Vanhojen tanssien tyyliin kuuluu tylliä ja glitteriä


Ompelija Katri Paananen on saanut nähdä vanhojentanssimekkojen kolmen vuosikymmenen trendit.

 

Katri Paanasella on takanaan kiireiset viikot. Hän on saanut näpertää paljettien, tyllien, helmien ja pitsien kimpussa koko alkuvuoden. Mikäpä sen ihanampaa, kun saa olla unelma-ammatissaan.

 

Vanhojen tansseja tanssitaan huomenna perjantaina. Liikuntatalon parketilla nähdään suuri määrä ompelija Katri Paanasen taitavien käsien kautta kulkeneita luomuksia.

– Tänä vuonna en tehnyt yhtään mekkoa alusta loppuun saakka. Viime vuonna ompelin kaksi mekkoa kankaasta valmiiksi unelmaksi. Muutosompelua olen saanut tehdä monen viikon ajan, Katri hymyilee ja näyttää persikansävyistä yhdeksän helmakerrosta omaavaa mekkoa, johon hän on parhaillaan ompelemassa siimaa viiteen eri helmakerroksen päärmeeseen.

 

TÄNÄÄN prinsessapäivään pukeudutaan pääsääntöisesti netistä tilattuun mekkoon. Verkko on väärällään malleja: klassisesta kevyesti laskeutuvaan ja hillittyyn tai sitten siihen kermakakkuun joka on kuorrutettu paljetein ja strassein. Ilmeisen harvoin netistä tilattu mekko sattuu istumaan ylle kuin hansikas.

– Yleensä muutos on pieni, joko helman lyhennys, mekon kavennus tai levennys. Vetoketjuja halutaan vaihtaa nyöritykseen tai halutaan lisättäväksi paljetteja tai glitteriä, Katri luettelee ja esittelee pinkin tyllihelmaisen tanssiaismekon miehustaa, johon on saanut kiinnittää irronneita paljetteja ja strasseja. Trendinä on ollut jo pitkää: mitä enemmän timantteja, sen parempi.

Katri miettii, kuinka kymmenkunta vuotta sitten tanssiaispukujen muoto muuttui. Nettikauppa tuli ja vanhat siirtyivät ostoksille sinne.

– Tosiaan, siitäkin on jo niin kauan, Katri huokaa.

 

KUN PUHUTAAN ajasta, Katri huomaa sen kuluneen varisin vikkelään. Syksyllä tulee kuluneeksi 30 vuotta, kun hän tuli takaisin Äänekoskelle, mutta vain väliaikaisesti.

– Peruskoulun jälkeen menin Äänekosken ammattikoulun kaksivuotiselle pukuompelijalinjalle. Kolmannen luokan kävin koulua Joensuussa ja sieltä jatkoin vuodeksi leikkuusuunnittelulinjalle Poriin. Ensimmäinen työpaikka aukeni Reiman tehtailla, jossa tein liukuhihnamaista urakkatyötä kaksi vuotta, kunnes iski lama.

Katri oli kolme kuukautta työttömänä. Tekevälle oli liian työlästä aikaa olla toimettomana.

– Äiti houkutteli minut takaisin Äänekoskelle, ja ajattelin, että väliaikaisesti voin tullakin. Perustin syksyllä vuonna 1988 Ompelimo ja Suunnittelu Katrin ja työhuone löytyi Viiskulmasta puretusta Koskenhovin talon yläkerrasta, kuntosalin kupeelta. Alku oli tietenkin hiljaista, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. 25 vuotta sitten muutin työtilani toria vastapäätä, pankin keltaiseen taloon.

Vanhojentanssipukuja sai tehdä jo uran alkuvuosinakin. Tyyli oli silloin toinen.

– Kankaat olivat raskasta samettia tai paksua satiinia ja värimaailma oli hyvin tumma: mustaa, tummansinistä tai –vihreää ja viininpunaista. Kokonaisuuden täydensi pillerihattu harsoineen, Katri muistelee työhuoneessaan pastellinsävyisten mekkojen keskellä.

ILMAN PERINTEISIÄ lukion kakkosten vanhojen tansseja olisi tammikuu ompelijalle hiljaista aikaa. Kesää kohti tahti taas kiihtyy, kun käsillä on valmistujaisia, häitä ja muita mukavia juhlia, joihin halutaan panostaa myös uniikilla pukeutumisella.

– On suuri ilo nähdä kätensä jälki kankaasta valmiiksi työksi asti.

 

 Vanhojen tanssit Liikuntatalolla pe 16.2. Klo 18

Vastaa