Pentti Salmisen 11.1.2020 mielipidekirjoitus ”Vihan lietsontaa vai ei?” oli hyvä keskustelun avaus siitä miten asiat vyöryvät helposti hallitsemattomiksi. Siksi tulee olla huolissaan erilaisten ääriliikkeiden liikehdinnästä
Tapahtumat USA:ssa pysäyttivät varmasti jokaisen miettimään miten tämä voi olla mahdollista yhdessä kehittyneimmistä demokratioista. Poliittisessa toiminnassa on tietty logiikka. Ensin ajattelu saa kannatusta, sitten siitä aletaan puhua äänekkäästi ja lopuksi puheet muuttuvat teoiksi, jotka voivat saada aikaan arvaamattomia asioita. Sitten yhdessä hämmästellään, että miten tässä pääsi näin käymään?
Kysyä voikin olemmeko liian sinisilmäisiä ja kohteliaita sekä suvaitsevaisia ”ei hyväksyttäville” mielipiteille? Miten tulevaisuudessa demokraattisin keinoin pystyisimme estämään ääriliikkeiden syntymisen ja havaitsemaan niiden etenemisen ajoissa? Suomen historiakin osoittaa, ettemme ole kansakuntana pois suljettuja tällaiselta. Tästä hyvä esimerkki on USA:n tapahtumien jälkeisenä päivänä Juha Sipilään kohdistunut poliittinen väkivallanteko. Tällaista ei voi hyväksyä saati sallia!
Epäasiallinen ja hyökkäävä keskustelutapa on lisääntynyt viime vuosina huolestuttavalla tavalla etenkin sosiaalisessa mediassa. Noissa keskusteluissa käytöstavat, sivistys ja tosiasiatkin unohtuvat.
Tällaista kehitystä ei pidä hyväksyä. Pitää olla mahdollista osallistua vaikuttamaiseen ja myös keskusteluihin ilman pelkoa. Meillä jokaisella on vastuu yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.
Käsitys totuudesta ja oikeudesta on myös muuttunut ja myös yhteiskunnan muuttumisen myötä arvojen ja maailmankuvien muutokset ovat heikentäneet käsitystä. Sosiaaliseen mediaan liittyen hyvän ja pahan, oikean ja väärän ero ei olekaan enää niin selvä.
On tärkeä tiedostaa, että sanalla ja puheella on vastuu. On syytä oppia kuuntelemaan ja keskustella erilaisia mielipiteitä kunnioittaen. Kaikkea ei silti pidä hyväksyä, eikä valheellista ja hyökkäävää puhetta kuunnella – rajansa kaikella. Moni valtiomies on vuosisatojen aikana todennut eri sanoin: vääryys ja paha ei voita pahojen ihmisten tekojen vuoksi, vaan hyvien ihmisten hiljaisuuden vuoksi.
Keskusta puheenjohtaja Annika Saarikko kiteytti asian hyvin Maaseudun Tulevaisuuden ja MTK:n järjestämässä puoluejohtajien tentissä ”Puolueet ovat vastuussa siitä, ettei ihmisten ahdistusta, pahaa mieltä, pettymystä, pelkoa ja epätoivoa pidetä politiikan käyttövoimana.” Tarvitsemme suvaitsevaisuutta sekä avoimuutta ja rehellisyyttä poliittisessa keskustelussa.
Leila Lindell
No niin, nyt sitä yksi sun toinen kirjoittelee vihan lietsonnasta ja osoittelee suoraan perussuomalaisten suuntaan. Perussuomalaisten niinkuin kaikkien muidenkin kanta on, että ei lietsota eikä kiihoiteta. Nyt kuitenkin on hitusen ote lipsunut muiden kuin perussuomalaisten puheissa. Leila tuossa kirjoittaa, että pitää oppia kuuntelemaan ja keskustelemaan erilaisia mielipiteitä kunnioittaen. Olen samaa mieltä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ei osata kuunnella eikä kunnioittaa. Voisitteko nostaa pöydälle ne valheelliset ja hyökkäävät puheet joihin näissä kirjoituksissa viitataan. Kaikkea ei pidä hyväksyä, varsinkaan paskapuheita eli rajansa kaikella !
Niin,jos nostettaisiin kissa ns.pöydälle ja puhuttaisi asioista niin kuin ovat
ilman sensuuria.
Ei vastakkainasettelua pidä välttää (asioiden ei ihmisten).
Mihin me muuten tarvitsemme eri puolueita,onhan puolueen sisälläkin erilaisia mielipiteitä ja rosoisuuksia löytyy joka puolueesta.
Järjen rajoissa on pyrittävä löytämään kompromisseja.
Yhteiskunta ja ihmiset on muuttuneet.Kotona jos joku antaa lapselle tukkapöllyä se on väkivaltaa heti on sosiaaliviranomaiset oven takana.Aina on joku pahoittanut mielensä jostain ja heti juostaan kallonkutistajalle on synnytyksen jälkeistä masennusta ja masennuksen jälkeistä synnytystä.Onko meistä Suomalaisista tulossa puudeleita aina pitäis joku olla leuan alta rapsuttamassa ja kehua lässyttämässä.Kaivetaan se Suomalainen sisu esiin ja painutaan leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä ja kohti kunnallisvaaleja.PPP
Fiksu kirjoitus, Leila!
Ääriliikehdintä, etenkin oikealta laidalta, on ollut selkeässä kasvussa viimeiset ajat. Tämän liikkeen myötä julkikeskusteluun on kummunnut asiantuntijoiden ja tieteen vähätteleminen, voimakas, hyökkäävä kieliasu, tekeytyminen ”kansan ääneksi”, perinteisten medioiden vähätteleminen, valheeksi leimaaminen, jolla oman agendan viestiväylät saadaan legitimoitua kannattajien keskuudessa. Myös poliittisen vastapuolen demonisoiminen kuuluu asiaan. Kaikki äärioikealta keskelle päin viestitään sosiaalisessa mediassa kommunisteiksi.
Kannattajien ydinryhmä koostuu kyynisestä pudokasväestä, keiden minuutta vallanhaluiset hivelevät näillä kaikilla puheilla.
Älkääkä hämääntykö, siellä vaaliteltalla hernekeiton äärellä kasvotusten puhe on usein jotain paljon pehmeämpää!