Tohottajan syvällisempi haastattelu – Jukka Vehkala täyttää lauantaina 50 vuotta


Jukka Vehkala inhoaa sitä, että jotkut ihmiset näkevät vain kaksi väriä: mustan ja valkoisen. – Välissä on paljon kaikkea muutakin. Inhoan mustavalkoista ajattelua.

Vehkalan Jukka on huumorimies, jonka suusta tulee sutki sutkautus aiheeseen kuin aiheeseen. Jukeboxina tunnettu vääräleuka antoi 50-vuotishaastattelun sillä ehdolla, että puhutaan syvällisiä.

 

Jukka Vehkala siirtyy elämän jälkipuoliskolle 6. lokakuuta. Hän olisi voinut laittaa tähän ÄKSään ilmoituksen: En juhli, olen matkoilla. Matkaan on startattu jo sunnuntaina. Ensimmäinen etappi on Lissabon ja siellä tietenkin (mikäpä muukaan), kuin Status Quo, järjestyksessään 44. konsertti, jonka mies on livenä nähnyt. Reissu jatkuu Brightoniin, jossa tapahtuu maaginen taitekohta elämässä. Siirtyminen kuudennellekymmenennelle tapahtuu Tom Robinson Bandin tahtiin. Hauska sattumus, sillä bändi soittaa kyseisellä keikalla Power in the darkness -albumin, juuri sen saman, jonka Jukka kuuli kymmenvuotiaana kaverinsa c-kasetilta.

– Brightonissa on syntymäpäiväjuhlat, joten kutsunkin kaikki sinne tervetulleeksi. Paikalla on juhlakalun lisäksi vaimo ja äiti. Vastaanotto on kello 15.30 Brightonin keskustassa, pienessä pubissa nimeltä The Prince Albert Pub, Jukka vinkkaa.

Vakavaa Jukkaa ei ole Äänekoskella ainakaan julkisesti nähty. Hän myöntää, että olo tuntuu nyt vanhalta. Tässä kohtaa elämäänsä on mies pannut palikoita järjestykseen. Ensimmäinen näkyvä juttu oli puoliselkään ulottuneiden hiusten leikkaus aivan sängelle.

– Taidan olla elämässäni jonkinlaisessa virstanpylväässä juuri nyt, ja olen siinä pisteessä, että haen uutta. Radikaaleja juttuja tapahtuu myös työelämässä.

Tavoitteita ei ole nostettu liian korkealle. Ammattimielessä Jukka ei ole kiivennyt vuosikymmenten aikana ylöspäin. Hän kokee olleensa siinä mielessä armelias itselleen. Tulevaisuuttaan mies aikoo taivaltaa järkevämpään tahtiin, itseään kuunnellen. Vaikka mieli on kuin -80 -luvulta, haluaa kroppa painaa jarrua.

– Urani on ollut koko ajan laskujohteinen, ainakin jos sitä rahassa mitataan. Pätemisen tarpeesta on kaikonnut ne viimeisetkin rippeet, lähinnä siellä ammatillisella puolella. Taiteelliselta kantilta katsottuna olen tajunnut, ettei ihan joka paikkaan tarvitse keretä. Olen elänyt sellaista elämää, jota jotkut ovat jopa kadehtineet, kun en ole ollut kahdeksasta neljään -ihminen. Minulta on aina puuttunut vuorokausirytmi, ja nyt alan opetella sitä.

Jukka on päättänyt alkaa elää kuin normaalit ihmiset konsanaan. Asian mahdollistaa työpaikan vaihto. Lastensuojelussa vuosikaudet kolmivuorotyötä tehneestä miehestä tulee koulutaksin kuljettaja. Työ jatkuu siis lasten parissa, mutta kyyditettäväksi tulee myös vanhuksia ja kehitysvammaisia.

– Aloitan Hujakon taksissa koululaisten syysloman jälkeen, lakisääteiset tutkinnot on jo suoritettu. Ajattelen, että uudessa työssä voin käyttää sosiaalipuolelta opittuja taitoja hyväkseni.

Keikkailevan artistin työaikoja ja -tahtia Jukka kuvaa päättömäksi ja hännättömäksi.

– Arkityön luonne muuttuu ja tämä on jo tosi merkittävä ajankäytännöllinen juttu. Olen jännän äärellä, miltä tuntuu, kun pääsee osaksi oikeaa vuorokausirytmiä. Mutta kyllä mä saan unirytmin sekaisin keikkaviikonloppuisin, Jukka huokaa.

