Koronavirusepidemian takia Äänekoskella on moni kaupungin työntekijöistä joutunut tilanteeseen, jossa oma työ on vähentynyt tai jopa loppunut kokonaan. Näin on tapahtunut muun muassa päiväkodeissa, kirjastoissa, liikuntapalveluissa, sekä esimerkiksi hankkeissa, joissa asiakastapaamiset ovat tilanteen johdosta mahdottomia.
Henkilökunnalle on pyritty mahdollisuuksien mukaan järjestämään korvaava työtä. Korvaavat työsuhteet ovat aina määräaikaisia ja tilannesidonnaisia.
Kristiina Rothsten valittiin alkuvuodesta kuntouttavan työtoiminnan valmentajaksi. Kuntoutuksen ohjaajan tutkinnon suorittaneelle, monipuolisen työkokemuksen omaavalle Kristiinalle työpaikka oli kuin tehty. Kuntouttava työtoiminta keskeytettiin 18.3.2020.
Aikaisemman työkokemuksensa vuoksi Kristiinalle tarjottiin korvaavaa työtä Suolahden hoitokoti Kotisatamasta. Kotisataman asiakkaat ovat ikääntyneitä ja usein myös muistisairaita. Työ hoivakodissa on kiireistä ja hektistä, vuorot uuvuttavat kokeneemmankin hoitohenkilökunnan, puhumattakaan uudesta tulijasta.
– Hoitohenkilökunnalla on kädet täynnä töitä asiakkaiden ihan perustarpeiden kanssa, joten lisäkädet on otettu ilolla vastaan. Itse saan osallistua muun muassa viriketoiminnan järjestämiseen, sen lisäksi että avustan muissa toiminnoissa. Minut on otettu mahtavasti vastaan, kuin olisin ollut osa tiimiä aina, Kristiina kehuu Kotisataman toimintaa.
Saman kuntouttavan työtoiminnan vastaava valmentaja Tanja Kinnunen on myös siirtynyt toisiin tehtäviin Äänekosken kotipalveluun. Kotipalvelu käy ikääntyneiden kotona hoitamassa muun muassa lääkkeiden jaon, auttamassa ruokailussa, peseytymisessä ja muissa arkisissa toimenpiteissä, jotta ikäihminen pärjäisi kotona pidempään.
-Olen ottanut uudet tehtävät oppimisen kannalta. Kontrasti omaan normaaliin työelämään on suuri, mutta vaihtelu ei ole huono asia! Omassa normaaliarjessani teen paljon ajattelu- ja suunnittelutyötä, joka usein seuraa mukana myös työajan jälkeen. Nyt tässä työssä homma oikeasti loppuu siihen, kun lähden työpaikalta kotiin, Tanja kertoo kokemuksistaan.
Kotipalveluun siirtyi myös Tiina Heinänen Koulunmäen esiopetuksesta. Päiväkotien ja esiopetuksen ollessa kiinni, myös Tiinalle etsittiin korvaavaa työtä.
-Haastavinta on ollut oppia kaikki se uusi tieto lyhyessä ajassa. Asiakkaiden nimiä on vielä hankala muistaa ja käytännöt jokaisen kotona ovat aivan erilaisia. Kaikilla tuntuu olevan ne jauhot ihan eri kaapissa, Tiina naurahtaa.
Molemmat kotihoidossa työskentelevät, Tanja ja Tiina, ovat samaa mieltä siitä, että vanhusten yksinäisyys tässä ajassa korostuu entisestään. Kun vierailut sukulaisilta ja ystäviltä ovat rajoitettuja, se kotipalvelun henkilö voi olla ainut juttukaveri koko päivän aikana. Kiire seuraavan asiakkaan luokse kuitenkin estää pitkät jutustelut, vaikka kuinka haluaisi jäädä seuraksi. Raastava tunne vanhusten yksinäisyydestä seuraa kotipalvelun työntekijöitä varmasti myös työn ulkopuolella, mutta positiivisiakin asioita löytyy.
– Olen huomannut, miten hienosti ja yksilöllisesti kotipalvelu hoitaa kaikkia asiakkaita. Jokaisen asiakkaan kohdalla otetaan huomioon ne omat tarpeet ja omat tavat tehdä asioita. Sen opettelu on ollut haastavaa lyhyessä ajassa, mutta on myös hienoa huomata, miten hyvin meidän kunnassa kotipalvelu toimii, Tanja Kinnunen summaa.
Kaikki kolme; Kristiina, Tanja ja Tiina, kehuvat vuolaasti näiden yksiköiden henkilökuntaa, joihin he ovat tilanteen vuoksi siirtyneet. Perehdytys tehtäviin, vastaanotto ja tehtävien joustavuus ovat olleet tasolla, jota he eivät odottaneet. Hoitotyössä kaikki lisäkädet on otettu ilolla ja arvostuksella vastaan.
– Itse olen saanut tästä työstäni Kotisatamassa jopa lisäaineistoa ja vinkkejä tulevaan työhöni kuntouttavaan työtoimintaan. Uskon työn tekemiseen yli toimialarajojen, kaikki voivat hyötyä toistensa osaamisesta jollain tavalla. Toivottavasti tästä tilanteesta opitaan yhteisen tekemisen tasolla myös tulevaisuudessa, Kristiina Rothsten toteaa.
Poikkeuksellinen tilanne on pakottanut meidät sopeutumaan myös työelämässä aivan uudenlaisiin käytäntöihin. Osa käytännöistä on koettu jopa sellaisiksi, että niiden toivotaan jatkuvan tilanteen hellittäessä. Etätyökäytännöt, työnkierto ja aivan uudenlainen ajattelutapa yhteisöllisyydestä työelämässä saattaa jopa hyötyä tämänkaltaisista kriiseistä. Jääkö tämä poikkeustilaksi, vai opimmeko tästä tulevaisuutta ajatellen, jää nähtäväksi.
