Suru koskettaa syvältä – Kikka Raitanen on menettänyt monta läheistä


Kikka Raitanen on piirtänyt 13 sydäntä, yhden jokaiselle, tärkeälle, lastenkodissa läheiseksi tulleelle.

Tänään sytytetään kynttilöitä sadoille haudoille. Pyhäinpäivänä muistellaan vainajia, pois nukkuneita vanhempia, lapsia, isovanhempia – omaisia, ystäviä ja muita läheisiä. Kikka Raitasella on monta läheistä, joille hän käy sytyttämässä kynttilän.

 

Kikka Raitanen suuntaa Äänekosken hautausmaalle mukanaan iso kassillinen kynttilöitä. Hän on menettänyt vanhempiensa lisäksi neljä biologista sisarta sekä tusinan siskoja ja veljiä, ja kolme ihanaa hoitajaa, jotka hän sai omakseen Loden lastenkodista. Kynttilät syttyvät lämpimien ajatusten ja kaipauksen siivittämänä. 

– Olen perheemme kymmenestä lapsesta kolmanneksi nuorin. Isäni teki itsemurhan ollessani kolmevuotias, Kikka muistelee.  

Perheen alamäki ja ankeus alkoi samalla hetkellä. 

– Asuimme pienessä yhden huoneen ja keittiön käsittävässä asunnossa. Voin ymmärtää äitiäni, joka ei tätä yhtälöä ja lapsilaumaa kestänyt. 

Äiti teki oman ratkaisunsa, ja otti Kuningas Alkoholin kotiimme asumaan. 

– Minulla on sellainen käsitys, että me perheen pienimmät olimme kolmen vuoden ajan häkkisängyssä ja katsoimme kun aikuiset joivat ja pitivät meteliä. 

Kikka pääsi – siis ei joutunut – lastenkotiin, Lodelle. Vuosi oli 1967 ja Kikka kuusivuotias. 

– Siellä oli niin hyvä olla! Oli ruokaa, puhtaita vaatteita ja syli, Kikka huokaa.

Aivan kaikki Kikan sisaruksista ei tätä onnea päässyt kuitenkaan maistamaan. Sisaruksista viisi sai viettää hyviä vuosia Lodella. 

– Osa sisaruksistani joutui poikakotiin, osa vankilaan, se oli sen ajan meininki. Kun ihminen hylätään, se kokemus seuraa läpi elämän. Tällä kokemuksella voin todeta, että tytöt selviävät paremmin. Liekö he pystyvät asioista puhumaan, eivätkä patoamaan tunteitaan sisälleen, Kikka pohtii. 

Kikka asui Lodella 11 vuotta. Tuona aikana hän näki omaa äitiään kaksi kertaa. 

– Mutta koskaan minulla ei ole ollut huonoa sanottavaa äidistäni. 

Kikka ei ole salannut koskaan taustaansa. Hän on kertonut avoimesti omille lapsilleen, millaisista oloista hän on lastenkotiin muuttanut.

– Myös omat lapseni on saanut tutustua lapsuuteni laajaan perheeseen. Olen myös tekemisissä toisen polven kanssa, eli olen saanut olla ”tätinä”.

Vuosien aikana läheisiksi tuli todella monta lasta. Heistä tuli Kikalle kuin omia siskoja tai veljiä. 

– Muistan, kuinka pukeuduimme hienosti, kun talossa vietettiin ristiäisiä. Osasimme käyttäytyä, ja tällaiset tilaisuudet olivat meille perhejuhlaa. Suuri suru ja kaipaus oli, kun koulusta tullessaan huomasi jonkun pienemmistä lähteneen talosta uuteen adoptioperheeseen, ja tajutessaan, ettei pienokaisesta kuule enää koskaan mitään, Kikka muistelee lapsena kokemaansa luopumisen surua. 

Kikan ollessa 11-vuotias hän sai suruviestin puhelimitse Konginkankaalle. 

– Lodella asuva, minua pari vuotta vanhempi tyttö soitti minulle ja kertoi, kuinka 17-vuotias biologinen Mara-veljeni oli hirttänyt itsensä. Hän kertoi minulle järkyttäviä yksityiskohtia, muun muassa minkä värinen oli naru, jonka avulla kuolema käskettiin paikalle. Siihen aikaan ei tarjottu kriisapua, aika oli paras apu, joka oli käytettävissä. Mara oli minulle aina ystävällinen ja huolehtiva veli, Kikka huokaa. 

Surua on mahtunut mukaan aikuisenakin. Tasan kaksi viikkoa sitten Kikka oli ei-biologisen veljensä hautajaisissa. 

– Suru koskettaa syvältä. Olen menettänyt 12 Lodelta saatua siskoa tai veljeä. Olimme todella läheisiä silloin lapsena, ja yhteys on säilynyt tähän päivään saakka. Meillä on kerran vuodessa tapaaminen Likolahden mökillä, ja nämä kohtaamiset ovat aina hyvin sydämellisiä ja lämpimiä. Minulla on valtavan koko ikävä näitä ihmisiä, ja heistä jokaisella on paikka sydämessäni. Olen saanut kulkea mukana näiden Loden sisaruksieni lasten rinnalla heidän surussaan. Se on hyvin koskettavaa, Kikka sanoo. 

Kikka Raitanen (ent. Makkonen) kirjoitti kymmenen vuotta sitten kirjan Minusta jää jälki. Kirjaan on kerätty useita Lodella asuneiden kokemuksia ja muisteluita.  

Vastaa