Varahenkilöstö sekä liikkuvat hoitajat ovat arjen tuen tärkeät käsiparit


Osa huipputiimistä ennätti yhteiskuvaan: Raija Kuusela, Roosa Vainikainen, Karoliina Heinonen, Janita Honkonen, Sanna Kumo, Päivi Heikkinen, Miia Pulli, Anne-Mari Pakarinen, Tiina Waten, Marika Ranni ja Marika Aliranta tykkäävät liikkuvasta työstään.

Arjen tuen alla työskentelee 32 huikeaa ammattilaista, jotka menevät sinne, missä hoitajaa tarvitaan. 

 

Varahenkilöstö ja liikkuva kotihoidon tiimi on kaupungin vakituista henkilökuntaa, perus- ja lähihoitajia sekä sairaanhoitajia. He sukkuloivat kaupungin eri yksiköiden välillä, ja pesti voi kestää yhdessä yksikössä puolesta päivästä muutamaan päivään.

Varahenkilöstö sotketaan vuokratyövoimaan, sijaisiin tai varamies- tai rekrypalveluun. 24-päisellä hoitajajoukolla on vankka kokemus ja pitkä hoitoalan historia. Varahenkilö tuurailee äkillisiä sairaslomia ja paikkaa äkillistä sijaistarvetta jopa 20 eri paikassa. Syyskuussa 2015 aloittanut varahenkilöjärjestelmä on jo tuttu ja turvallinen. Asiakaskunta on kirjava, joten tarvitaan monenlaista osaamista. Varahenkilöstö työskentelee tukiasumisen, palveluasumisen, kotihoidon ja laitoshoidon piirissä. Hoitajilla on osaamista mielenterveys- ja päihdetyöhön, sairaanhoitoon  ja huolenpitoon, kuntoutukseen, saattohoitoon, muistityöhön ja vanhustyöhön. He työskentelevät sekä palveluasumisen, kotihoidon, että laitoshoidon piirissä. Samaan hoitajaan voit törmätä kotihoidossa ja seuraavana päivänä pitkäaikaishoivapaikan asiakkaan luona. 

– Tämä työ vaatii sopeutumista, joustoa ja paineensietokykyä. Tässä pitää osata nauttia myös tietystä epävarmuudesta, kun aina ei tiedä, mistä itsensä löytää töitä tekemästä. Vastuu on iso, sillä asiakkaita meillä on valtava määrä, useita satoja, hoitajajoukko laskee.

Varahenkilö voi olla viikon aikana jopa kuudessa eri yksikössä paikkaamassa sairauslomia, tai muuta sijaisen tarvetta. 

– Osa tekee työtä kolmessa, osa kahdessa vuorossa, Marika Ranni selventää.

Varahenkilön pitää osata sopeutua nopeasti uusiin tilanteisiin. Kaupungin vanhuspalveluyksiköissä ollaan varahenkilöihin jo totuttu. Sooloiluun ei ole varaa, sillä seuraavaan vuoroon tulijan pitää pystyä jatkaa siitä, mihin edellinen tekijä jäi.

– Eri yksiköissä on erilaiset tavat työskennellä ja toimia ja meidän täytyy osata ottaa paikka haltuun. Meillä varahenkilöillä ei ole sitä perinteistä työyhteisöä, johon kuuluisi. Meillä voi olla jopa se 20 työyhteisöä, jossa teemme töitä tasavertaisena tiimin jäsenenä. Me työskentelemme asiakkaiden parissa, jotka ovat tuetun palveluasumisen tai tukiasumisen piirissä, toinen ääripää on saattohoitoa saavat asiakkaat. Kohtaamme monenlaisia asiakkaita, jotka kukin ovat erilaisessa elämäntilanteessa, tilanteessa jossa eivät pärjää ilman apua ja hoivaa.

Äänekoskelle perustettiin keväällä liikkuvien hoitajien tiimi, ja työhön rekrytoitiin tekijöitä talon sisältä. Liikkuvat hoitajat, joita on tällä hetkellä kahdeksan, ovat kaupungin vakinaista henkilöstöä. Liikkuvaan hoitajapooliin kuuluvat myös fysioterapeutti ja toimintaterapeutti, jotka myös omalla ammattitaidollaan tukevat kotihoitoa liikkuen kaikissa kotihoidon tiimeissä.  Liikkuvan hoitajan malli mahdollistaa eri alueiden, Konginkankaan, Suolahden ja Sumiaisten sekä Äänekosken kotihoidon tasaisen työn jakamisen. Liikkuva hoitajien tiimi siis tasaa kotihoidon työtaakkaa. Hoitaja saattaa olla päivän aikana kahden eri alueen  kotihoidon kiireapuna. Kotihoidon asiakaskunta on kirjava ja laajalla alueella, vaatii sopeutumiskykyä ja joustavuutta vaihtaa lennosta yksiköstä toiseen.

– Kotihoidossa työergonomia on välillä hyvinkin hakusessa, kun kylvetämme vanhuksia vaikkapa kodin ruokakomeroon tehdyssä kylpyhuoneessa. Työmme on laaja-alaista, oikeastaan työlaukusta puuttuu enää kannettava leikkaussali. Työtä tehdessä oppii paljon itsestään kuin myös työnkuvasta, kotihoidossa työskentelevät hoitajat kertovat ja muistuttavat, etteivät päivät ole koskaan samanlaisia.

Varahenkilöstön sekä liikkuvien hoitajien tavoitteena on siis saada kotihoidon sekä eri yksiköissä työskentelevien työaika käytettyä tehokkaasti, sekä helpottaa päivittäistä työtaakkaa, sekä sijaisen etsimistä yksikköön. He tuovat säästöjä myös sijaiskuluihin.

– Liikkuvat hoitajat käärivät hihansa, kun jossain yksikössä työtaakka on liian suuri hoitaa. He tekevät asiakkaiden kotona töitä, jolloin kotihoidon työntekijät voivat välillä jopa vapautua paremmin erilaisiin kirjaamisiin ja turvapuhelinhälytyksiin.

Joskus harvoin varahenkilö saapuu paikalle ylimääräisenä, jolloin hänet toivotetaan silmät säihkyen tervetulleeksi. Eri yksiköissä on kiire, ja varaamaton varahenkilö voi tällöin olla ylimääräisenä apuna helpottamassa arkea. 

– Koskaan ei ole tarvinnut miettiä mitä tehdä. Aina voi lähteä vaikkapa ulkoiluttamaan tai muuten vain seurustelemaan tai lukemaan päivän lehteä jos muut päivän työt sen sallii. 

Tärkeän ja arvokkaan työn tekijät luettelevat valtavan määrän plussia, joita työ tuo tullessaan: työ on itsenäistä, työympäristö- sekä yhteisö vaihtuu, voi suunnitella itse työvuoronsa, ei rutinoidu sillä päivät ovat hyvin vaihtelevia. Kokee olevansa tervetullut, niin kaupungin eri yksiköissä kuin astuessaan sisään asiakkaan kotiovesta.

– Upeinta työssä on itse asiakkaat. Se on tämän työn rikkaus.

Entäpä ne miinukset?

– Eipä niitä nyt liiemmin ole, jos kiirettä ei lasketa. Tahti on tiivis, ja olisi upeaa, jos asiakkaille olisi enemmän aikaa. Työmme on tärkeää, mutta sen arvostus ei aina kohtaa, naisjoukko harmittelee.

Vastaa