttaa mielenterveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin, vaikka pelaaminen itsessään ei tarkoitakaan, että olisi ongelmainen tai yksinäinen. On myös totta, että esimerkiksi Facebook-peleissä jaetaan sijainnit, nimi ja joskus jopa tilitiedot, mikä voi johtaa identiteettivarkauksiin, Lestelin tunnustaa.

Mitä suurempiin ongelmiin tulee, pelaaminen ei yleensä ole ongelmien aiheuttaja, vaikka monesti niin ajatellaankin. Monesti ongelmat saavat alkunsa ihan jostain muusta.

– Jos puhutaan pelaamisesta pahana ongelmana niin silloin yleensä puhutaan jo aikuisesta ihmisestä, jolloin ongelmat ovat jo pidemmältä ajalta. Voihan pelaaminen olla myös joillekin tapa virkistäytyä, Laitinen sanoo.

Koulukuraattorin tapaamisissa pelaaminen nostetaan yhä useammin pöydälle.

– Lähestulkoon aina se otetaan puheeksi enemmän tai vähemmän. Yhdessä keskustellaan siitä, mitä nuori tai lapsi pelaa ja kuinka paljon ja valvovatko vanhemmat pelaamista. On myös ollut tilanteita joissa pelaamiseen on jouduttu puuttumaan enemmän. Esimerkiksi ikäraja-asioissa, Laitinen kertoo.

 

PELIVIIKOLLA järjestettiin myös Pelataanko teillä tarpeeksi? Vai liikaa? -vanhempainilta, jonka asiantuntijana toimi Sovatek-säätiön Pelituki-toiminnan koordinaattori Jarkko Järvelin. Vanhempainillassa käsiteltiin nuorten pelaamisen haittoja ja hyötyjä sekä sitä, missä vaiheessa vanhempien kuuluisia olla huolissaan lasten pelaamisesta. Keskustelussa nousi myös esille vaikuttavatko peleissä opitut taidot tosielämässä.

– Pelaaminen on kulttuuria ja harrastus, mutta se ei ole päihde, Jarkko Järvelin korostaa.