18. tammikuuta julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Juhani ja Satu Lamberg esittivät arvionsa Liimattalan tuulivoimapuiston vaikutuksista alueen omakotitalojen arvoon. Jaakko Markkanen tekee oman arvionsa.
Kirjoittajat olivat ansiokkaasti viitanneet laskelmiensa taustalla oleviin lähteisiin, mutta siitä huolimatta heidän kirjoituksensa perustuu valikoiviin johtopäätöksiin tutkimustuloksista tuulivoimaloiden vaikutuksista lähialueiden asuntomarkkinoihin. Tässä kirjoituksessa käyn lyhyesti lävitse heidän käyttämänsä lähteet ja niistä tehdyt johtopäätökset.
Kiinteistöjen arvonlaskun suhteen Lambergit viittaavat ruotsalaiseen Westlund ja Wilhelmssonin (2021) tapaustutkimukseen. Analyysissään tekijät käyttävät hedonista hinnoittelumallia selittämään tuulivoimaloiden ja asuntojen hintojen välistä yhteyttä Ruotsissa. Heidän tulostensa mukaan esimerkiksi 0-2 kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista asunnot ovat keskimäärin noin 23.5% halvempia, 2-4 kilometrin etäisyydellä 14.1% halvempia ja 4-6 km etäisyydellä 12.5% halvempia. On kuitenkin keskeistä ymmärtää, että kyse on nimenomaan tilastollisesta yhteydestä eikä varsinaisesta syy-seuraussuhteesta. On täysin eri asia selvittää, kuinka paljon halvempia asunnot ovat tuulivoimaloiden lähellä kuin kuinka paljon tuulivoimaloiden rakentaminen laskee niiden lähellä sijaitsevien asuntojen arvoa.
Westlundin ja Wilhelmssonin (2021) esittämien tulosten kausaalitulkinta ei ole mahdollista ilman vahvaa tilastollista oletusta siitä, että asunnon etäisyys tuulivoimalasta on riippumaton tutkijalle havaitsemattomista taustatekijöistä. Oletus ei esimerkiksi päde, jos tuulivoimaloiden rakentaminen on vähemmän kannattavaa siellä, missä maapohja on kallista, koska kannustimet rakentaa tuulivoimalat sellaisille alueille ovat luonnollisesti pienemmät kuin halvemmille alueille.
Empiirisen taloustieteen kirjallisuudessa tuulivoimaloiden vaikutuksia asuntomarkkinoihin on tutkittu myös menetelmillä, jotka eivät kärsi Westlundin ja Wilhelmssonin (2021) raportin ongelmista. Yleisesti ottaen tälläiset tutkimukset käyttävät ns. kvasikokeellisia menetelmiä kuten erotusten-erotus -menetelmää (eng. difference-in-differences). Esimerkiksi Dröes ja Koster (2016) arvioivat tuulivoimaloiden rakentamisen laskevan asuntojen hintoja Hollannissa keskimäärin 1.4% kahden kilometrin säteellä rakennetusta tuulivoimalasta. Englantilaista aineistoa käyttäen Gibbons (2015) arvioi tuulivoimaloiden laskevan asuntojen arvoa keskimäärin 5-6% kahden kilometrin säteellä voimalaitoiksista. Sunak ja Madlener (2016) mukaan vaikutus hintoihin Saksan Nordrhein-Westfalenin osalvaltiossa oli 9-14% niissä kohteissa, joissa näköyhteys voimaloihin oli suurin.
Pikaisen kirjallisuuskatsauksen perusteella on selvää, että Lambergien siteeraamat luvut ovat selvästi korkeampia kuin vertaisarvioidussa tutkimuksista keskimäärin. Tässä valossa vaikuttaakin siltä, että laskelmien pohjalle on kaikesta huolimatta valittu vain omaan ennalta määrättyyn narratiiviin sopivia arvioita.
Lambergit myös esittävät mielipidekirjoituksessaan, että Liimattalan asuntojen ja kesämökkien arvonalennus olisi noin 11 miljoonaa euroa. Heidän esittämällään olettamuksella matalimmasta 20% arvonalennuksesta esimerkiksi Liimattalassa sijaitsevien asuntojen markkina-arvon tulisi olla yhteensä 37,5 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon sen, että tilastokeskuksen Paavo-tietokannan mukaan koko Liimattalan postinumeroalueella sijaitsee 159 asuinrakennusta, saadaan tällä karkealla valuaatiolla asuntojen keskihinnaksi 235 tuhatta euroa. Lambergien mainitsema 30.000 – 40.000 euron absoluuttinen arvonalennus sekin tarkoittaisi omakotitalojen maksavan alueella keskimäärin 150 – 200 tuhatta euroa 20% arvonalennusoletuksella. Jätän kirjoituksen lukijoiden omaan harkintaan, kuinka uskottavia tälläiset arvioit omakotitalojen keskihinnoista alueella ovat.
Lambergit arvioivat myös alueelta poismuuttavien ihmisten vaikutusta kaupungin kunnallisverotuottoihin. Laskelma ei tietenkään pidä paikkaansa millään oletuksilla enää tulevaisuudessa, jossa merkittävä osa kunnallisverotuksesta siirtyy sote-uudistuksen myötä kunnilta valtiolle. Kokonaisuutena kirjoituksessa esitetyt arviot 10-20 miljoonan euron menetyksistä vaikuttavatkin perustuvan valikoituihin oletuksiin asuntojen keski-hinnoista vaikutusalueella ja voimaloiden vaikutuksista asuntojen hintoihin. Äänekoskelaisten valtuutettujen tulisikin pitää mielessä vanha Mark Twainin viisaus ”Vale, emävale, tilasto”.
Jaakko Markkanen
Tohtorikoulutettava (taloustiede)
Aalto-yliopisto
Lähteet:
Westlund, H., & Wilhelmsson, M. (2021). The socio-economic cost of wind turbines: A Swedish case study. Sustainability, 13(12), 6892.
Dröes, M. I., & Koster, H. R. (2016). Renewable energy and negative externalities: The effect of wind turbines on house prices. Journal of Urban Economics, 96, 121-141.
Gibbons, S. (2015). Gone with the wind: Valuing the visual impacts of wind turbines through house prices. Journal of Environmental Economics and Management, 72, 177-196.
Sunak, Y., & Madlener, R. (2016). The impact of wind farm visibility on property values: A spatial difference-in-differences analysis. Energy Economics, 55, 79-91.
Hyvä että tämäkin näkökanta on tuotu esille. Paljon ajateltavaa valtuutetuille, toivottavasti lukevat ja ajattelevat itse ja tarkastelevat asiat molemmilta puolilta. Hyvä että saadaan ajankohtaista tietoa.
Kiitos Jaakko. Tuulivoimaa lyödään täällä lyttyyn kaikella mahdollisella, aika paljon virheellisellä tiedolla. Puoltolauseita ei juuri kukaan uskalla kertoa, saati kirjoittaa… 🤔.