Ylpeästi suolahtelainen metallimies


J-V Hintikka poseeraa vanhoilla kulmilla. Taustalla Alkulan entinen bänditila.

J-V Hintikka aloitteli soittouraansa Alkulan bänditiloissa. Mies on sittemmin lähtenyt Suolahdesta, mutta Suolahti ei lähde miehestä.

 

Siitä on nyt jo aikamoinen tovi, kun J-V Hintikka päätti ruveta rokkariksi. Sörkän luistinradalla syntynyt idea poiki nopeasti, kun saman päivän iltana käteen saatiin isän kitara.

– En ensiksi halunnut opetella soittamaan hyvin, kun halusin soittaa punkkia. Mutta kun ensimmäisestä bändistä lensin pihalle, kun en osannut soittaa, niin ajatus meni uusiksi, Hintikka naurahtaa.

HINTIKKA on Suolahden menestyneimmän bändin, Machine Menin kitaristi. Machine Menin lisäksi Hintikka on tarttunut kitaraan monen muunkin bändin riveissä. Diskografiaa koristavat muun muassa Palmcut, Funeris Nocturnum ja Atakhama, Dead Cult Diaries ja viimeisimpänä Red Eleven.

Kahdeksannen luokan korvilla perustettu Machine Men pisti koko Ääneseudun soittopiirit sekaisin menestyksellään. Kun Machine Men sai levytyssopimuksen, pistivät kaikki seudun bändit uuden vaihteen silmään. Bändi näytti kuinka Suolahdestakin voi ponnistaa.

– Onhan se hienoa, jos on ollut kannustamassa toisia. Vaikkakin vahingossa, Hintikka naurahtaa.

METALLIMIEHEKSI tunnustautuva mies tekee yhä ahkerasti musiikkia. Myöskin suolahtelaisen Anthony Parviaisen kanssa Hintikka on soittanut suurimman osan elämästään, aina sieltä yläasteelta asti. Ja muutkin soittokaverit tuntuvat olevan yhä suolahtelaisia.

–Anthonyn kanssa meillä on aina ollut joku bändi pystyssä. Viimeisin juttu on ollut Anthony Parviainen Trio, jossa tosin on jo kuusi jäsentä. Ja nytkin on kehitteillä uusi projekti, jossa puolet jäsenistä on taas suolahdesta, Hintikka naurahtaa.

Suolahti ei ole siis miehestä lähtenyt.

–Olen ylpeä suolahtelainen, ja varsinkin ylpeä sörkkäläinen, Hintikka nauraa ja vilauttaa käsivarteen tatuoitua postinumeroa.

LEGENDAARINEN Alkulan bänditila, jossa Machine Menkin kolisteli menemään, on nykyään päiväkodin käytössä. Samanmoista bänditilaa ei enää Suolahdesta löydy.

– Mekin soitettiin loppuajat jo Suojarinteellä. Siitä piti sitten jo maksaa vuokraa. Alkulassa oli se hyvä puoli, että se oli ilmainen ja kaupunki tarjosi PA-kamat. Kyllä se on alottelevalle bändille iso juttu, kun saa oikeilla kamoilla soittaa. Sellaseen voisi kaupunki nykyäänkin panostaa, Hintikka ehdottaa.

SUOLAHTI on nähnyt monia bändejä Machine Meniä ennen ja sen jälkeenkin. Soittotaitoa ja -tahtoa löytyy yhden suuren metropolin verran. Mutta monikaan bändi ei ole Machine Menin tasolle yltänyt. Onko konkarilla heittää vähän neuvoja?

– Pitää tehdä just sitä mihin itse uskoo, eikä tinkiä mistään. Ja pitäisi uskaltaa tuoda itteään vaan röyhkeästi esille, Hintikka sanoo.

 

Made in Suolahti – musailta  perjantaina 20. maaliskuuta kello 21

Viljos, Asemakatu 10 Suolahti
Lisätietoja tapahtuman facebook-sivulta

Vastaa