POKEN Piilolan kampuksen asuntolan päädystä kuljetaan sisään pieneen kahvioon, jonka tiskin takana hymyilee Taija Hakkarainen.
Hakkarainen aloitti kahvila-yrittäjänä viime vuoden puolella ja pienen ehostuksen kokenut Namis avasi ovensa tammikuun alussa. Alun kitkojen jälkeen kahvilan arki sujuu mallikkaasti.
Vitriineistä ja hyllyistä pilkistää karkkien ja limppareiden lisäksi salaatteja, pullaa, pitsaa ja kakkuakin. Suurinosa tuotteista on Hakkaraisen itse tekemiä: täytetyt sämpylätkin kootaan itse. Tämän tuoreemmaksi ei tarjoilu tule.
Ovesta putkahtaa väkeä säännöllisesti: on rakennusmiestä, POKEn henkilökuntaa ja opiskelijoita.
– Opiskelijat tulevat tuntien välissä vartiksi istumaan. Tuntien aikana täällä on aika hiljaista, mutta silloin minulla on hyvää aika leipoa vaikka pitsaa, Hakkarainen sanoo.
Hakkarainen sisusti Namiksen uudelleen, uusi keittiön ja puunasi takahuoneen näppäräksi kabinettitilaksi.
– Ajattelin markkinoida kabinettia yrityksille ja yhdistyksille. Vuokraa en rupea perimään, jos kahvit ostaa minulta, Hakkarainen sanoo.
Vaikka ovessa lukee, että puoti aukeaa puoli yhdeksältä aamulla, voi sisään kipaista joskus aiemminkin. Maanantai-aamuisin ovet saattavat olla auki jo seitsemältä, kun Hakkarainen saapuu aloittamaan uutta viikkoa.
– Kyllä minulla aina kahvia on jos paikalla olen. Saa tulla seuraksi, Hakkarainen sanoo.
Kesällä kun ei ole koulua, niin avatkaapa Taija se vanha rantakioski. Saataisiin Äänekoskelle mukava terassi, jossa ottaa virvokkeita!