”Sata vuotta, eikä suotta!” – lue MTK Äänekosken juhlahistoriikki


Emil Rantala vie maitotonkkaa laiturille. (Kuva: Matti Rautiaisen arkisto)

Hannu Kumpulainen esitti MTK Äänekoski ry:n 100 vuotisjuhlahistoriikin yhdistyksen juhlassa sunnuntaina 22.lokakuuta Sumiaisissa. 

 

Suomen talonpoikain järjestäytyminen lähti valtakunnallisesti liikkeelle näkyvästi Suomen itsenäistymisen aikoihin vuonna 1917, jolloin perustettiin Maataloustuottajain Keskusliitto.

Äänekosken yhdistyksen perustava kokous pidettiin Koivistonkylän Pölkissä huhtikuun 24 päivänä 1924. Alustavan puheenvuoron yhdistyksen tarpeesta paikkakunnalla käytti piiriliiton edustaja herra Nurminen, kuten pöytäkirjaan on merkitty. Kokoukseen osallistujien määrä ei ole tiedossa. Tilaisuudessa puheenvuoroja käyttivät Ville Raatikainen, Erik Honkonen, Yrjö Vainio, Lauri Lehtonen ja Jaakko Koivu.

Puheissa ilmeni innostunut mieliala asialle. Kokouksessa valittiin toimikunta, johon kuului Ville Raatikainen, Yrjö Vainio ja Jaakko Koivu, varalla olivat Jussi Hirvonen, Otto J. Autioniemi ja Lauri Kolari. Toimikunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi Ville Raatikaisen, varapuheenjohtajaksi Jaakko Koivun ja sihteeri –rahastonhoitajaksi Yrjö Vainion.

Perustamisvuonna toimikunta kokoontui kaksi kertaa, joissa käsiteltiin mm. Uudenmaan piiriliiton tiedustelua maatalousväen palkoista ja verotusta. Seuraavana vuonna näkyvimpiä asioita olivat verotus- ja kunnallisasiat.

Toiminta vireytyi vähitellen. Vuoden 1931 yleisessä kokouksessa oli mukana peräti 41 jäsentä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tuure Autio. Kokouksessa otettiin kantaa myös ammatillisiin ja järjestöllisiin kysymyksiin. Lisäksi perustettiin kunnallinen järjestelytoimikunta, joka anoi lääkintöhallitukselta lupaa kätilön ja sairaanhoitajan toimen perustamiseksi Äänekosken maalaiskuntaan.

Vuonna 1935 Yhdistyksen johtoon tuli Äänekoskelle muuttanut innostunut järjestömies Frans Iso-Anttila. Yhdistyksen toiminta, joka oli laantunut silloisen laman aikana, alkoi taas elpyä. Heti samana vuonna tehtiin aloite Keiteleen vedenpinnan säännöstelyn tutkimiseksi, edellisvuoden suurtulvan viljelyhaittojen poistamiseksi.

Seuraavana vuonna ehdotettiin pitäjän pienten lainajyvästöjen pienentämistä. Maidon myynnin järjestämisestä alettiin keskustella, samoin muiden maataloustuotteiden markkinoinnista. Piirimiestoimintaa alettiin elvyttää.

Aili Ruuska lypsyllä 50-luvulla.
(Kuva: Toivo Ruuskan arkisto)

(Kuva: Toivo Ruuskan arkisto)

Vuonna 1938 päätettiin osallistua Jyväskylässä perustettavan kulutusmaidontuottajain yhdistyksen toimintaan.

Syttynyt talvisota katkaisi suunnitelmat ja yhdistyksen toiminta supistui miesten jouduttua rintamalle. Tynkä johtokunta hoiti asioita. Tuli kansanhuoltovirasto ja pakkoluovutukset. Rauhan myötä tulivat uudet toimet, tärkeimpänä pakkoluovutetuilta alueilta siirtyvien karjalaisten viljelijöiden sijoittaminen paikkakunnalle.

Vuonna 1945 yhdistyksen puheenjohtajana toimi Lauri Lehtonen, varapuheenjohtajana Frans Iso-Anttila ja sihteeri-rahastonhoitajana Onni Pölkki, jonka sihteerikautta kesti yhtäjaksoisesti 21 vuotta. Myös Frans Iso-Anttilan työ yhdistyksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana on ollut mittava, yhteensä 25 vuotta. Siirtoväen edustajaksi yhdistykseen valittiin Ilmari Selin, jonka toimintakausi kesti vuoteen 1961, yhteensä 16-vuotta.

Säännöstelykauden jatkuessa 1946 yhdistys vaati, että elintarvikkeiden säännöstely tulee lopettaa ja maidon hinta tulee saattaa vastaamaan tuotantokustannuksia. Samalla oltiin valmiita tukemaan MTK:ta mahdollisen luovutuslakon alkaessa.

