Metsäteollisuus nielee raaka-ainetta tihenevää tahtia mutta ”jo lähes luvattoman huonoon kuntoon” päästetyt metsäautotiet hankaloittavat puun saamista ulos metsistä.
Neljättä vuosikymmentä puutavara-autoa ajava Markku Vehviläinen huokaa syvään puhuessaan tämän syksyn puukuljetuksista. Seuraavana päivänä odottaisi useampikin metsästä noudettava lasti mutta vielä ei tiedetä, saadaanko niitä kyytiin ensinnäkään.
Rapistuvat metsätiet ja erityisen märkä vuosi haastavat ammattikuljettajia.
– Puuvarastoille johtavat reitit ovat nyt erittäin huonossa kunnossa. Sitäkin on sattunut, että auto ajaa metsän laitaan, mutta ei vain millään pääse perille asti. Onneksi teiden kunnossapidon tärkeyteen aletaan vihdoin herätä sen myötä, kun puuta tarvitaan jatkuvasti enemmän, muun muassa Metsä Groupin biotuotetehtaalle raaka-ainetta kuljettava Vehviläinen toteaa.
Keski-Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Hannu Nyrhilän mukaan maakunnan metsätieverkosto on päästetty paikoittain jo lähes luvattoman huonoon kuntoon. Puun kysyntä kasvaa mutta metsän- ja maanomistajien teiden kunnostusinto ei näytä kiihtyvän samaa tahtia.
– Ja kun vanhoja teitä ajetaan jatkuvasti raskaammilla autoilla, niin niiden tila huononee nopeasti, metsänparannusesimiehen tehtävissä toimiva Nyrhilä toteaa.
Keski-Suomen alueella metsäautoteitä on yhteensä noin 8 000 kilometriä, josta arviolta 5 000 kilometriä kuuluu yksityiseen omistukseen.
ELOKUUSSA käynnistynyt biotuotetehdas tulee yksistään lisäämään koko Suomen havukuitupuun hakkuumääriä noin neljä miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puunkorjuu ja kuljetukset pyörivät täysillä vuoden 2018 alkusyksystä alkaen.
– Olen kuljettanut puuta jo kahdelle aiemmallekin Äänekosken tehtaalle, ja puumäärät ovat merkittävästi kasvaneet tänä aikana. Nyt biotuotetehdas käänsi ajosuuntamme täysin, sillä kaikki ajamamme kuitupuu menee suoraan sinne. Pelkästään Metsäliiton kuormia tuomme tehtaalle noin 40 kappaletta viikossa, kuljetusyrittäjä Vehviläinen kertoo.
Täydessä vauhdissaan biotuotetehdas tulee nielemään puuta 240 rekan ja 70 junavaunullisen verran vuorokaudessa. Tasainen virta varmistetaan terminaaleilla, jonne puuta tuodaan väliaikaiseen varastoon metsäteiden varsilta. Näin esimerkiksi kelirikkoaika ei aiheuta ongelmia.
Metsä Groupin kaltaista metsäteollisuusjättiä pienemmät toimijat ovat kuitenkin metsäteiden kunnon armoilla.
– Keski-Suomessa on huomattavia yksityisiä sahoja, jotka niin ikään tarvitsevat puuta keskeytyksettä. Tällä hetkellä raaka-aineen kysyntä on käytännössä sellainen, että puuta pitäisi olla saatavilla pyörien päälle jatkuvasti, metsänhoitoyhdistyksen Nyrhilä sanoo.
– Ne ovat rahallisesti isoja vahinkoja, jos puita ei saadakaan käyttöpaikoille suunnitelmien mukaisesti ja kalliiksi käy myös hätäensiapuna teille tuotava sora.
Nykypäivän raskaat puuautot jyräävät pehmenneitä, huonossa kunnossa olevia teitä piloille. Kuva: Sari Haapamäki
Pitkään jatkuvan syksyn kelirikkokausi on haastava, sillä teillä pääsee ajamaan kunnolla jälleen vasta, kun maa jäätyy tarpeeksi kestäväksi. Kuva: Jarmo Kuorinki
SUURIN YKSITTÄINEN syy teiden kunnostamisen haluttomuuteen lienee hankkeiden kova hinta.
Keväällä 2016 voimaan astunut uusi Kemera-laki pienensi entisestään yksityisten maanomistajien valtiolta metsänhoitoon ja esimerkiksi juuri tiehankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen saamia tukisummia.
– Vuosi 2016 olikin oikea aallonpohja metsäteiden perusparannusten osalta koko maassa. Tuolloin Keski-Suomessa kunnostettiin yksityisiä teitä vain noin 37 kilometrin verran, kun vuosittainen Kemera-tuen alainen tavoite on 180 kilometriä, Metsäkeskuksen metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen avaa tilastoja.
Nyrhilä pohtii yhdeksi taustalla vaikuttavaksi syyksi myös maaseudun hiljentymistä. Kun yhä useampi metsänomistaja asuu kauempana kaupungissa, ei oma metsäpalsta ole enää jatkuvasti näkyvillä ja läsnä arjessa.
Muuttunut metsänomistajuus vaatii uudenlaista aktiivisuutta.
HUOLI METSÄTILOJEN hoidosta on ajankohtainen, sillä valtakunnallinen puukauppa on käynyt vilkkaasti tänä vuonna.
Suomen metsäteollisuusyritysten edunvalvontajärjestö Metsäteollisuus ry:n mukaan sen jäsenyritykset ostivat tammi-lokakuussa tukki- ja kuitupuuta noin 13 prosenttia enemmän verrattuna kymmenen vuoden vastaavan ajan keskiarvoon.
– Kysynnän kasvu tulee varmasti näkymään myös Äänekoskella mutta ei mitenkään merkittävänä piikkinä, sillä tämä on ollut perinteisestikin hyvin aktiivista aluetta, Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksen Äänekosken ja Suolahden alueista vastaava metsäasiantuntija Jarmo Kuorinki arvioi.
– Tietenkin kaupan lisääntyminen tuo mukanaan varmuutta siitä, että puuta kulkee tasaisesti. Viime talvena metsänhakkuut jouduttiin keskeyttämään parhaaseen sesonkiaikaan, kun kuitupuuta ei yksinkertaisesti mennyt minnekään. Se oli harmittava tilanne.
Kuoringin mukaan tukin ja kuitupuun hintojen keskiarvokin on pysynyt alueella tasaisen hyvällä tasolla. Hän kuitenkin huomauttaa, että esimerkiksi juuri metsäteiden kunto, ennakkoraivuiden hoito ja kuljetusmatkat näkyvät suoraan leimikoiden hinnanvaihteluina.
– Kaiken kaikkiaan metsänomistajien keskuudessa on nyt vahva luotto tulevaisuuteen. Vire on ollut hyvin positiivinen viimeisen vuoden ajan, Kuorinki sanoo.
TAIJA KOLEHMAINEN
