KeiteleJazzin aikana backstagella käy kova hulina. Homma alkaa jo viimeistään tiistaina, kun bäkkäritelttaa aletaan kasaamaan ja käydään läpi esiintyjien riderit. Ja sunnuntaina pakataan tavarat taas ensi vuotta varten.
Backstagen tarjoilun ylipäällikkönä toimi tänäkin vuonna Inka Plattonen. Hänen kanssaan bäkkärillä puuhasteli kuuden naisen tehokas porukka. Jokavuotisen tapaan bäkkärin tarjoilupöydälle kasattiin karkkia, hedelmiä, kahvia, teetä, sipsiä, pähkinöitä, keksejä, suolakeksejä… Kaksi jääkaappia pitivät sisällään olutta, siideriä, viiniä, limsaa, vettä, vichyä, tehojugurttia, raejuustoa, tuoremehua ja sämpylöitä. Sämpylöitä tehtiin edellisvuosien tapaan tuoreena joka aamu, ja tänä vuonna niitä tehtiin huimat 550.
Joka vuosi tarjoiluissa otetaan huomioon tietenkin myös bändien omat toiveet. Bändit yleensä listaavat ainakin toivomansa alkoholit ja erityisruokavaliot. Diivamaiset toiveet ovat KeiteleJazzilla hyvin harvinaisia.
– Tänä vuonna ei ollut mitään ihmeellisiä toiveita. Monella bändillä ei edes ollut mitään rideria, mutta aina me ollaan varattu heillekin sitten, Plattonen kertoo.
Tämän vuoden erikoisuuksia bäkkärillä olivat Keitele-olut, tuoreet mansikat ja jäätelö. Helteetkin piti ottaa ihan erikseen huomioon.
– Tänä vuonna tehtiin kyllä vesiennätys. Kahtena päivänä piti hakea lisää vettä kaupasta, kun edes Hartwallin kuormassa ei tullut tarpeeksi.
Vaikka kahvia saa keittää jatkuvasti (tänä vuonna yli kahdeksan pakettia neljässä päivässä) ja päivät saattavat venyä pitkäksikin, hyvä fiilis auttaa jaksamaan. 16 vuotta jazztalkoissa mukana ollut Inka kehuu työkavereita ja bändejäkin.
– Tänä vuonna symppiksiä oli varsinkin Von Hertzen Brothers ja Richard Bona Quintet.
