Äänekosken musamies Jukka Vehkala pyysi Matti ”SIG” Inkistä vieraaksi Äänekoskelle 90-luvun lopulla. Siitä alkoi Duo Tornado -yhteistyö, josta ”ei syntynyt mitään kuolematonta”, mutta hauskaa pidettiin.
Vastikään ilmestynyt SIG-yhtyeestä kertova teos Portaat purppurasumuun – Sig-yhtyeen tarina (Sammakko, 2018) on musiikkijournalisti Aku-Tuomas Mattilan lähes viidentoista vuoden voimannäyte. Kirja esittelee kattavasti yhtyeen taipaletta aina 80-luvulta johtohahmo Matti Inkisen kuolemaan saakka.
Mattila kertoi ÄKSälle, että Sammakon teoksista juuri tätä kirjaa on tilattu eniten Äänekoskelle. Yksi syy voisi olla, että kirjassa esiintyy myös perikoskelainen Duo Tornado, jonka muodostavat Jukka Vehkala ja Teppo Seppänen.
– Inkisen vaimo on Vehkalan Tiinan serkku. Jukka sitten pyysi sitä kautta Mattia esiintymään meidän kanssa, Seppänen ja Vehkala muistelevat.
SIGin tutut hitit käännettiin eurodiskoksi, ja Duo Tornado feat. Matti Inkinen villitsi yleisöä vuoden 1997 Keitelejazzin ”Varaslähtö Rockissa”. Keikasta syntyi ajatus pidemmästäkin yhteistyöstä, sillä Inkinen oli jo hetken fiilistellyt bändin korvikkeena soivia koneellisia taustanauhoja.
– Alun perin piti tehdä Inkisen soolosingle, mutta siitä tulikin sitten SIG-levy. Mulla oli studio Kansantalon kellarissa, siellä väännettiin pohjia, Seppänen kertoo.
VAIKKA NYKYKUULIJALLE tutuimpia kappaleita lienevät Tiina menee naimisiin, Hyvää syntymäpäivää ja Vuosisadan rakkaustarina, on SIG ja etenkin Inkinen tehnyt paljon muutakin. Kirjassa mainitaan tekeleitä laidasta laitaan, aikakaudelta ja tyylilajista toiseen; myös Duo Tornadon kanssa tehty joululaulu Kuinka monta yötä on jouluun.
– Inkisellä oli paljon ideoita, tarvi vaan jonkun suodattamaan niitä. Ei niitä lennokkaimpia ajatuksia pystynyt aina ottamaan tosissaan. Se oli huono soittamaan ja laulamaan, mutta sitkeä kaveri. Mulle SIG on aina ensisijaisesti Matti Inkinen ja Juha Oksanen. Juha toimi hyvänä vastavoimana Inkisen ideoille ja osasi löytää sieltä ne helmet, Seppänen sanoo.
Myös Äänekosken tiimi toimi puskurina hulluimmille visioille, joita maestro saattoi luomistuulella saada.
– Kerran Inkinen näytti mulle ihan innoissaan jotain helluntalaisten laulukirjaa, että kato, tää on täynnä valmiita biisejä. Vaihtaa vaan Jeesus-sanan tilalle rakkaus. En mä ottanut sitä kovin tosissaan, mut kai se joskus tekikin niin. Ei hän tuntenut mitään rajoja, eikä silloin plagiointiakaan otettu niin vakavasti, Seppänen nauraa.
YHTEISEEN JOULULEVYYNKIN Inkinen sai kuulemma idean 70-luvun Jallu-lehdestä.
– Siellä oli ollut otsikkona ”Joulupukki boum boum”, ja siitä tuli joululevyn nimi. Sekin tehtiin, mitä muuta siitä nyt sanoisi. Ei siitäkään mitään kuolematonta syntynyt, Seppänen toteaa.
Parin-kolmen vuoden ajan äänekoskelaisvahvistettu SIG kiersi Suomea ja äänitti kappaleita äänekoskelaisessa kellarissa.
– Kyllä jengiä keikoilla kiinnosti, kuulijoita riitti. Jotkut biisit soi radiossakin ihan hyvin. Kauimmas päästiin, kun käytiin Virossa kiertämässä paikallisen Vennaskond-bändin kanssa. Sekin oli aikansa kulttimaineessa, Seppänen muistelee.
Inkinen alkoi tuntea taas vetoa perinteiseen bändi-ilmaisuun, ja konemusiikkikokeilut saivat jäädä. Seppänen muistaa, miten Inkinen kävi Äänekoskella vielä yhteistyövuosien jälkeenkin.
– Oltiin kyllä yhteyksissä. Kävin pari kuukautta ennen Matin kuolemaa sen luona, ja se esitteli mulle miten sillä oli koneella joku 400 biisin aihiota. Sehän on ihan loputon arkisto, jos niitä lähtisi työstämään valmiiksi kappaleiksi. Kirjan kirjoittaja Aku on sellaista projektia miettinytkin. Mulla itsellänikin on toista tuntia ihan valmista materiaalia, Seppänen pohtii.
– Juuri ennen kuolemaa Matti lähetti mulle nipun demoja, että hei tehdäänkö nää vielä. Mutta ei niitä sitten ehditty.
INKINEN TEKI itsemurhan vuonna 2009 vakavan sairauden jälkeen. Kuolemaa edeltävästä 7 päivää -lehden kirjoittelusta johtuen vielä tänäkin päivänä Pub Markuksen ovea koristaa ”7 päivää kielletty” -tarra. Seppäselläkin on edelleen joskus tapana kääntää kaupan hyllyllä lehti väärinpäin.
– Oon kyllä miettinyt, miksei Inkisestä ole tullut sen suurempaa legendaa. Tekihän se tosi paljon muutakin kuin tän Tavastian takahuoneen maalaamisen, mihin Helsingin rockpiirit tarttui. Ärsytti, kun Jyrkissäkin ne kyseli siitä maalaamisesta, vaikka biisejä oli tehty vaikka kuinka. Ohjelmassa nostettiin ruutuun vieraiden hittejä, niin oliko siinä joku yks kappale jopa, Seppänen toteaa tuohtuneena.
– Mä muistan Inkisen hyvänä jätkänä, joka osasi aina yllättää.
Lähteet:
Jukka Vehkala ja Teppo Seppänen
Aku-Tuomas Mattila: Portaat purppurasumuun – Sig-yhtyeen tarina. Turku: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2018.
