Upouusi Suolahden yhtenäiskoulu on päivällä täynnä elämää ja juoksevia jalkoja. Yöaikaan on hiirenhiljaista, paitsi tietysti silloin, kun ÄKS yökyläilee.
Kello 18.31: Tervetuloa meille!
Testaamme avainta Suolahden uuden yhtenäiskoulun oveen, joka aukeaa mukisematta. Jätämme kengät eteiseen ja vaihdamme jalkoihin villasukat ja aamutossut. Kengätön koulu on kengätön myös yöaikaan.Tapaamme siistijät viimeistelemässä työvuoroaan, he toivottavat meille hyvää yötä ja kertovat, mistä löytyy opettajainhuone. Viemme tavaramme sinne ja testaamme sohvaryhmän: hyvä vaihtoehto nukkumiseen, toteamme.
Opetus- ja kasvatusjohtaja Ville Härtsiä istuu kanssamme ruokalan vihreässä portaikossa ja kertoo, miten Äänekosken koulujärjestelmällä menee. Hän ei houkuttelusta huolimatta jää yöksi koululle, vaan hyppää moottoripyöränsä selkään ja jättää meidät keskenämme. Kihisemme innosta: tästä alkaa kaikkien aikojen ensimmäinen ÄKS yökylässä.
Lähtötilanne näytti lähes painajaiselta. Nämä kassit piti saattaa oikeille paikoilleen.
Kello 20.39: Syke ylös
Kevätilta hämärtyy, ja päätämme tarttua rehtoreiden meille määräämään tehtävään. Etsimme tiemme Telakkakadun puolen opettajainhuoneeseen, jonne on kerätty läjä kangaskasseja seuraavan päivän jätteiden keräystä varten. Tehtävämme on ratkoa opettaja- ja luokkakoodit ja jakaa oikeat kassit oikeille kaapinoville odottamaan aamua.
Marjo muistelee omaa aikaansa Telakalla ja kertoo, mistä löytyivät terveydenhoitajan huone ja saksanluokka. Huomio kiinnittyy yksityiskohtaan: tyttöjen ja poikien vessat ovat vaihtaneet päikseen paikkaa! Nykyään tiloilla on hienoja nimiä pelkkien numerokoodien lisäksi: New York, Lontoo, Föri ja Purje. Huomattavasti helpompi muistaa.
11 tehokasta minuuttia myöhemmin olemme selvittäneet lähes kaikkien yläkoulun kassien paikat. Muutama jää mysteeriksi, mutta kirjoitamme lapun pahoitteluineen kassien viereen. Alakoulun kassit saavat odottaa – on liikuntatunnin aika.
Uuden liikuntasali Sykkeen lattia joustaa askelten alla, kun harjoittelemme koripalloilua ja hulavanteen pyöritystä. Suurimman hien saa pintaan naurunremakka, joka pääsee ilmoille jommankumman mokatessa. Riina räkättää lopulta selällään lattialla epäonnistuneen hulavanteilun päätteeksi, joten sovimme Marjon saavan tästä oppiaineesta kympin. Menemme keräämään voimia opettajainhuoneeseen, josta on muodostunut tukikohtamme.
Huokailemme koko ajan, miten hieno uusi koulurakennus on. Missään ei kaiu, missään ei näy korkkimattoa tai kiillotettua betonia. Fiilis on kuin modernissa toimistorakennuksessa tai upouudessa kulttuuritalossa: värikkäitä, pehmeitä pintoja, pyöreitä muotoja ja soppia, joihin vetäytyä opiskelemaan. Joka tilasta löytyy näyttöjä, ja suunnittelemme jo leffan katsomista isoimmalta ruudulta, jonka löydämme.
Juuri leivotut pizzat menivät ääntä kohden. Vaikka pizza onkin italialainen keksintö, päätettiin pöytää sonnustaa Amerikan lipulla. Näin saimme kansainvälisen tuulahduksen tähän mukavan maukkaaseen hetkeen.
Kello 21.58: Kokkisota
Paikoillanne, valmiit, hep – uunit päälle ja pakastepizzat pelleille. Testaamme kotitalousluokan fasiliteetteja ja fiilistelemme esiliinoja, jotka tuoksuvat samalta kuin omina kouluvuosinamme. Uutta on kuitenkin, että tiskiharjan lisäksi jokaisesta keittokomerosta löytyy astianpesukone.
Jaamme traumojamme kotitaloustunteihin liittyen. Mustat kynnenaluset puhdistuivat pullataikinaa alustaessa, ja kasviskastikkeessa lillui räkäklimppejä, kun suurustus meni pieleen. Oppikirjaa selatessamme teemme huomion, että teeleivät eli skonssit ovat edelleen kotitalousosaamisen kivijalka, vaikkemme kumpikaan muista tehneemme niitä koulupäivien ulkopuolella.
