Uutinen Äänekosken Teatterin Varjolasten loppumisesta tuli nuorille teatterin harrastajille iskuna ja suurena pettymyksensä. Kysyimme kolmen nuorisoteatterilaisen mietteitä kaupungilla vallitsevasta kulttuurin kuihduttamisesta.
Varjolapsista teatterikokemusta hankkinut Niko Dahlblom on pettynyt ja surullinen uutiseen, jossa kerrotaan Varjolasten toiminnan loppumisesta.
– Olen seurannut sivusta tilavuokrista kertovia uutisia ja ne ovat olleet harmillista luettavaa. Varjolasten mahdottomaksi tehdyt toimintaedellytykset posahtivat kuitenkin päin naamaa.
Niko lähti mukaan Varjolasten jengiin seiskaluokkalaisena. Varjolapsuus loppui, kun ikää karttui.
– Olin mukana lukion ykköseen saakka. Harmittaa, sillä tiedän, kuinka moni on odottanut tulevansa varjolapsi-ikään, ja nyt kun mukaan pääseminen onnistuisi, toiminta lakkaa.
Niko kertoo saaneensa Varjolapsista kokemusta ja kavereita.
– Oli upeaa tavata uusia ihmisiä, luoda kontakteja ja päästä verkostoitumaan. Itselleni ehkä tärkein proggis oli kesällä 2016 Kartano Kievarilla esitetty Robin Hood, jossa pääsi mukaan tekemään teatteria myös aikuisten kanssa. Sain Varjolapsilta tietoa, taitoja teatterin tekemiseen ja itseilmaisuun, Jyväskylän Kaupunginteatterin lavalla nähty Niko kiittää.
Varjolasten yksi hienoin piirre on ollut matala kynnys. Ilmainen teatteriharrastus on antanut kiinnostuneille mahdollisuuden tulla mukaan.
– On harmillista, kun tätä mahdollisuutta ei enää ole. Äänekoskella on taitavia, motivoituneita, ja innostuneita kulttuurin harrastajia, joilla olisi innostusta tehdä vaikka mitä jos kaupunki antaisi siihen tilaisuuden. Äänekoski voisi olla harrastajiensa puolesta kulttuurikaupunki. Nyt asia näyttää olevan tiloista kiinni.
Lauri Rajala sanoo, että tunnelma on nyt haikea ja pettynyt.
– Tämä ei ollut odotettu tapahtuma, Lauri harmittelee Varjolasten loppumista.
Kaksi vuotta Varjolapsissa mukana ollut Lauri kertoo olleensa mukana kahdessa viimeisessä produktiossa, Vampyrdalessa ja Veden painossa.
Veden paino palkittiin toukoussa järjestetyssä valtakunnallisessa nuorisoteatteritapahtuma Teatriksessa stipendillä, jonka yhtenä perusteluna raati halusi olla tukemassa arvokkaan toiminnan jatkumista.
– Harrastan Koskelassa myös break-tanssia, mutta teatteriharrastus oli itselleni tärkein harrastus. Varjolapsissa sai olla oma itsensä, ja porukka ja ohjaus sellaista, jossa jokainen sai äänensä ja mielipiteensä kuuluviin. En koe kaunaa päätöksestä, mutta toivon tietenkin, että asia olisi voitu järjestää jotenkin muuten, Lauri Harmittelee.
Kahdeksan vuotta Varjolapsissa ollut Yasmin Wickstrandt ei voi peitellä pettymystään.
– On todella, todella pettynyt olo! Uutinen tuli täytenä yllätyksenä, eikä siihen ollut osannut varautua mitenkään. Oloni on nyt lähinnä pelokas, Yasmin sanoo liikuttuneena.
Yasmin kertoo, ettei hänellä ollut muita harrastuksia kuin teatteri.
– Varjolapset on auttanut meitä nuoria eteenpäin ja uskomaan itseensä. Vaikka meitä on pieni porukka, olemme iso ryhmä, joiden haaveilta vietiin matto alta. Toivon, että päättäjät katsoisivat asioita muuten kuin eurojen kautta. Mieli on haikea, mutta toivon että keksimme jotain. Meillä olisi haluja jatkaa, mutta hankalalta näyttää, Yasmin sanoo.
Ei oo ääneseudulla tyhjiä tiloja ei.