Olisiko kirkkoherra Niilo Katila uskonut kastaessaan Elinaa, että siitä pienestä tytöstä tulee viidenkymmenen vuoden päästä Äänekoskelle kirkkoherra? Tourunen asetettiin tänään virkaan historiallisten elementtien kera. Hän on Äänekosken seurakunnan hallinnon, henkilöstön ja hengellinen johtaja.
Äänekosken seurakunnan historiassa vietettiin tänään suurta juhlaa: ensimmäisen kerran järjestettiin kirkkoherran virkaan asettaminen seurakunnan seitsemän vuotta, kahdeksan kuukautta ja 17 päivää kestäneen historiansa aikana. Historialliseksi seremonian teki myös se, että Äänekoskelle valittiin ensimmäinen naispuolinen kirkkoherra.
Tourunen asetettiin Äänekosken seurakunnan kirkkoherran virkaan. Se tapahtui kättenpäällepanemisella ja rukouksella. Seurakunta on kutsunut hänet tehtäväänsä, ja tuomiokapituli on antanut hänelle valtakirjan tätä virkaa varten. Notaari Maija Piitulainen luki valtakirjan ja ojensi sen piispalle.
Juhlallisuuksiin osallistui seurakunnan henkilöstöä aina suntioista, kappalaisiin, lastenohjaajiin ja diakonissoihin, nuorisotyöntekijöihin ja pyhäkoulunopettajiin. Niin ikään edustettuina olivat henkilöt kirkkoneuvostosta, kirkkovaltuustosta, Konginkankaan kappelineuvostosta sekä Suolahden ja Äänekosken piirineuvostosta. Myös seurakunnan ulkopuolista apua tarvittiin: mukana virkaan asettamisen avustajina toimivat Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura, lääninrovasti Antti Hiltunen, eläkeläinen ja kirkkoherra Jukka Kuparinen.
– Jumala on asettanut erityisiä tehtäviä seurakunnan rakentumista varten. Kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Hän vastaa seurakunnassaan siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan puhtaasti, että sakramentit hoidetaan oikein ja että seurakunnassa huolehditaan diakoniasta, lähetystehtävästä, sielunhoidosta ja kristillisestä kasvatuksesta. Kirkkoherran on pidettävä seurakunnan muiden työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden kanssa huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan, kertoi piispa Simo Peura kirkkoherran tehtävistä.
Peura muistutti, että tämä päivä on Äänekosken seurakunnan juhlapäivä. Tämän vuoksi Suomen lippu liehui niin Äänekoskella, Suolahdessa, Sumiaisissa kuin Konginkankaallakin kirkon lipputangossa.
– Tämä on hyvä päivä Äänekoskella. Te saatte monipuolisen ja laajan osaamisen omaavan kirkkoherran. Tehtävä ei ole helppo: saada neljän itsenäisen seurakunnan historia ja tavat sulautettua yhdeksi. Tämä on Äänekosken seurakunnan erityispiirre. Elinan tullessa kirkkoherraksi, alkaa seurakunnalla uusi vaihe. Tämä merkitsee uuden alkua, Peura luonnehti.
Hän antoi Touruselle ohjeen:
– Ole oma itsesi. Sinun ei edellytetä olevan edeltäjäsi kaltainen, vaan voit johtaa omalla tyylilläsi. Neljän alueen tasapuolinen kehittäminen samaan aikaan antaen omaleimaisuudella tilaa vaalimalla perinteitä. Tämä ei ole helppoa, mutta yhdessä keskustellen ja neuvotellen päästään hyvään tulokseen. Kirkkoherran tehtävänä ei ole keksiä ratkaisuja yksin vaan vaan luoda niille edellytykset. Kohtele henkilöstöä hyvin. Kuuntelu luo turvallisuudelle tilaa. Hoida tehtävääsi päättävyydellä ja innolla sekä toimi kutsumuksesi mukaan.
Myös seurakunta ja luottamushenkilöt saivat omat ohjeensa. Peura painotti sitä, että johtajalla ei saa olla omaa tukiryhmää tai päin vastoin.
– Ottakaa Elina rakkaasti vastaan, tukekaa häntä hänen työssään ja kantakaa rukouksissanne. Kirkkoherran ja luottamushenkilöiden saumaton yhteistyö on suuri voimavara. Kokonaisuuden rakentaminen voi viedä useita vuosia. Toimivat linjaukset ja avoin keskustelu sekä vankkumaton tuki ovat eriarvoisen tärkeitä. Ilman tukea kirkkoherra ei voi onnistua tehtävässään.
