Sairaalabakteeri tarttui. Edunvalvonta petti. Ulosotto iski. Nyt Suolahdessa asuva ex-miljonääri on puilla paljailla.
Kaupungin pienissä vuokraluukuissa asuu monia yksinäisiä, elämän kaltoin kohtelemia. Kaikilla on oma tarinansa. Olavi Silvennoisen tarina poikkeaa tavanomaisesta. Kun Silvennoinen, nyt 82-vuotias vanhus, muutti Suolahteen muutama vuosi sitten, kaupunki sai asukkaakseen varakkaan, arvokkaan herran.
– Minulla oli parhaimmillaan 99 tilaa, hehtaareja oli yli 3000. Olin Suomen suurin metsänomistaja, muistelee Silvennoinen 70-luvun loppua.
80-luvulla Silvennoinen vaihtoi alaa ja alkoi sijoittaa taiteeseen. Hän hankki muun muassa Helene Schjerfbeckin Äitini -teoksen ja myi sen 90-luvun puolivälissä pankinjohtaja Jaakko Lassilalle 1,5 miljoonalla markalla.
Jos tuo taulu, nyttemmin arvoltaan moninkertaistunut, olisi jäänyt myymättä, Silvennoisella ei olisi nyt hädän päivää. Mutta eihän toimelias yrittäjä osannut kuvitellakaan, että 20 vuotta myöhemmin miljonääristä tulisikin köyhä kuin kirkonrotta.
UNELMA KUNNIALLISESTA vanhuudesta eli, vaikka sairaudet alkoivat vaivata. Vaimokin kuoli. Onneksi oli tuttu mies edunvalvojana. Ja iso määrä taideaarteita yhä tallessa. Elämänsä mittaan Silvennoinen on asunut useilla paikkakunnilla muun muassa Keski-Suomessa ja Savossa. Vuonna 2011 koti oli järven rannalla Konnevedellä, mutta vaivojen vuoksi oman talon pitäminen kävi hankalaksi.
Silvennoinen myi talon 300 000 eurolla ja päätti sijoittaa rahat osakkeisiin. Vuonna 2011 hän osti puoliksi lainarahalla kuusi 86-neliön asuntoa taloyhtiöstä Suolahdesta.
Neljä osaketta hän päätti pistää vuokralle. Yhteen hän muuttaisi itse. Kuudes oli varattu taidekokoelmalle. Vuokratuloilla ja taidekaupalla Silvennoinen kuvitteli pärjäävänsä loppuelämänsä.
MUTTA SITTEN alkoi painajainen. Silvennoinen joutui sydänkohtauksen vuoksi sairaalaan. Samalla edunvalvojana toiminut luottomies osoittautuikin epäluotettavaksi asiainhoitajaksi.
– Sitten sain yhteiskunnalta lahjaksi sairaalabakteerin.
Silvennoinen makasi sairaalassa lääketokkurassa, 20 senttiä pitkä haava auki.
– Lääkäri sanoi, että jalka joudutaan ehkä amputoimaan polven yläpuolelta. Olin aivan kauhuissani ja lääkkeistä sekaisin.
Laskut kasaantuivat. Sairas, yksin jäänyt mies ei kyennyt hoitamaan asioitaan kunnolla 1,5 vuoteen. Muutama taho oli sentään kiinnostunut vanhuksesta: taloyhtiö, pankki ja ulosottomies. Pian ei ollut enää osakkeita.
SILVENNOISELLA OLI teoriassa vielä mahdollisuus myydä omaisuuttaan. Heikossa kunnossa ollut vanhus ei kuitenkaan kyennyt kaupantekoon. Niinpä ulosottomies pisti tavarat kaupaksi.
– Kokoelman arvo oli noin 250 000 euroa, mutta kaikki myytiin 20 000:lla.
Velat jäivät maksamatta. Valitus käräjäoikeuteenkin lähti myöhässä. Mitään ei ollut enää tehtävissä.
Lopulta, viime joulun alla, tuli häätö. Sairaalassa taas ollut Silvennoinen kannettiin paareilla kotiin juuri samalla hetkellä, kun viranomaiset olivat paikalla.
– He käskivät minut pois kodistani. Poliisit ja ambulanssimies kantoivat minut takaisin ambulanssiin toisesta kerroksesta alas. Välillä minua vedettiin lattiaa pitkin.
YHTEISKUNNAN turvaverkosta läpi mätkähtänyt Silvennoinen on nyt syystäkin katkera. Elämäntyö on mennyt. Jäljellä on vain halvasti kalustettu vuokrakämppä, läjä vaatteita ja jokunen muu henkilökohtainen tavara.
