Ilidio Flores antoi vaalilupauksen edellisten kuntavallien alla. Hän lupasi ulkoiluttaa laitoksissa asuvia vanhuksia viikoittain jos tulee valituksi valtuustoon. Suomen ensimmäinen portugalilasitaustainen valtuutettu piti lupauksensa ja on ulkoiluttanut vanhuksia Äänekoskella ja Suolahdessa kolmen vuoden ajan kolmena tai neljänä päivänä viikossa.
Suomeen 26 vuotta sitten rakkauden perässä Portugalista muuttanut Flores tekee vapaaehtoistyötä täydestä sydämestään. Suolahdessa sijaitsevassa vanhuspalvelukeskus Silkki- ja Ruskovillassa otetaan ilolla vastaan tällainen apu.
– Vanhukset osaavat jo odottaa Ilidioa ja hänen saapuminen paikalle on aina virkistävää. Perustyö on niin hektistä, että me emme ennätä ulkoiluttaa vanhuksia, Silkkivillan henkilökunta kertoo.
Sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla ja kommenteissa vaaditaan ja peräänkuulutetaan omien vanhuksien etusijalle laittamista. Monet ovat sitä mieltä, että turvapaikanhakijat vievät viimeiset rovot valtion kassasta ja maksumiehiksi jäävät jopa vanhukset. Flores kertoo, ettei kantasuomalaisia vapaaehtoisia vanhusten ulkoiluttajia ole liiemmin kolmeen vuoteen näkynyt. Hän haastaakin kaikki halukkaat mukaan tulemaan ulkoiluttamaan. Flores muistuttaa, ettei tällainen vapaaehtoistyö maksa tekijälleen mitään, kysymys on vain viitsimisestä.
– Portugalissa on sellainen kulttuuri, että hoidamme omat vanhuksemme kotiin niin pitkään kuin se on mahdollista. Tämä toiminta on minulle luontevaa, ei minun tarvitse tehdä tätä hampaat irvessä vain sen vuoksi että olen tullut tehneeksi vaalilupauksen. Jos tarkkoja ollaan, lupasin, että vien vanhuksia ulos, vaikka en valtuustoon pääsisikään, Flores kertoo.
Turvapaikanhakijat ovat luvanneet lähteä mukaan ulkoiluttamaan vanhuksia niin kauan kun he asuvat Suolahdessa.
FLORES KÄVI Kivilahdessa kysymässä, löytyisikö irakilaisista turvapaikanhakijoista apuja vanhusten ulkoilutukseen. Kyllä löytyi. Heti. Sunnuntaina ulkoilemaan pääsi neljä vanhusta. Pertti Oksanen kiittelee pyörätuolia työntävää Floresta.
– Ilidio on meille kuin taivaan lahja. En pääsisi ulos ihmisten ilmoille milloinkaan, ellei Ilidio kävisi hakemassa. Tyttäreni ja lapsenlapseni asuvat Vaasassa saakka, eivätkä he ennätä minua joka viikko tapaamaan. Toki he vievät minut aina ulos kun käyvät kylässä, Oksanen sanoo.
Oksanen ei katso kieroon turvapaikanhakijoita. Hän oli töissä Ruotsissa kolmekymmentä vuotta, ja monet eri kulttuurit kävivät tutuiksi.
– Suomi on ajattelusta jäljessä, mutta uskon suomalaisiin, että he oppivat, Oksanen sanoo ja kertoo seuranneensa murheellisena viimeaikaisia uutisia.
Mistä pyörätuolilenkillä puhutaan? Urheilusta, vanhustenhuollosta, päivän polttavista uutisista, politiikasta ja lastenlapsista.
– Olen iloinen kun Ilidiostakin tuli pappa, Oksanen hymyilee.
Kävelylle lähti mukaan myös Ritva. Hän on onnellinen kun joku tulee ja vie.
– Ulkoilu ja kunnossa pysyminen on tärkeää, Ritva kertoo.
Äitiään pyörätuolilenkille sonnustava Tiina Lemetyinen on henkilökunnan tapaan iloinen Ilidion panoksesta.
– Ilidio on ainoa jonka tiedän tekevän tällaista täydestä sydämestään. Monissa kulttuureissa huolehditaan omista vanhuksista paljon paremmin kuin Suomessa. Olisi monella suomalaisella oppimisen paikka, Lemetyinen sanoo.
Miltä se tuntuu, kun irakilainen turvapaikanhakija lähtee ulkoiluttamaan äitiä?
– Tämähän on aivan upea juttu, Lemetyinen sanoo.
Hyvä ILI aivan loistavaa!!! Hieno ihminen oot!!!