Konginkankaan hautausmaalla, kauniin, kirkolle johtavan pääkäytävän varrella sijaitsevien sankarihautojen äärellä vietettiin unohtumattoman hienoa satavuotisen Suomen juhlapäivän aattoa. Kaikille 66 sankarivainajalle laskettiin havuseppele Konginkankaan koululaisten toimesta.
Konginkankaalla on elossa enää kaksi veteraania. Toinen heistä, Paavo Koljonen pääsi paikalle juhlatilaisuuteen. 93-vuotias Koljonen sai silloin aikonaan käskyn Syvärille.
– Siellä meni pari vuotta, Koljonen sanoo.
Koljonen sai koululaisilta kaksi sinivalkoista kynttilää huomionosoituksena.
Pappi Katri Vuojus muistutti, että seppeleenlaskuun tarvittiin innostus. Erään suomalaisen mielessä kytenyt ajatus oli, että kaikille sankarivainajille lasketaan havuseppele. Tuumasta toimeen ryhdyttiin myös Konginkankaalla, kun Tiia Liimatainen laittoi alulle seppeletalkoot, johon osallistui parikymmenpäinen vapaaehtoisjoukko.
– Suuri kiitos Tiialle, Vuojus kiitteli.
Jari Halttunen muistutti, että Suomi on pieni maa, mutta sinnikäs, ja halukas pysymään itsenäisenä.
Kaupungin puolesta juhlapuhetta paikalle oli kutsuttu pitämään vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja, konginkankaalainen Jari Halttunen.
– Olemme juhlassa, joka on ainutkertainen. Kuinkahan moni meistä on paikalla, kun seuraavat sata vuotta tulevat täyteen? Ehkä teistä pienimmistä koululaisista joku voi ollakin, sillä suomalaisten odotettavissa olevan elinajan ennuste kertoo, että elämme pidempään kuin aiemmat sukupolvet. Vanhimmat suomalaiset ovat nyt 110-vuotiaita, ja yli 100- vuotiaita on yli 800, Halttunen laski juhlapuheessaan.
Mutta toisin oli sata vuotta sitten. Silloin keskimääräinen elinajanodote oli miehillä 43 ja naisilla 49 vuotta. Satavuotiaassa Suomessa keski-ikämme on 78 ja 84.
– Suurin syy hyvään kehitykseen on varmasti se, että olemme saaneet elää rauhassa. Emme ole joutuneet elinaikanani sotimaan. Se ei tarkoita, ettei tätä maata puolustettaisi. Joka päivä maamme rajoja vartioidaan, ja joka päivä armeijassa harjoitellaan maamme puolustamista siltä varalta, että alkaisi sota, Halttunen sanoi.
Halttunen muistutti, että Suomi on pieni maa, mutta sinnikäs, ja halukas pysymään itsenäisenä.
– Erityisen innokkaasti maatamme puolusti jatkosodassa eräskin tuntematon sotilas, joka Väinö Linnan romaanissa tottelee nimeä Rokka. Nyt, itsenäisyytemme juhlavuotena, halusin muistaa kunnioittaen Rokan kaltaisia sotilaita. Kun perheeseemme tuli uusi jäsen, saksanpaimenkoiranpentu, se saikin nimekseen Rokka. Se vasta harjoittelee tottelemaan nimeään, mutta oppii sen kyllä, Halttunen kertoi.
Halttunen iloitsi, että juuri koululaiset osallistuivat sankarihaudoille seppeleiden laskuun. Se olikin pysäyttävä ja ajatuksia herättävä ele.
– Tuntuu hyvältä nähdä teitä koululaisia. Teillä on elämä vielä edessäpäin. Olette laskemassa/laskeneet seppeleet sellaisten miesten haudoille, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan pitkiksi ajoiksi, jotkut jopa vuosiksi taisteluihin, joista he eivät palanneet enää kotiinsa hengissä. Millaisia miehiä he olivat, ja miksi heidän piti lähteä sotaan? Nämä ovat kysymyksiä, joita on tärkeä kysyä, ja joihin on jokaisen suomalaisen aikuisen osattava vastata. Me emme saa unohtaa sitä hintaa, minkä aiemmat sukupolvet maksoivat itsenäisyydestämme, Halttunen muistutti.
Kunniavartiossa seisoivat Erkki Soljava (vas) ja Ahti Ojanen.
Paavo Koljonen pääsi paikalle vaimonsa Toinin kanssa.
Seppeleitä laskettiin 66 kappaletta.