Kaupallinen järjestäytyminen todettiin välttämättömäksi. Teuras- ja viljelytuotteet tulisi myydä omiin markkinointijärjestöihin. Tämän vuoksi vuonna 1947 tehtiin päätös liittymisestä Osuusmeijeri Valioon. Seuraavien vuosien aikana saatiin Äänekoskelle Valion meijeri ja lisäksi vaadittiin Metsäliiton sahan rakentamista.
Maaliskuun 1. päivänä 1956 alkanut yleislakko koetteli tuottajain yksimielisyyttä. Lakkoa kesti kolme päivää ja se osoitti tuottajain päättäväisyyttä.

1960-luku oli nopean kehityksen ja muutosten aikaa. Maatalous alkoi tuottaa elintarvikkeita enemmän, kuin kansa kulutti. Alettiin puhua vilja- ja voivuorista. Valtiovalta pyrki korjaamaan asiaa vuonna 1969 voimaan tulleella pellonvarauslailla. Laki vaikutti masentavasti maatalousväestön mielialaan maaltapakoineen.

Puheenjohtajina 1960-luvun alkupuolella toimivat Kalle Vainio ja Matti Raatikainen. Sihteerin tehtäviä hoitivat useat henkilöt lyhyehköjä aikoja.

Vuodesta 1968 alkaen puheenjohtajan tehtäviä hoiti Toivo Ruuska. Hänen toiminta oli aktiivista järjestötyötä kunnallispolitiikan ohella. Johtokuntatyöskentely kesti kaikkiaan 24 vuotta.

Ensimmäiset naisjäsenet johtokuntaan valittiin 1970. Tuolloin alettiin ymmärtää, että myös naisia tarvitaan piristämään järjestötyötä. Elina Mustonen ja Aino Pirinen vastuuntuntoisina ja tarmokkaina emäntinä olivatkin johtokunnassa pitkään.

1970-luvun alun maataloustuloratkaisut olivat vaikeita. Tukitoimenpiteinä oli joukkokokouksia Tampereella ja Jyväskylässä, jossa yli 600 traktoria haittasi melkoisesti liikennettä. Kahtena vuotena valmistauduttiin jäsenäänestyksiin, joita ei kuitenkaan toimeenpantu sopimukseen pääsyn vuoksi.

Vuonna 1973 alkoi 15-vuotta kestänyt Jukka Lehtosen puheenjohtajakausi. Kaikkiaan Jukka oli johtokunnan jäsenenä 27 vuotta.

Samana vuonna keskusteltiin Äänekoskella lomaemäntätoiminnasta ja anottiin kaupunginhallitukselta määrärahaa toiminnan aloittamiseen. Hanke kuitenkin kaatui valtuuston kokouksessa.

Vuonna 1974 juhlittiin 50-vuotistoimintaa Yhteistalolla. Juhlan yhteydessä vihittiin yhdistykselle hankittu järjestölippu. Vihkimisen suoritti ja juhlapuheen piti agronomi Tapio Mattila MTK:sta. Ehythenkinen aatteen juhla kokosi yleisöä yli 200 henkeä.
Myös voimakas järjestökoulutus aloitettiin 1970-luvulla liiton ja MTK:n järjestämillä kursseilla luottamushenkilöille ja jäsenille. Aikaisemmin koulutustoiminta ei ole ollut näin laajaa.

Vuosi 1980 oli historiallisesti merkittävä MTK:n toiminnassa. Silloin suoritettiin ensimmäisen kerran jäsenäänestys maataloustuloneuvottelu tuloksesta. Äänekoskella annettiin Kyllä ääniä 126 eli 64 % ja Ei ääniä 68 eli 36 %. Vaikka neuvottelutulos ei viljelijöitä tyydyttänytkään, osoitti tulos, että jäsenistö piti laihaakin sopimusta parempana kuin lihavaa riitaa. Hylkäävä äänestystulos olisi merkinnyt luovutuslakkoa ja muita järjestöllisiä toimenpiteitä.

Vuonna 1985 kirkkopyhän puurotilaisuudessa avattiin osallistuminen talonpojan Afrikka talkoisiin
Yhdistyksen pitkäaikaisimpana sihteerinä aloitti vuonna 1986 Marketta Närhi ollen tehtävässä vuoteen 2008 asti. Hän hoiti sihteerintehtäviä neljän puheenjohtajan aikana. Kaikkiaan Marketta oli johtokunnan jäsenenä 22 vuotta.