– Maksoin yhteiskunnalle veroja miljoonia markkoja, ja nyt yhteiskunta varasti minulta kaiken. Ikinä ennen minulta ei ollut jäänyt mitään maksamatta. Sanotaan, että vastoinkäymiset vahvistavat henkistä kypsymistä. Kiitos Luojalle, mutta minulle kyllä riittää jo tämä kypsyminen, Silvennoinen sanoo.
Tämä lienee siksi, että suomalaisen pahimpia vihollisia on yleensä toinen, välinpitämätön tai kateellinen suomalainen. Oman maan hengen tuhoamme me itse.
Hyvä Suomi kun pitää kansalaisistaan ”huolta”….
Asui naapurissa kyseinen setä..talokin oli sen näkönen että silloin oli sitä omaisuutta.
Melkonen luottomies !! Pitäisi saada ansionsa mukaan.
Ihminen valitsee itse edunvalvojansa. Sen vahvistaa käräjäoikeus. Voi valita joko jäävin ammattilaisen tai vaikka viinaan menevän tuttunsa. Vapaa maa!
Valitettavasti toisilla osapuolilla ei ole mahdollisuutta suunvuoroon, asioilla kun tuppaa olemaan kaksi suuntaa. Toivottavasti saadaan joskus asiasta viranomaislausunto näkysälle. Saattaapi mielipiteet muuttua…
Luulen tietäväni mitä nimim. Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa kirjoituksessaan. Ennen oli ohjelma Karpolla on asiaa. Karpohan teki jutun, jollaisen kansa halusi. Suomihan oli väärinkohdeltuja pullollaan. Hyvin yksipuolista. Jos tarina on niinkuin edellä kerrottu, on vääryys tapahtunut. Aina on kuitenkin niitä asioita, joita kaikki ei tiedä, joita ei kaikille ole kerrottu. Vaitiolovelvollisuus.
Sairaalabakteeri-infektioista suurin osa tulee potilaan omasta elimistöstä. Iholla tai limakalvoilla elävä harmiton mikrobi muuttaa (potilaan) huonon hygienian ja huonon tuurin vuoksi elimistöön leikkaushaavan tai kanyylin kautta.
”Aiheuttajabakteeri on useimmiten (60–80 %) sellainen, jonka potilas on tuonut mukanaan sairaalaan tullessaan. Nämä ovat siis ihmisen tavallisia luontaisia bakteereita, kuten suoliston kolibakteereita ja ihon stafylokokkeja. Sairaalaan joutuminen luo edellytyksen sille, että nämä muuten viattomat bakteerit pääsevät tunkeutumaan elimistöön ja aiheuttamaan infektion.” Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01042
Tämän miehen läheiset ja ystävät, ottakaa yhteyttä. Silvennoisen kaupoista on mahdollisuus tehdä vahingonkorvauskanteet niiden alihintaisuuden vuoksi.
Ellei vanhentumissääntö tule vastaan.
Tässä on kyse laittomasta kaupanteosta ja vahingonkorvauskanteet kannattaa laittaa vireille. Kannattaa ottaa yhteyttä ja toivottavasti toimitus laittaa tämän tiedoksi yhteystietonijutun miehelle ja läheisille. Näitä tapauksia hoitaa vertaistukiryhmä ja yhdistys. Vastaavia on Suomi täynnä ja toiminta on laitonta.
liiallinen innostus sijoittamiseen voi katkaista kamelin selän , itse olin hyvin menestyvä atk-alan yrittäjä 1975-2003 mutta kateutta syydettiin päälleni joka
taholta , jopa anoppi kävi kiinji että missäs kaikki rahat ovat kun vaihdoimme
maaseudun 200.000 mk omakotitalosta Helsingin 400.000 mk omakotitaloon ,
kun saimme sen remontoitua niin johan appivanhemmar alkoivat suunnitella
muuttavansa siihen talooni , siksi otin lisää lainaa kun tiesin etteivät he eikä mieheni aikoisi niitä maksaa , turvasin sillä tavoin oman asumusoikeuteni omaan
kotiini , mutta se järjestely ja laina iski omaan nilkkaan kun tuli lama , työt
vähenivät , tuli avioero päästäkseni eroon anopistani, omaisuus puolitettiin ,
jäljelle jäi vieläkin iso laina , ja lopulta pankki yritti saada konkurssiin , ei siinä
onnistunut mutta velkomus piti silti maksaa eli veivät kaiken minkä irti saivat ,
mutta onneksi jäi vähän rahaa jotta sain tslon ostettua maalta , nyt se on kohta
maksettu eläkkeestä , mutta jos sairastuisin tai joudun kolariin tai tapaturmaan
niin silloin ottaa ohranen , laskut voi jäädä maksamatta ja vouti on ovella vieden
kaiken minkä irti saa , mm velallisen talo menee pilkkahintaan , toivon ettei niin
koskaan kävisi , ehkäpä kannattaa pysyä siinä kurjassa avioliitossa