Veteraanien lentopallovuorolla pelataan hyvän mielen peliä


Verkon vasemmalla puolella Matti Flyktman, Pentti Savolainen, Hissu Kautto, Matti Heinonen ja Martti Virtanen pelasivat lentopalloa vastassaan Heikki Lahtinen, Hilkka Nevalainen, Senja Savolainen ja Matti Virta. Paavo Vouti (oik.) oli tällä kertaa kannustusjoukoissa.

Koulunmäen koulun liikuntasalin ilmoitustaululla on lukujärjestys, jonka mukaan salia käytetään. Tulosteet vaihtuvat, mutta yksi pysyy: sotaveteraanien lentopallo.

 

Lauantaiaamun lentopallovuoro on pantu aikatauluun ensimmäisen kerran jo vuonna 1944.

– Alun perin vuoro perustettiin sotaveteraaneja silmällä pitäen. Nyt, luonnollisista syistä, pelaajajoukko on vähän muuttunut. Porukan keski-ikä on kuitenkin yli 80 vuotta, kertoo Heikki Lahtinen.

Kumitossut vinkuvat parketilla, pallo läiskähtää milloin hanskan suojaamaan kämmeneen, milloin vastustajan lattiaan. Mehutauolla pelaajat ehtivät kertoa, miksi salissa pelataan juuri lentistä.

– Lentopallo on hyvä laji. Se sopii kaikille, ja sääntöjä voi muokata itse. Emme laske pisteitä, ja pallon saa ottaa kiinni vielä yhdestä pompusta, Hilja Kautto, Senja Savolainen ja Hilkka Nevalainen kertovat. 

Yhdysvalloissa kehitetty laji rantautui Pohjoismaihin 1920-luvulla. Suomessa lentopallosta tuli suosittu kuntoutusmuoto sodassa vammautuneille, mutta se kasvatti suosiotaan myös muun kansan keskuudessa. Pallo sai kyytiä niin maaseudun hiekkakentillä kuin kaupunkien sisähalleissakin.

Liikuntaa läpi elämän

– Olen pelannut lentopalloa 8-vuotiaasta saakka. Lääkäri sanoi, että nyt on kaihileikkauksen takia maltettava olla pellaamatta pari viikkoa, 93-vuotias Paavo Vouti harmittelee.

Vouti kertoo hiihtäneensä ammatikseen, ja että liikunta on aina kuulunut tiiviisti elämään. Lauantaiaamun vuorolla kavereiden tapaaminen on yhtä tärkeää kuin pelaaminenkin. Ehkä pitkän elämän salaisuus?

– Kyllä monipuolinen liikunta on kaiken a ja o. Nyt jos minäkin ruppeen sängyssä makkaamaan niin ei sitä kahen viikon päästä pääsis enää mihinkään, Paavo Vouti linjaa.

Heikki Lahtinen on samoilla linjoilla. Liikunta, ja vielä hyvässä porukassa, on tärkeä osa arkea. Porukkaan mahtuu mukaan, vaikkei olisi huippupelaaja.

– Pelin jälkeen mennään yhdessä Torppareille kahville ja vaihdetaan viikon kuulumiset. Ei tämä ole niin vakavaa kilpailua, Lahtinen toteaa.

Vaikkei pelikentällä painetakaan veren maku suussa, sitoutuminen lauantaiaamun vuoroon on huippuluokkaa. Joka viikko saadaan peli aikaiseksi, vaikka kokoonpano vaihtelee. Paavo Vouti kertoo kyselleensä viime vuonna, että milloinkas me pidetään kesälomaa.

– Kaikki totesi vaan että ei nyt jouva. Pelattiin sitten läpi kesänkin.

Vastaa