Vanha filmimateriaali kiinnostaa. Valtuustosaliin kokoontui nelisenkymmentä nostalgiannälkäistä katsojaa katsomaan vanhoja viliminpätkiä.
Vanhat Vilmit –ilta alkoi tuoreella tuotannolla, kun ilta päräytettiin käyntiin Koiviston koulun eloonjäämiskamppailuvideolla: Kylä kuolee ilman sydäntään.
Kuusiminuuttinen Mikko Niskasen lyhytelokuva Pikku Pässi on kuvattu vuonna 1964. Elokuvaan pääsi myös Timo Niskanen. Hän oli tuolloin yhdeksänvuotias.
Mikko kuvasi Äänekoskella kapearaiteisten junaratojen katoamisesta dokumenttielokuvaa. Äänekosken ja Suolahden välillä oli kapearaiteinen rautatie ja elokuva nimettiin raiteilla kulkevan Pässi veturin mukaan Pikku-Pässiksi.
– Mikko otti minut elokuvaan veturinkuljettajan pojan rooliin. Tehtäväni oli hypätä alas veturista ja vaihtaa raidetta. Kuvausten aikaan olin seurakunnan kesäleirillä Mämmellä, ja Mikko haki minut mukaansa punaisella Simcallaan. Muistan, että elokuvan tekeminen oli kivaa, mikäs siinä, sillä pääsinhän höyryveturin kyytiin, Timo Niskanen muisteli ÄKSän Mikon Matkassa juttusarjassa.
Pässi veturi ja ylipäätään raideliikenne sai aikaan keskustelua ja muistoja.
– Minä muistan kun kävin lapsena katsomassa paikkaa johon Pässi oli tarinan mukaan kaatunut, Leena Mäkinen sanoi.
Mikko Niskasen Konginkankaan esittelyfilmillä vilahti myös Niskasen ystävä ja elokuvien luottoavustaja Sulo ”Suti” Hokkanen. Filmillä vieraillaan museolla, haastatellaan konginkankaalaisia ja kehutaan Konginkangasta, sen palvelualoja ja elämää pikkukunnassa. Vuonna 1988 ja 1989 kuvatussa filmissä oltiin huolissaan aivan samoista asioista kuten tänäänkin: maaseutukuntien kaavoittamisesta, väestökadosta, työpaikkojen menetyksistä. Filmiä sponsoroivat Konginkankaan Osuuspankki ja kunta.
– Tänä päivänä on erittäin myönteistä kehitys jota on havaittavissa kylän raitilla ja kylillä. Toivottavasti tämä ote säilyy, Mikko Niskanen kertoi lyhytelokuvassa. Elokuvaohjaaja ja taiteilijaprofessori muisti kiittää konginkankaalaisia ja pitäjän maisemia elokuvajättinsä Kahdeksan surmanluotia synty- ja tekovaiheiden aikana.
Matti Jokihlame kertoo filmausten aikaan Konginkankaalla olleen tekemisen meininki. Filmin kynnyksellä oli valmistunut Lintulahden karavaanarialue.
– Liikekeskusta rakennettiin ja kanavasta haaveiltiin. Kivetty oli kuuma peruna, kanavaa rakennettiin ja kyläyhdistyksellä on filmillä vilahtanut kanavahanke yhä toiveissa, Jokihalme muisteli filmin päätteeksi.
Näkymiä Äänekoskelta 1960 -luvulta filmillä näkyi vuonna tuhopoltetun kirkon purku. Äänekosken seurakunnan 1907 valmistunut puurakenteinen kirkko tuhoutui tuhopolttajansytyttämästä palosta korjauskelvottomaksi. Kolmas päivä esäkuuta vuonna 1970 kuvatun filmin kirkon purkamisesta on kuvannut Yrjö Hirvi.
Marja Levänen kertoi kansalaisaderssista, johon oli kerättu 400 nimeä kellotapulin säilyttämisen puolesta.
– Kaikuja asiaan kuuluu vielä tänä päivänä, Levänen tiesi.
Jalkapallo-ottelu vaan ketä vastaan pelattiin, sitä ei yleisössä osannut kukaan sanoa.
Filmeillä vilahti myös 1960-luvun puolivälin ylioppilaita, Väinö Ahosen kauppa, Salmelinin paja, torielämää, Pohjola-Nordenin matkalaisia lähdössä Eidsvoliin, hevosen kengitystä ja heinätöitä, veneilyä Äänenimessä, uittoa Isojoen tai Räihän tai Kiimasjärven vesillä, ukrainalaisten vierailua Äänekoskella, jalkapallo-ottelua, elämää vanhainkodilla ja palokuntajuhlia.
– Ja nehän muuten olikin todellinen kansanjuhla. Hurjat kemut, voimisteluesitykset, Simo Salminen, Aarre Elo, Suhina-Lempi, Kalle Juurela ja palokunnan näyttämät suihkutusnäytökset vetivät väkeä paikalle vuonna 1969 ja 1971 kuvatutu kaitafilmit kertoivat.
Ahti Ojanen muisteli kuinka hänen osaltaan eräät palokuntajuhlat jäivät kesken.
– Seisoimme kulkueessa lähtövalmiina, kun tuli tieto auto-onnettomuudesta. Minä ja kolme muuta poistuimme rivistöstä ja lähdimme töihin, Ojanen muisteli.
Myös filmit 70-luvun väkevistä vappumarsseista kertovat omaa tarinaansa: enää ei lähdetä marssille kuten ennen oli tapana. Väkeä riitti myös kotiseutuyhdistyksen vuonna 1963 järjestämällä kävelyretkellä, johon osallistui huikeat 500 henkilöä!
Ylen Elävä katsottavissa oleva Sumiaisten poikamiespankki -filmi on legenda. Katso se tästä
Äänekosken suurista rikoksista tehty elokuva pontikankeitosta pankkikavallukseen oli jännittävää katsottavaa pimenevässä syysillassa.
Suolahdesta kertovassa Gabriel Lätin kuvaamassa koosteessa päästiin Tuomo Lunkin syntymäpäiville, korsujen rakennusaikaan, Kolikkoinmäelle, Rauma-Repolaan tehdastöitä seuraamaan ja vaneritehtaan äitienpäiväjuhlaan. Enimmäkseen filmillä joko rakennettiin tai purettiin taloja – touhu oli kovaa, lunta paljon ja pakkanen paukkui.
Suolahtelainen Gabriel Lätti kuvasi kaitafilmille suurin piirtein kaikkea mikä Suolahdessa liikkui ja tapahtui. Outi Raatikainen kertoi, että filmit ovat niin huonolaatuisia, ettei niiden digitoiminen ole järkevää. ÄKSän tiedossa on, että filmejä olisi digitoitu joskus, mutta missä nämä aarteet lienevät luuraavat? Jos sinulla on tietoa kyseisistä filmeistä, ota yhteys ÄKSän toimitukseen marjo@aksa.fi tai 040 8412945
– Muistan katsoneeni dvd:ltä muun muassa Mäki-Matin tulipaloa ja meininkiä Suolahden luistinradalta ja vappumarssilta sekä jalkapallo-ottelusta, Marjo Steffansson kertoo ja toivoo tämän tärkeän historiakappaleen löytymistä jotta se voitaisi tuleville sukupolville säilyttää.
Rantapuistossa ei tähän aikaan osattu edes haaveilla Mortonista.
Edit: Kassi-Alma muutettu Suhina-Lempiksi
