Aina niitä vaan jostain sikiää: lupaavia nuoria huimalaisia koripalloilijoita. Kuten nyt Elias Brandt, 13 vee.
13-vuotiaita poikia näkee aniharvoin aikuisten miesten korismatseissa, mutta Elias ei jää jalkoihin. Ainakaan kakkosdivaritasolla. Sitä mittaakin on jo hurjat 188 senttiä.
– Ennusteen mukaan musta pitäis tulla 205-senttinen, mutta ei musta niin pitkää tuu. Ehkä kaksimetrinen. Mutta 195:kin olisi ihan hyvä, Elias miettii.
– Nyt ei oo senttejä tullut vähään aikaan hirveesti.
Kovin huolestuneelta Elias ei asian suhteen vaikuta. Miksi pitäisikään? Senttejä tulee, mitä tulee. Tärkeämpää on treenata.
Miesten joukkueen valmentaja Pena Ranta sanoo, että Elias on poikkeuksellisen motivoitunut ja ahkera harjoittelija.
– Elias voisi tyytyä pelaamaan C-pojissa sentterinä selkä kohti koria, mutta hän haluaa kehittää itseään monipuoliseksi pelaajaksi, Ranta kehuu.
ELIAS DEBYTOI Huiman miesten joukkueessa viikko sitten vieraspelissä. Kiimingin Rientoa vastaan syntyi seitsemän pistettä.
Elias Brandt ajaa ohi JyWen Ville Karjalaisen. Ajon päätteeksi Elias antoi toisen pelin oivaltavista namupasseistaan.
Lauantaina Elias esiintyi ensi kertaa kotiyleisön edessä Liikuntatalolla. Huimalla oli tällä kertaa laaja penkki, joten Eliaksen minuutit jäivät vähiin. Hän ehti kuitenkin tehdä yhden vapaaheittopisteen, ottaa pari levypalloa ja ennen muuta jakaa kaksi nerokasta koriinjohtavaa syöttöä omien korilleajojensa jälkeen.
Ranta kehuukin Eliaksen pelisilmää. Teinipoika ei itse vielä kovin laajasti lähde ominaisuuksiaan analysoimaan.
– Kolmospaikka on ehkä se, mitä tulevaisuudessa pelaan. Korin alta nostot ja syöttäminen on ihan hyvät. Vähän voisin ehkä juosta nopeammin.
Ei hätää. Fysiikkaa ehtii kehittämään viimeistään sitten, kun kasvu loppuu.
ELIAS MUISTELEE aloittaneensa pelaamisen viisivuotiaana. Vuosi sitten keväällä pyöreäkasvoinen katseli vielä sivusta, kun Huima, kolmen laadukkaan amerikkalaispelaajan vahvistamana, pelasi valtakunnallista A-divaria.
– En olis silloin uskonut, että pelaan nyt ukkojen joukkueessa. Mutta ihan mukavaahan tämä on, ja minut on otettu hyvin vastaan. Kyllä tää C-poikien pelit voittaa! Oon päässyt pelaamaan Kipinäänkin.
– Vähän kivempaa olis, jos Huima olisi nyt ykkösessä, mutta kivaa se on kakkosessakin.
Samalla Elias myöntää, että ykköseen 13-vuotiasta ei sentään kysyttäisi mukaan.
– Eliaksella on mahdollisuudet vaikka kuinka korkealle, mutta töitä pitää tehdä todella paljon. Kaikki on itsestä kiinni, Ranta pohtii Eliaksen tulevaisuutta.
Elias Brandt aikamiesten ympäröimänä. Punapaidat ex-Huima Joni Hautsalo (numero 6), Ville Karjalainen ja Aleksi Ruhanen.
KORIPALLOILIJOIDEN UNELMA on perinteisesti NBA. Elias on vaatimattomampi. Ainakin vielä.
– Jos vaikka Korisliigaan joskus pääsis.
Jospa. Ja jospa vaikka Huiman paidassa? Keltapaidoissa on aloitettu työ uudelta, terveeltä pohjalta, omia junnuja kasvattaen. Eikä Elias ole ainoa potentiaalinen huipputyyppi.
Brandtin lapsista on osaamistaan todistanut jo isosisko Ebba, jonka palkintokaapista löytyy muun muassa C-tyttöjen SM-kulta. Ebba, nyt 14, debytoi naisten SM-sarjajoukkueessa Eliaksen ikäisenä viime kaudella, mutta tällä kaudella hän ei kykene polvileikkauksen vuosi lainkaan kentälle.
Ja onhan Eliaksenkin palkintokaapissa jo Koululiikuntaliiton SM-hopea. Seiskaluokkalainen oli voittamassa sitä finaaliturnauksessa kotikentällä joulukuussa.