Kari Ruuska heinäseipäitä kantamassa. (Kuva: Markku Ruuskan arkisto)

Seppo Rautiainen ja Matti Suopellonmäki säilörehun teossa 60-luku
(Kuva: Matti Rautiaisen arkisto)

Vuonna 1987 pöytäkirjan mukaan satovahinkoilmoituksia tehtiin 144, joista omavastuun vähentämisen jälkeen jäi korvattavaa 128:lle.
Vuonna 1989 puheenjohtajana aloitti Pauli Lunttila hoitaen tehtävää vuoteen 1995 saakka. Hänen puheenjohtajakauden aikana, kun Konginkankaan kunta liittyi vuoden 1993 alussa Äänekosken kaupunkiin, nousi esille ajatus myös maataloustuottajayhdistysten yhdistämisestä. Suunnitelman toteuduttua Konginkankaan yhdistyksen itsenäinen toiminta päättyi vuoden 1994 lopussa. Yhdistyksen jäsenet liittyivät samalla Maataloustuottajain Äänekosken yhdistys MTK-Äänekoski ry:n jäseniksi.

Konginkankaan Yhdistyksen perustava kokous pidettiin Sadeharjun talossa 29.7.1917. Yhdistys rekisteröitiin joulukuussa 1917. Konginkankaan yhdistys oli Keski-Suomen kolmanneksi vanhin maataloustuottajien yhdistys. Yhdistyksen alkuperäisten sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli valvoa Konginkankaan maataloustuottajien etuja, avustaa maanviljelijöitä työriidoissa ja parantaa maataloustyöväen työoloja. Yhdistyksen toiminnasta ei ole tietoja vuoden 1918 jälkeen, kunnes se perustettiin uudestaan sotien jälkeen syksyllä 1945. Yhdistys oli Maataloustuottajain Keski-Suomen Liitto ry:n rekisteröity jäsenyhdistys. Vuonna 1966 yhdistykseen perustettiin naistoimikunta.

Sumiaisten kunta liittyi vuoden 2007 alussa Äänekosken kaupunkiin ja MTK Sumiainen liittyi MTK-Äänekoskeen vuoden 2009 alussa. MTK-Sumiainen oli perustettu 23.9.1945. Sumiaisissa oli ennen Maataloustuottaja yhdistyksen perustamista yhdeksän pienviljelijäyhdistystä ja kolme Maamiesseuraa. Tämä selittä sen miksi Maataloustuottajain Sumiaisten yhdistys perustettiin vasta vuonna 1945.

Hietaman Pienviljelijäyhdistyksen konekurssi 1958 Jokiniemen tilalla.
(Kuva: Tarja Takala-Hottin arkisto)

Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1.1.1995. Maataloustuottajat joutuivat sopeutumaan nopealla aikataululla uuteen tukijärjestelmään ja alentuneisiin tuottajahintoihin. Keskustelu EU:n tuomista uudistuksista oli vilkasta vuosituhannen vaihteessa. Niinpä vuoden 2000 toimintakertomuksen mukaan pääpaino oli EU- ja ympäristötukien tiedottamisessa, sukupolvenvaihdos tilakaupoissa ja yhteistyön kehittäminen SAK:n kanssa. EU:n myötä maanviljelijän seuraksi saapuivat jatkuvasti vaihtuvat tulevaisuudenkuvat. Jatkuvasta muutoksesta tuli pysyvä ilmiö.

Puheenjohtajana Matti Hytönen aloitti puheenjohtajana 1996 hoitaen tehtävää vuoteen 2004 asti. Matin puheenjohtaja kaudella kesäretket olivat hyvin suosittuja ja jatkuivat vielä seuraavienkin puheenjohtajien aikana.

Retket olivat yhdistettyjä opinto- ja virkistysmatkoja. Matkat suuntautuivat kotimaan lisäksi lähi naapurimaihin. Kaikki mukana olleet muistavat ikimuistoisen Vienan Karjalan retken kesällä 2005.

Markku Hytönen oli puheenjohtajana vuodesta 2005 vuoteen 2010 ja Johanna Helminen oli sihteerinä vuodesta 2009 vuoteen 2016.

Nykyinen puheenjohtaja Tommi Lunttila otti vetovastuun vuonna 2011. Vuonna 2011 Niiniveden Maamiesseura ry lakkautettiin ja pöytäkirjaotteen mukaan tilille jäävät varat, ilmoitus- ja kokouskulujen maksun jälkeen, päätettiin siirtää MTK-Äänekosken tuottajayhdistyksen tilille, opinto- ja virkistysmatkakäyttöön jäsenille.

Metsänhoitoyhdistysten ”pakkojäsenyys” poistui vuoden 2014 lopussa ja vuoden 2015 alussa toteutui järjestöuudistus, jolloin metsänhoitoyhdistykset liittyivät MTK:n jäseniksi. Nämä muutokset ja puusta saatava hinta keskustelutti jäsenistöä useissa kokouksissa.

Maa- ja metsätaloudelle tulee nykyisin uusia vaatimuksia ja sääntöjä, joten järjestötoiminta on edelleen tarpeen. Yhteenvetona voisi todeta, että toimittu on satavuotta, eikä suotta.

 

HANNU KUMPULAINEN