Lakasen Liisa on monessa mukana. Tänään, 10. helmikuuta hän vastaanottaa onnitteluja 70-vuotissyntymäpäivänsä johdosta.
Liisa syntyi Hankasalmelle Kynsiveden kylään kahdeksanlapsisen perheen esikoiseksi. Perhe kasvoi täyteen mittaansa kymmenessä vuodessa.
– Kaksosia meille syntyi kaksin kappalein. Voit vain arvata, että tiedän jotain lastenhoidosta, Liisa hymyilee.
Hän on tänä päivänä sukunsa vanhin. Isä, äiti sekä tädit ja enot ovat jo haudassa.
– Olen saanut laskea monta seppelettä, Liisa kertoo.
Suolahteen tultiin mutkan kautta vuonna 1982. Liisa valmistui karjakoksi ja meni töihin Laukaaseen Kuhankosken tyttökotiin vuonna 1964.
– Suoraan koulunpenkiltä töihin. Tyttökodin karjataloustoiminta lopetettiin ja minä siirryin Pernasaaren poikakodin leipiin karjanhoitajaksi. Lypsäviä oli noin 30 ja lisäksi nuorta karjaa. Meitä karjanhoitajia oli kolme, ja poikakodin pojat osallistuivat myös työtehtäviin meidän ohjauksessamme.
Alajärveläinen Erkki asteli elämään Liisan ollessa Pernasaaressa töissä.
– Mulla oli puhemies, Liisa velmuilee Erkin kohtaamisesta. Lähdimme häämatkalle Ruotsiin vuonna -68 ja jäimme sille tielle.
RUOTSISSA OLI työvoimapula ja Taalainmaalla Borlängessä oli iso paperi- ja terästehdas.
– En osannut yhtään Ruotsin sanaa kun sinne mentiin. Kävin Ruotsin peruskoulun ja valmistuin sieltä lastenhoitajaksi. Pääsin kunnalle töihin kolmeksi vuodeksi.
Ruotsissa syntyivät lapset Mari ja Mikael. Ripeäliikkeinen ja toimelias, ay-liikkeeseen mukanaan mennyt Liisa pisti kahden muun suomalaisen naisen kanssa pystyyn Borlengeen suomenkielisen koulun, ja jokaisella luokalla oli noin 25 suomalaista lasta, joita opettamaan saapui suomalaiset opettajat.
– Koulu toimii kaupungissa edelleen. Siitä mä olen ylpeä. Olen vahvasti sitä mieltä, että lapsista ei pidä tulla puolikielisiä. Omaa äidinkieltä tulee saada opiskella. Pitää olla vahva pohja omaan äidinkieleen, jotta voi oppia uuden kielen, Liisa sanoo.
IDEA SUOMEEN muuttamisesta tuli lasten suusta. Suolahti valikoitui sattumalta uudeksi kotipaikaksi.
– Laitettiin karttaan nuppineula, että tuonne mennään. Erkki tuli Suolahteen etukäteen taloa rakentamaan ja minä ja lapset sitten perässä.
Liisa asuu vanhan kentän mäellä yhä. Ummikkona Suolahteen tulleen kotoutuminen ei käynyt käden käänteessä.
– Oli ylipäätään vaikea paikka lähteä Ruotsista takaisin Suomeen. Meille sanottiin Suolahdessa, että tullaan viemään paikallisilta työpaikat. Jouduimme kokemaan rasistista kohtelua, kun meille toivottiin menolippua takaisin Ruotsiin. Se kirpaisi kyllä.
Työtä löytyi melkein heti. Liisa aloitti Suolahdessa työuransa Suojarinteellä. Pian kutsu kävi Katvelan päiväkotiin lomittajaksi, kunnes Alkulan juuri valmistunut päiväkoti vuonna 1983 tarjosi pidemmän äitiyslomansijaisuuden.
– Ryhdyin perhepäivähoitajaksi. Tein työtä kotona kuusi vuotta. Mutapohjaan perustettiin ryhmäperhepäiväkoti Kerttula, joka toimi 24/7 periaatteella.
Kerttulasta Katvelaan yötöihin. Työ loppui kuitenkin ja Liisalle tarjottiin siivoojan paikkaa Asemakadun koulusta.
– Jäin eläkkeelle vanhainkodilta vuonna 2010, Liisa muistelee työuransa käänteitä Suolahdessa.
21 vuotta sitten Erkin yllättävä ja äkillinen kuolema koskettaa yhä. Siitä alkoi uusi selviytymistarina.
– Sydänkohtaus kuorma-auton ratissa vei minulta puolison. Ehkä se mun selviytyminen lähti siitä, että lähdin porukkaan mukaan, enkä jäänyt neljän seinän sisälle. Järjestötoiminta on ollut minulle voimavara. Niin kuin myös työ. Vaikka sumussa pitkää kuljinkin, pysytyin sentään elää ja hengittääkin.
POLITIIKKAAN Liisa sotkeutui Piitulaisen Maijan ansiosta vuonna 1995.
– Se kirras ja kirras minua ja sai lankaan ja sillä tiellä olen.
Suolahden valtuustoon hänet valittiin seuraavana vuonna. Liisa on tuttu näky kaupunginvaltuustossa, vaikka ei valtuustopaikkaa vaaleissa tullutkaan. Demareiden ensimmäisellä varavaltuutetulla löytyy hommaa melkeinpä jokaisessa valtuuston kokouksessa. Liisa on myös ympäristölautakunnan ja kirkkovaltuuston jäsen.
Erilaiset muut järjestötouhut pitävät mielen ja kehon virkeänä. SPR:n ystäväpalvelu, eläkeläisjärjestö sekä Martat ovat Liisalle tärkeitä juttuja.
– Osallistun myös työväen sivistysliiton toimintaan ja istun sen hallituksessa kuin myös vanhus- ja vammaistukisäätiössä.
Intohimoinen urheilulaji lentopallo on vaihtunut seniorijumppaan.
– Urheilija ei tervettä päivää näe, ja niinpä lentopallo piti jättää.
Tänään on kuitenkin aihetta juhlaan. Liisa pitää kahvipannua kuumana tänään klo 13 alkaen.
– Lasten ja suvun kanssa juhlitaan sitten lauantaina.
Rasismi on väärä sana, syrjintä sopii paremmin. Rasismi viittaa juuriin, ja tämän henkilön juuret ovat suomessa.