Toimivan seuratoiminnan kulmakivi on ahkera talkooväki. Ilman talkoolaisten panostusta ei Murskaamossa pelejä vihellettäisi käyntiin.
Edustuksen peleissä talkoolaisia häärää tusinan verran: kuuluttaja, kellon käyttäjä, lipunmyyjä, järjestysmiehet, kahvion emännät, makkaran myyjät, jäähyaitioon heittäjät ja kirjuri.
– Mitään ei tulisi, jos joka kerta ennen peliä täytyisi alkaa talkoolaisia erikseen etsiä. Onneksi meillä on näitä jopa vuosikymmenestä toiseen mukana olevia talkoolaisia, jaoston puheenjohtaja Tapio Saaristo kiittelee.
Pisimpään talkoojoukoissa ollut Jyri Makkonen tunnetaan Urhon äänenä. 40 vuotta urholaisena häärinyt Makkonen toimii kuuluttajana Murskaamon peleissä.
– Kun Urho herätti jääkiekon uudestaan henkiin vuonna 1977 pistin pelipaidan päälleni ja pelasin vuoteen 1980 saakka. Liekö ilman ikoni Antero ”Antsu” Siekkisen panosta ja hänen jättämää perintöä olisin mikrofonin varressa, Jyri pohtii.
Jyrillä on kuuluttajana oma slanginsa. Kuuluttamisen lisäksi hän hoitaa myös hallissa soivan musiikkipuolen. Urhon kotipelit alkavat perinteisesti suolahtelaisen Tapio -bändin kappaleella Urho.
– Kuuluttaja on yleisön palvelija, joka pitää yleisön kärryillä pelin tapahtumista. Kuuluttajan kopissa täytyy olla ehdottomia, eikä arvostella vierasjoukkuetta. Kotiinpäin vetämistä ei parane liiaksi tehdä. Eikä jättää mikkiä päälle, Jyri nauraa.
Jyri kertoo, kuinka porukka on mukana täydestä sydämestään. Hän harmittelee uuden jäähallin rakentamisen pitkittymistä.
– Kuokkaa ei ole lyöty vielä maahan, ja sitä tässä nyt kieli pitkällään odotetaan. Välillä nousee iso huoli, tehdäänkö harrastamisesta liian hankalaa, jopa mahdotonta. Jääkiekon harrastajia on Äänekoskella paljon, ja edellytykset harrastamiseen täytyy saada kuntoon.
Vuonna 1993 rakennettu Suolahden jäähalli on parhaat päivänsä nähnyt.
Veikko Pekkala tuli jääkiekkokuvioon mukaan, kun esikoispoika Lasse pisti luistimet jalkaansa vuonna 1986. Urhon edustusjoukkueessa pelaa kapteenin paitaa kantava Sami ja kuopus Toni.
– Itse en osaa edes luistella, lentopallotaustainen Veikko sanoo.
Veikko muistelee, kuinka kolmen pojan harrastuksen myötä talvet ovat menneet äkkiä.
– Välillä Murskaamo on tuntunut olevan enemmän kuin koti, varsinkin silloin kun kaksi poikaa pelasi eri joukkueissa ja hallilla tuli oltua viisi kertaa viikossa ja pelit päälle, Veikko laskee.
Veikolla on tullut kannettavaksi edustuksen johtajuutta sekä huoltajuutta. Viimeset kymmenen vuotta hän on toiminut pelissä kellon käyttäjänä. Kellon käyttäjän työ on kellontarkkaa hommaa.
– Kyllä siinä saa olla silmä kovana, varsinkin jos viimeisellä minuutilla on tiukka paikka, kun sekunteja lasketaan. Vaikka olisi kuinka jännä peli, ei sitä passaa jäädä katsomaan, vaan keskittyä omaan tekemiseensä. Kellon pitää pysähtyä siihen paikkaan kun pilli soi, Veikko sanoo.
Murskaamon kello on sellainen, että sen käyttö vaatii tiettyä otetta. Veikko tuntee kellon ja sen kommervenkit kuin omat taskunsa.
– Äkkinäiselle kello on mysteeri, Veikko toteaa.
Entäpä kun uusi halli tulee? Löytyykö Veikko kellottamasta pelejä silloinkin.
– Riippuu kellosta, vaan ei kai sieltä pois osaa ollakaan.
Kahvion äitee, Helena Hämäläinen, tuli kaukalolle vuonna 1995 sitomaan poikansa luistimia. Toinen poika, Antti, pelaa tällä kaudella Urhon edustuksessa.
– Olen kantanut vesipulloja, pessyt pyykkiä ja istunut sinisellä tiellä vaikka kuinka monta kilometriä. Edustuksen rahastonhoitajanakin toimin kuusi vuotta, Helena laskee.
Elämä heitteli niin, että hallilta tuli pari vuotta tuli pysyttyä pois.
Jäähallin kahvilasta ei löydy ostovehnästä, ei ainakaan jos se Helenasta on kiinni.
– Kun tulin takaisin, päätin, etten enää pois lähde. Kahvion hoitaminen on minulle sydämen asia. Leivon pullat kotona ja keitän litrakaupalla kahvia.
Kahvilan tuotto on tärkeä toiminnan pyörittämisen kannalta.
– Viime talvi oli hyvä, kun yleisö innostui kotipelejä kannustamaan. Kahviosta ei näe pelejä, mutta tulostaulua seuraan tarkasti, Helena sanoo.
Helenan tytär, Päivi, on pitänyt lippukassaa näpeissään jo toistakymmentä vuotta.
– Yhtä pitkä pesti on myös huvitoimikunnan puheenjohtajana ja Hockey Night -tapahtuman järjestelyvastaavana, Päivi kertoo.
Päivi kertoo, kuinka on kasvanut jääkiekon mukana, vaikka ei ole sitä itse harrastanutkaan.
– On ollut upeaa seurata tätä touhua, ja nyt odotan ilolla ja innolla uutta hallia, Päivi huokaa.
Talkoohenkeä ja -väkeä ei ole koskaan liikaa. Jos innostuit lähtemään mukaan, ota yhteys Tapio Saaristoon.
– Aina tarvitaan uusia talkoolaisia mukaan, tervetuloa joukkoon!
Vakiotalkoolaisia ovat myös Hyvösen Hannele ja Timo, Luotolan Juha sekä Åsenbryggin Juha-Matti.
