Mailis Valtanen on henkilö, joka on päässyt todistamaan satoja rakkaustarinoita siinä missä sydänsurujakin ja tarjonnut tuikkua niin iloon kuin suruun. Lekkerin ”emäntä” juhli satavuotissyntymäpäiväänsä Suolahden Kotisatamassa järjestetyssä juhlassa sekä läheistensä kanssa Cafe Möljässä.
21.11.1925 Rauman maalaiskunnassa syntynyt Mailis Valtanen on nähnyt paljon, myös toisen maailmansodan vaiheet. Nyt muisti tekee tepposia, eikä sotajuttuja muistella, ei niitä vanhoja eikä meneillään olevia. Mailis syntyi perheensä neljästä lapsesta toiseksi vanhimmaksi. Elossa on sisaruksista yhä kolme. Pitkän iän salaisuus lienee hyvissä geeneissä, mutta ehkäpä satavuotiaalla on asiaan painavaa pohdittavaa.
– Mitä ihmeen juttua minusta voi tehdä? Mä vaan ihmettelin alkuun, mitä nuo numerot minun ikkunassani on, että näitä vuosiako me nyt muistellaan, naurahtaa Mailis Valtanen kauniissa juhlamekossaan.
Valtanen jää miettimään, kuinka hän ”näin vanhaksi on osannut elää”?
– Ajattelen niin, että mulla on ollut hyvä elämä. On ollut hyvät vanhemmat ja hyvät asunnot ja että minusta on pidetty aina huolta, Valtanen sanoo ja katsoo hymyilleen tytärtään Anitaa.
– Äiti sanoi, että lapsista on huoli niin kauan että kaikki ovat eläkkeellä. Meistä on enää yksi työelämässä, Anita Valtanen naurahtaa.
Rauman murre on vahvistunut, vaikka ei se koskaan ole kokonaan kadonnutkaan. Valtaset muuttivat Suolahteen vuonna 1966. Seuraavana vuonna, 27. huhtikuuta, avattiin Ostokeskus ja samalla sen alakertaan Onni Valtasen luotsaama 57 asiakaspaikkaa käsittävä Ravintola Lekkeri. Valtasilla oli myös kauppa ja kioski, mutta myöhemmin keskityttiin vain Lekkeriin lähes koko perheen voimin. Ravintola työllisti myös Valtasen poikia Anttia ja Aarnoa sekä tytärtä, Anitaa. Lekkerin tarina päättyi vuokrasopimuksen päättymiseen 31.12.1989. Se oli erään aikakauden päätös koko Valtasen perheelle.
– Äiti oli töissä melkein loppuun saakka ja työuran jälkeen halusi jäädä Suolahteen, sillä hän on juurtunut tänne. Kotona hän pärjäsi 96-vuotiaaksi, kunnes muisti alkoi heiketä, Anita muistelee.
– Niin kai se elämä meni, työtä on tehty kovasti, Mailis lisää.
Välillä on kirkkaampia päiviä, mutta vanhat asiat pyörähtävät mieleen enemmän kuin eiliset. Kotisataman henkilökunta on tulostanut kuvia Raumalta, joita Mailis mielellään katselee. Ilmakuva kotitalosta sekä kuvat äidistä, isästä ja lapsista ovat kultaakin kalliimpia. Niistä kumpuaa tärkeitä muistoja.
– Täällä on ollut aivan upeat hoitajat! He järjestivät ihanat juhlat äidille. Koska hyvinvointialue ei tarjonnut kakkua, se leivottiin henkilökunnan toimesta. Ja kaikki nämä koristeet, nekin henkilökunnan omasta pussista, Anita Valtanen kiittelee.
Syntymäpäiväjuhlassa saatiin kuulla myös Pekka Lehdon laulua sekä Miina Tuunaisen viulun soittoa. Salossa liehuva Suomen lippu juhlisti suurta päivää.
– On uskomatonta, miten paljon täällä on nähty vaivaa äidin juhlapäivään, huokaa Anita.
Mailis Valtanen on vielä tiukasti siinä ensimmäisessä vaunussa. Lapsia on viisi, lapsenlapsia kymmenen ja sen seuraavan polven lapsiakin kuusi ja vielä viidennessä polvessa kaksi.
– Sata vuotta on paljon ja täällä olen yhä. Olen kiitollinen elämälle, joka on antanut minulle rakkaat lapset, Mailis Valtanen hymyilee omassa huoneessaan, jossa on kultaisia ilmapalloja sekä kukkasien ja korttien tulva.
