Kaikki muistavat, kuinka kuumia kauniita kesiä oli 1930-luvulla. Matkailu ei vielä ollut jokaiselle yksinkertaista, mutta joutilaammat ja kesälomia ansainneet ehtivät kiertää Suomen viimeisiä kievari-majataloja junillakin saati onnikoilla. Hevosella mentiin monesti loppumatka yökuntiin, kun tavallinen kansa kävi sukulaisissa. Kun oli pakko: häissä, perunkirjoituksissa ja hautajaisissa. Maatalouden töistä oikeastaan pääsi vain kissaviikoksi lähtemään, joten kovin etäälle massamatkustusta ei syntynyt. Suolahdessa olivat junan lisäksi höyrylaivat, joilla suht edullisesti pääsi isonkin tavaramäärän kanssa Konginkankaalle, Viitasaarelle ja Sumiaisiin sekä talo- ja kylälaitureihin reitin varrella. Teiden kehittyessä ja linja-autovuorojen tihentyessä höyrylaivojen kilpailukyky loppui 30-luvulle tultaessa. Keiteleen päästä päähän seilasi vain yksi matkustajalaiva, Ylä-Keitele. Lisäksi Ala-Keiteleen laiva Piimäpurkki eli Äänekoski lopetti Sumiainen-Äänekoski-Suolahti reitillä 1934. Kävi vähän samalla tavalla kuin hevoskuljetuksille: matkalla tarvittava polttoaine vei niin paljon tilaa ja varoja, ettei itse matkustamista saatu halvaksi. Bensiinimoottoriautoilla ja moottoripyörillä hyötysuhde oli parempi, ja linja-auto vei kymmeniä ihmisiä kerralla. Lisäksi hevosille oli järjestettävä pitkä lepo matkan pituuden, keston ja rahdattavan määrän mukaan, paljon useammin kuin autoille lyhyt huolto.
Tällainen laiva alkoi kulkea 1896 Suolahden satamassa tuomassa väkeä pitkin Keitelettä aina Viitasaarelta asti, jossa kuvassa juuri ollaan. Kortin takana on painatus ”République Franςaise” , joten matkailijoille kortteja painettiin aina Ranskassa asti. Suomi oli saanut Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 melkoisen succén, joten tämän kortin painamisjärjestelyissä saattoi olla mukana tuttujakin Suomen mesenaatteja ? Kortti on kulkenut kesällä 1902 Suolahdesta Salon lähelle Kiskoon. Luultavasti kirjoittajanimimerkki O.S. on keinuvalla laivamatkalla musteella raapustellut hieman ontuvalla suomenkielellä kortin ja laittanut sen sitten Suolahden asemalla postiin. ”Kyllä minä voin hyvin täällä” ja vielä: ”koska vietät häitä niin muista vaan että et jätä mua käskemättä” – viestit kertovat kirjoittajan alunperin olevan sieltä etelästä ja työn (?) tuoneen hänet Keiteleelle ja Suolahteen.
Hiljainen Suolahden asema. Lastauskärryt jääneet odottamaan seuraavaa junaa. Jos 1902 halusi lähteä vaikka Sumiaisiin laivalla junan tultua asemalle, joutui odottamaan seuraavaan aamuun klo 5:een. Yleisön vaatimuksesta odotusaikaa lyhennettiin 1903, ja niin päästiin helpottavasti matkaan jo klo 2:lta yöllä. Tästä sai höyrylaivayhtiö paljon kehuja. Suomalainen -lehti kirjoitti kiittävästi ”Kaikessa tapauksessa on matkustusnopeus tyydyttäwä – ja nykyjan tarwetta wastaava”. Uudistus tarkoitti, että jos Helsingistä lähti aamulla klo 7, saattoi päästä Jyväskylään klo 16 aikaan ja siitä Suolahteen klo 18:ksi – ja edelleen Wiitasaari-laivaan sitten jo aamuyöllä klo 2. Kuva lienee 30-40-luvun vaihteesta, ja mielenkiinto kohdistuu suureen makasiiniin nykyisen muuntajan kohdalla.
Suolahden asema oli alunperin tällainen tynkä. Sitä laajennettiin 1904 (vrt. Ramin kortit 74). Edustalla oleva väki lienee aseman omaa väkeä ja oikealla huolettomasti paitasillaan istuskelee ilmeisesti itse asemapäällikkö Rudolf Ahonius Rainer-poikansa kanssa. Huomio kiintyy tyylinmukaiseen kioskiin vasemmalla – sellainen pitäisi rakentaa nykyisin asemankin viereen? Kuva: Museovirasto
Lähde: Wellamo Paananen – Esko Pakkanen: Keiteleeltä Iisvedelle (1992)
****
POSTIKORTTEJA ÄÄNESEUDULTA
Edesmenneen Raimo Lampisen (1953–2010) jättimäinen kokoelma seudun postikortteja on päätetty tarjota lukijoille tutkittavaksi. Tarkoitus on Lampisen kokoelmasta tehdä myöhemmin kuvateos, kunhan korteista saadaan lisää paikallista lisätietoa. Samalla perehdytään erilaisten postikorttien maailmaan.
ÄKS julkaisee Ramin Kortit -sarjassa aina sunnuntaisin ilmakuvakortteja, mainoskortteja, katunäkymiä, tapahtumia ja ryhmäkuvia. Kortteja on 1900-luvun alusta tähän päivään yli sadan vuoden ajalta.
Palautetta ja tietoja voi antaa netin kautta tai toimitukselle.
HEIMO SAVOLAINEN, TIMO ENÄKOSKI
