Tuntematon sotilas veteraanin silmin


Olavi Viljakainen ja Kalervo Kallioniemi joutuivat molemmat rintamalle kahden ja puolen vuoden ajaksi.

Tuntematon sotilas –elokuvan kutsuvieraat toivat oman lisänsä elokuvakokemukseen.

 

Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas elokuva on nappilaukaus satavuotiaan Suomen kunniaksi. Nyt tuo pasifistinen Väinö Linnan kirjoittama sotaromaani päivittyi elokuvalliseksi kerronnaksi jo kolmannen kerran. Itsenäisyyspäivän rutiineihin kuuluva Edvin Laineen vuonna 1955 ohjaamaa elokuvaa pitää yhä katsoa, vaikka olisi nähnyt tämän tuoreimman. Oli hyvin tärkeää, että Louhimies tarttui aiheeseen, sillä se ei ollut vielä missään nimessä purtu loppuun saakka.

Nykysukupolvea tuskin tuo 62 vuotta sitten tehty filmatisointi kiinnostaa, tämä uusin kyllä. Tähän mennessä elokuva on kerännyt KinoMikkoon yli puolitoistatuhatta katsojaa.

SUNNUNTAINA klo 12 alkanut näytös oli juhlallinen, sillä salin takaosan täytti Luotosen Taksin paikalle tuoma veteraanijoukko. Kun valkokankaalle piirtyi sodan kauheus ja sotilaiden pelot, saattoi selässään tuntea myös veteraanien katseet. Efekti sai aikaan voimakkaan tunnelatauksen.

– Tässä meni kylmät väreet koko kolme tuntia, sanoi Jari Luotonen liikuttuneena.

KinoMikon Marko Nykänen tarjosi veteraaneille ja heidän saattajilleen elokuvalipun ja Suolahden Urhon jääkiekkojunnut tarjosivat kahvit veteraaneille.

ÄÄNEKOSKELLA ei ole enää monta veteraania. Heistä vain kourallisen verran on siinä kunnossa, että jaksavat lähteä kolmetuntista järkälettä katsomaan. KinoMikkoon saapui kuuden veteraanin lesket sekä kaksi rintamaveteraania, äänekoskelainen Kalervo Kallioniemi ja suolahtelainen Olavi Viljakainen.

– Elokuvassa on tehty hyvää työtä ja muutamat roolihahmot jäävät kyllä mieleen, Kallioniemi sanoo.

Paikalle saapuneet veteraanit eivät ole vuosikausiin katsoneet Laineen Tuntematonta. Uusi saa kiitosta ja se, että sen vielä pääsi näkemään.

– Itse olin Aunuksella ja Syvärillä radiomiehenä. Sodassa meni elämästä kaksi ja puoli vuotta, Kallioniemi sanoo.

Elokuvan kerronta sai Kallionimen hyväksynnän vaikka pieni kritiikin siemen onkin kuuluvissa.

– Kyllä se todelliselta toiminnalta näytti, vaikka välillä vaikuttikin siltä, että sotilaat menevät liian vapaasti ja suin päin.

Elokuva kosketti totta kai myös veteraaneja.

– Vaikka asia on jo kaukainen, mieli palaa kentälle aina toisinaan. Se oli kova pesti. Kun aikoinaan piti lähteä, ei sitä osannut miettiä mitä edessä odottaa, Kallioniemi sanoo.

Olavi Viljakainen toimi sodassa kaksi ja puoli vuotta pioneerina. Hän vertaa tuoreinta filmatisointia ensimmäiseen.

– Se oli tuoreempi silloin kun sen viisikymmenluvulla katsoi. Nyt tulee mieleen, että tämä uusi on hitaampi kerronnaltaan, Äänislinnasta Syvärille taisteluissa ollut Viljakainen sanoo.

Valkokankaalla nähdyt tapahtumat saavat myös Viljakaisen hyväksynnän.

– Kyllä ne oikeilta tapahtumilta näyttivät.

SUOLAHDEN Sotaveteraanien puheenjohtaja Ilkka Salmenpään mukaan nykytekniikan tavoittamat tehosteet tuovat elokuvan ja sen tapahtumat lähelle katsojaa.

–Onhan tämä aivan erilainen kokemus kuin kotisohvalta televisiosta mustavalkofilmiä katsoessa. Ei saa lähteä vertaamaan alkuperäiseen, mutta sen voin sanoa, että oma kokemus on, että tämä näyttää hyvältä.

Myös Sotainvalidien Veljesliiton Suolahden osaston puheenjohtaja Lauri Helasterä on vaikuttunut tehosteiden luomasta tunnelmasta.

– On hyvin paljon todellisemman tuntuista katsoa tätä ja tuntuu kuin luodit viuhuisivat oman pään vierestä. Itselläni on tällaisista melskeistä omakohtaistakin kokemusta, vuosia rauhanturvaajana toiminut Helasterä sanoo.

Helasterä ja Saarenpää kiittelevät vuolaasti KinoMikkoa ja Luotosen Taksia, jotka mahdollistivat veteraanien pääsyn elokuvakokemukseen.

– Tämä oli erittäin hyvä idea ja toteutus ja hieno arvostuksen osoitus veteraaneille.