Parituntisen tilaisuuden jälkeen maistui kahvi. Iloinen puheensorina täytti seurakuntasalin kattoon saakka. Tourunen sai vastaanottaa tervehdyksiä ja onnitteluja eri tahoilta sekä yksittäisiltä seurakuntalaisilta. Tilaisuuden juonsi Jaana Tani. Eläköitynyt kirkkoherra Jukka Kuparinen kertoi, kuinka Tourusen ja hänen yhteinen työmaa alkoi 27 vuotta sitten.
– Älä astele edeltäjiesi askeleissa. Etsi sitä, mitä hekin ovat etsineet, sillä etsivä löytää. Toivotan Elinalle siunausta, enkä edeltäjäni mukaan toivota seurakunnalle tässä yhteydessä varjelusta, vaan myös siunausta, Kuparinen sanaili.
Elina Tourunen ja Jukka Kuparinen
Lääninrovasti, viitasaarelainen Antti Hiltunen, toi tervehdyksen rovastikunnan puolesta.
– Otamme Viitasaarelle valinnastasi ansiottoman arvonnousun. Onhan sinulla juuria myös Viitasaaren suuntaan. Toivottavasti otat rohkeasti yhteyttä ja toivottavasti seurakuntalaiset ottavat sinuun yhteyttä. Mieti mihin aikasi käytät: sinä olet nyt moniulotteisen seurakunnan johtaja. Muista käyttää huolella vapaa-aikasi, jotta jaksat vaativassa työssäsi, Hiltunen ohjeisti.
Lapuan hiippakunnasta Kai Jantunen toivoi, että Tourunen ottaa aikailematta yhteyttä, jos tarvetta tulee.
– Meidän tehtävämme on olla seurakunnan tukena. Hyvät alaiset eivät ole alamaisia, vaan tiimi. Joka haluaa tehtävässään sooloilla rikkoo työtehtäväänsä, Jantunen muistutti.
Äänekosken kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Tiusanen toivoi kaupungin ja seurakunnan yhteistyön tiivistymistä entisestään.
– Niin kuin piispa jo mainitsi, meillä on tänään hyvä päivä. Äänekoskelle on saatu kevään aikana hyviä uutisia biotuotetehtaan muodossa. Uskon, että tämä tietää myös sitä, että seurakuntaa tarvitaan hankkeen alkaessa, kun tänne tulee suuri joukko henkilöitä työntekoon. Seurakunta tekee hyvää työtä ja se näkyy myös kaupungin kukkarossa. Toivon, että saamme hyvän yhteyden kaavoitusasioissa, kun Äänekosken keskustan kehittäminen lähtee vauhtiin. Seurakunnalla on hyviä maa-alueita keskustassa ja toivon, että voimme keskustella niistä rakentavassa hengessä, Tiusanan kertoi.
Myös Elävät Kivet-, Helluntai- ja vapaa- ja Laukaan seurakunta toivat omat tervehdyksensä.
Tourunen otti hymyillen ja kiitollisena vastaan kaiken saamansa huomion.
– Ollaan ihmisenä ihmiselle. Tahdon hoitaa omaa tehtäväänne niin, että te voitte hoitaa omaa talenttianne hyvin.
Katri Vuojus vastaanotti kiitokseksi kukkasia. Hän hoiti kirkkoherran tehtäviä vaalin aikaan, kukkaset luovutti Hillevi Suutala ja Elina Tourunen.
Erinomainen kirjoitus tästä mieliinpainuvasta ja kauniista päivästä, kiitos! Kuvat myös kertovat puolestaan.
Aikoinaan kävin Elinan ja Erkin kotona noukkimassa mustaherukkaa, punaherukkaa ja karviaisia! Paljon oli marjapensaita, liekö vieläkin?
Onnea Elinalle!!
Kiitos, Olavi, onnitteluista. Uusimme pensaita ja taas riittää mustaherukkaa. Punaiset menikin taivaan linnuille, kun en ehtinyt ennen niitä puskaan. Ois vissiin sinun pitänyt taas tulla!