Jukka kertoo odottavansa uutta perusarkea toiveikkaana, mutta osin myös jännittyneenä.

– Saattaa olla, että kaipaan arkiaamuja, kun ei tarvitse lähteä töihin. Arkisin illat ovat vapaita, ja pian selviää, alkaako se ahdistaa vai tuntumaan hyvältä. Treenien järjestäminen onnistuu nyt helpommin, se on ainakin hieno juttu.

Kun Jukka oli kymmenvuotias hän sanoi tulevansa rokkilaulajaksi. Omalla tavallaan tuo haave on toteutunutkin. Jossain vaiheessa kiinnosti kirjapainoala.

– Lukiossa alkoi kovatahtinen nuoruus, jolloin koin, että ei ollut väliä mitä opiskelee. Lukion jälkeen ei enää miettinyt mitä minusta isona tulee, ja sitä vain eleli päivän kerrallaan lystiä pitäen.

Kasvatustyötä tehdessä ei ole kummosia uran kehitysmahdollisuuksia edessä.

– Jos ei oteta huomioon projektiluontoisia töitä. Yritysmaailmassa duunari voi kavuta vaikka konsernijohtajaksi. Jossain vaiheessa pohdin lastensuojelualan yrittäjyyttä, mutta se kortti on nyt myöhäistä ottaa käteen.

Jengi, jossa Jukka Äänekoskella pörrää on omanlaisensa, musiikillisessa mielessä ainakin.

– Nyt meillä on menossa Leevi and the Leavings -proggis, joka kuullaan Willessä joulukuun 14.-15. päivä. Tällä porukalla soitto sujuu yhtä aikaa ammattimaisesti, mutta samaan aikaan tekemisessä on harrastamisen tuntu. Se on vähän kuin oma kerho, jossa on lahjakkaita kerholaisia. Duo Tornado kiertää ja toimii omalla painollaan, keikkoja tulee kuukaudessa neljästä kuuteen.

Keitelejazzit ovat olleet tiukasti elämässä reilut kaksi vuosikymmentä. Tehtäviä on ollut erilaisia, mutta viime vuonna Jukka nimettiin festarin ja yhdistyksen toiminnanjohtajaksi.

– Tämän kesän jatsit oli itselleni erittäin rankka kokemus. Lopputulos ei ollut talouden puolesta se mitä haluttiin, ja otin sen hyvin henkilökohtaisesti. Se on yksi syy, miksi en järjestä Äänekoskella syntymäpäiviä ollenkaan. Tuntuu, että yksi suuri tapahtuma riittää per vuosi. Ajattelin, että Keitelejazzit oma 50-vuotislahja itselle, kun se tehdään uudestaan, jazzit kun uhkasivat loppua kokonaan. Olen joutunut miettimään selviytymisen strategioita, ja kävin jopa lamaannuksen puolella. Nyt helpottaa, kun ollaan taas rakennuspuolella ensi kesää ajatellen.

Jukka pohtii pitkään, kenelle haluaisi lähettää terveisiä ja kiitosta itsensä muovaustyöstä. Ensimmäisenä mieleen tulee äiti, isä, Tiina-vaimo ja Konsta-poika.

– Nimiluetteloon en voi taipua, sillä niin hienoja tyyppejä on matkan varrelle mahtunut. Miksi mä oon tämmönen, on täysin Tiinan ansiota. Lapsuuden asuinympäristö Keltinmäessä ja Keski-Suomen Opiston aika olivat myös erittäin tärkeitä. Valitettavasti en tunne itseäni kovin äänekoskelaiseksi, vaikka olen asunut täällä yli puolet elämästäni. Katson pikkuisen ulkopuolelta tätä Äänekosken kotiseuturomantiikkaa, mutta en koe olevani ulkopuolinen. Konstan merkitys elämään on ollut suuri. Isyyden muoto on muuttunut, kun poika on kasvanut aikuiseksi. Nyt saan ylpeänä seurata hänen kehittymistään muusikkona, ja siitä olen aivan älyttömän tohkeissani. Ajattelen niin, että tärkeämpää on pitää itsenä onnellisena ja kunnossa, kuin kerätä menestystä mammonan muodossa. Konsta on päässyt esiintymään Tavastialla, mutta minä en. Ei sillä, että me keittiön pöydän äärellä vertailuja tehtäisi, Jukka sanoo vakavana, sillä tämä oli vakava ja syvällinen haastattelu.

ÄKS onnittelee lämpimästi! Cheers!

Vastaa