Suolahtelaislähtöinen Tomi Haustola nauratti itsensä Naurun tasapainon finaaliin. Finaalissa Tomin lisäksi ovat Iikka Kivi ja Jussi Simola. Finaali käydään kansallisteatterin lavalla, ja se nähdään suorana lähetyksenä televisiosta. Voittajan päättävät katsojat.
Finalisti Tomi Haustola, mikä nyt on fiilis?
– Hyvä fiilis. Vaikka vähän on vieläkin pää pyörällä, Tomi nauraa.
Suolahtelaissyntyinen Tomi on ollut tv-realityn tekemisestä innoissaan, mutta myös hieman hämillään.
–On ollut kyllä jännä prosessi nähdä jälkikäteen miltä lopputulos näyttää. Joskus sen ottaa henkilökohtaiseksi, kun jotain hienoa jää ”leikkaamon lattialle”. Kuopio-jaksossakin leikattiin yhdestä jutusta puolet pois ja se kyllä ärsytti, Tomi tuumailee.
–Vastaavasti leikkaajat ovat saaneet asiat näyttämään ajoittain todella hyvältä. Se on sitä TV:n taikaa, Tomi naurahtaa.
Naurun tasapainossa nähtiin joka viikko yksi jakso, jossa koomikot tekivät viisiminuuttisen stand up –setin erilaisen teeman mukaisesti. Joka viikko kilpailusta pudotettiin joku pois. Uusien ystävien lähtö kisasta olikin se kilpailun raaempi puoli.
– Se tuntui kauhealta. Stand up on kuitenkin yhdessä onnistumista, sellasta ”mahtavaa kun kaikilla meni hyvin” – ajattelua. Toisaalta oli iloinen, että ite sai jatkaa, mutta harmitti, kun toinen joutui lähtemään.
Kerran pudotusuhan alle joutunut Tomi oli kuitenkin läpi kisan hyvin itsevarma ja uskoi, että saa jatkaa. Suurin stressi syntyi odottelusta
– Oli tuskasta odottaa, että mitä ne tuomarit siellä päättää. Vaikka itestä tuntui miltä, ei koskaan voinut tietää mitä tuomarit hakivat esitykseltä.
Päällimmäisenä kisasta on jäi kuitenkin käteen se, kuinka paljon itsestään voi repiä juttua. Nauru oli kuitenkin pidettävä tasapainossa oman henkilökohtaisen kokemuksen kanssa.
–Opin, että pystyn tekemään mistä vain hauskaa, mutta tärkeää on myös se, mistä haluan puhua ja miten tuoda oma ainutlaatuinen kulma asioista esille. Tällaisessa kisassa omaperäisyys korostuu, kun samasta aiheesta puhuu niin moni.
Tomin mielestä parasta oli asioiden ymmärtäminen ja uusien näkökulmien saaminen. Henkilökohtasesti kaikkein karmeinta Tomille oli Korkeasaaren jyrsijät.
– Mulla on aikamoinen jyrsijäkammo, kun pienenä pupu puraisi mua sormesta. Kun Korkeasaaressa oltiin häkissä, joka oli täynnä jyrsijöitä, tuli sellanen olo, että tää ei nyt enää oo kauheen siistii, Tomi selvittää viimeisen jakson tunnelmia.
Finaalissa Tomi uskoo mahdollisuuksiinsa.
– Kovassa seurassahan sitä ollaan, ja siitä olen ihan tyytyväinenkin. Kyllähän se Iikka pitää ennakkosuosikin viittaa, mutta ikinä ei tiedä.