Miten minun pitäisi ajatella kun tuntuu etten saa vastinetta rahoilleni. Pienestä hoitajan palkasta maksoin viime vuonna melkein 400 kirkollisveroa, Tänä vuonna ei aina ole ollut työtä ja kyseistä veroa vaan menee. Veroilmoituksen tullessa aina mietin mitä meidänkin perhe tuolla summalla saisi. Nyt ilmeisimmin pieni porukka ryystää kakkukahvia ja ylenkatsovat tavallista rahvasta joka ei käy kirkossa. Taivaspaikkaakaan ei ole luvassa eikä ilmaisia hautajaisia. Siis kumpi olisi parempi rakkauden teko, erota kirkosta ja käyttää tuo raha perheen hyväksi vai ruokkia näitä kirkkoväkeä.
Odotellaan vastausta…suurella mielenkiinnolla.
Sinulle ”köyhä köyhempi köyhin”: onneksi sitä taivaspaikkaa ei osteta kirkollisverolla! Olet ”rakas rakkaampi rakkain” kriittisine pohdintoinesi. Kirkollisverolla tehdään paljon muutakin kuin ”ryystetään kahvia ja syödään kakkua” – se nyt vaan kuuluu asiaan silloin kun on juhla. Syksyllä on taas seurakuntavaalit, joissa valitaan ne henkilöt, jotka meidän kirkkovaltuustossa päättävät siitä, miten Äänekosken seurakunnan rahat käytetään. Juuri sinun kaltaisiasi ajattelijoita, perheiden arkea ymmärtäviä ihmisiä, tarvitsemme ehdokkaiksi vaaleihin! Voisitko harkita? On tärkeä suunnata seurakunnan varat sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Vuosittain moni saa tukea seurakunnasta – joskus sitä taloudellistakin, kun oikein tiukille vetää. Sen työn mahdollistavat ne, jotka sinun tavoin maksavat kirkollisveroa, vaikka joskus itselläkin on tiukan talouden aika. Jos haluat jatkaa juttua tästä, minut tavoitat Äken virastolta.
Elina jo vastasi ansiokkaasti; kiitos. Olin ryystämässä kahvia vaimoni kanssa. Siinä ei mielestäni ole edes moraalittomuutta, kun kaikilla seurakuntalaisilla oli sama mahdollisuus ryystää sanoisinko itse maksettua kahvia. Kahvia ryystetään yhteiskunnassamme monissa eri yhteyksissä ja tilaisuuksissa. Ymmärrän köyhäksi ilmoittautunutta hoitajaa; et ole ainoa. Tuollainen ajattelumalli lienee melko yleistä.
Itse olen omaksunut hiukan toisenlaisen ajattelutavan. Kristinusko ja kirkko Suomessa ovat osa kulttuuriperintöämme. Kauniit kirkkomme ovat aarteita kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta katsoen. Vanhat kirkkomme tulevat luonnollisesti kalliiksi, kun ylläpidetään niiden teknistä kuntoa ja välillä korjataan rakenteita turvallisiksi ja siisteiksi. Olen tullut siihen tulokseen, että jos seurakuntien jäsenmäärät romahtavat esim. alle puoleen tai 20 %:iin, on valtion tultava apuun, että kirkot pysyvät kunnossa. Jäljellä olevien jäsenten on osallistuttava entistä suuremmin panoksin organisaation kustannuksiin. Kirkolla on myös lakiin sidottu velvoite hautausmaiden hoidosta eikä sekään ole ilmaista toimintaa.
Onnea Elina ja siunausta! Minutkin Niilo Katila kastoi 1936! Minä olen se sukututkija, joka penkoi juuriaan ja niitähän löytyi. Olen nykyisin Lieksassa, kesät vaimon kotipihassa maalla ja talvet kaupungin keskustassa. Kaikkea hyvää toivottaen, terveisiä myös Erkille! Pekka
Kiitos, Pekka, viestistäsi! Teit hyvän työn meille kaikille, kun penkasit sukujuuria. Oli mielenkiintoista lukea suvun historiaa.
Oikein mukavaa elonkorjuun aikaa sinne Lieksaan! Terveisiä Erkiltäkin.
Siunausta, Elina sinulle vaativaan työhösi. Oli ilo olla mukana kirkossa jumalanpalveluksessa, kun sinut asetettiin virkaasi. En ehtinyt sinua kättelemään, kun piti kiirehtiä Jyväskylään menevään bussiin. Mutta huomasin tämän sivun ja mahdollisuuden ihan näin julkisesti sanoa sinulle:
Jeesus sanoo: Te ette valinneet minua , vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät että menisitte ja kantaisitte paljon hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi.
Voimia, viisautta ja iloista mieltä sinulle ja perheellesi!