Ding! Tuunaamme pizzamme äänekoskelaisittain Aura-juustolla ja nautimme ne hyvällä halulla. Riina loistaa keittiössä, joten arvosanoissa päästään tasoihin. On aika jatkaa tehtävämme suorittamista.
Alakoulun kangaskasseja on suunnaton määrä: luokka-asteilla on ryhmiä aina A:sta F:ään. Apunamme on kartta, jonka avulla etsimme oikeat luokkahuoneet. Työskentely on jälleen kerran tehokasta: kassi ovenkahvaan, kartasta seuraava suunta ja juoksuksi. Askelmittarit hyrräävät, kun kiipeämme portaita edestakaisin.
Muutamaa luokkaa emme löydä kartan ja hyvin ravitun mielen voimallakaan. Onko tämä nyt epäonnistuminen?
Musatunnilla Riina tapaili kappaletta nimeltä ”Eiku”. Marjo puolestaan keskittyi rytmimunaan, tamburiiniin ja rumpuihin.
Kello 23.16: Keskiyön kakofoniaa
Taide- ja kulttuuriaineiden aika! Löydämme Telakan puolelta musaluokan ja tapailemme kaikkia osaamiamme kappaleita eri soittimilla – yhtä aikaa ja erikseen. Rummut, piano ja tamburiini ovat meille tuttuja, mutta luokan edessä on myös laatikollinen muoviputkia, joihin on merkitty sävelasteikko. Musiikkikin on jo näköjään muuttunut meidän ajoistamme, vitsailemme, ja kokeilemme sadekeppiä ja rytmimunia. Tempo on levoton. Pitkä päivä alkaa painaa nauruhermoja.
Vaellamme aavemaisia käytäviä pitkin. Pelottavuus karisee vain vähän, kun liiketunnistimet käskevät valot päälle aina pari metriä edellämme. Porrastasanteilla ja kulmissa pitää kerätä itsensä ennen kuin kääntyy uuteen suuntaan. Olisimme todella otollinen kohde käytännön pilalle, jossa seistään hiljaa naamari kasvoilla ovisyvennyksissä. Syke tuntuu leuassa saakka, vaikka tiedämme olevamme kahdestaan.
Seinillä on pahville sommiteltuja esitelmäpostereita, kuvaamataidon töitä ja käsityötuotoksia. Törmäämme myös avokado-aiheisiin kuvatutkielmiin ja lehtileikkeistä koostettuihin vaalimainoksiin. ”Jäätelöä kaikille” lienee suosikkimme ehdokkaiden lupauksista. On hienoa nähdä, miten monipuolisesti nuoret pääsevät toteuttamaan itseään.
Menemme Telakan Kipinä-tilaan, joka on kuin keidas, jonne voi tulla rentoutumaan koulutyön keskellä. Trampoliini, biljardi, nyrkkeilysäkki ja ihan vaan mukavat sohvat – paljon muuta ei tarvita opiskelupaineiden purkamiseen. Jätämme terveiset Kipinän tussitaululle ja hipsimme takaisin uudelle puolelle.
Meillä oli aivan huippuhieno nukkumapaikka. Luxusta toi jättimäinen screeni, jolta katsoimme elokuvaa siihen saakka, kunnes silmä lupsahti.
Kello 00.42: Kaikki irti
Huolestumme siitä, soittaako joku kohta poliisit peräämme. Vuoron perään syttyvät ja sammuvat liiketunnistinvalot loistavat isoista ikkunoista pimeälle pihalle, eikä kouluilla yleensä odoteta olevan ketään yöaikaan. Pysymme poissa ikkunoista ja säikähdämme, kun opettajainhuoneen robotti-imuri lähtee kierrokselleen. Iso ja autio tila saa hermot herkälle.
Kokeilemme keskusradiota, tietenkin. Ajamme ”ei oppilaskäyttöön” osoitetulla hissillä ja kurkistamme käsityöluokkiin. Jollakin on iso palapeli kesken, mutta emme osaa laittaa uusia palasia paikalleen. Kokoamme joitakin papereita suorempiin pinoihin, mutta emme löydä kyniä teroitettavaksi.
Lopulta teemme pedin sohvaryhmään ja laitamme elokuvan pyörimään. Sipsi toimii yöpalana, ja uuvahdamme ennen elokuvan puoltaväliä. Kello herättää meidät viideltä: haluamme lähteä pois alta ennen kuin ensimmäiset työvuorolaiset saapuvat paikalle. Katselemme auringonnousua jättimäisestä ikkunasta ja keräämme tavaramme ja hipsimme pois – yhtä kokemusta rikkaampina.
annettu tehtävä: suoritettu
askeleet yön aikana: 7340
nukuttu aika: kolme ja puoli tuntia
pelkokerroin: 3/5
peti: 5/5
Marjo heräsi ennen herätyskelloa. Opettajainhuoneen sisäikkunasta näkyi upea auringonnousu klo 4.52.
