Painotalolla vietetty pääjuhla oli tarjonnaltaan runsas. Kun on kerran kyse Koskelasta, niin oman talon sisältä löytyy agendalle sisältöä vaikka kuinka. Ville Härtsiä totesi avauspuheessaan, että 70 vuotta on sopiva ikä katsoa taaksepäin, mutta myös eteenpäin. Ja menneestä voi ottaa oppia.
– Koskela perustettiin vaikeisiin aikoihin: sotavuosiin jolloin yhteiskunta kärsi rankkaa aikaa. Silloin oli tilaus liikkeelle, joka lähtee yhdessä tekemisestä.
Koskelan arvostus ja merkitys on kasvanut tekemisen sivutuotteena. Härtsiä sanoi puheessaan, että Koskelassa on osattu laittaa pienet voimavarat oikeaan asentoon.
– On ollut kykyä hakea toimintatapoja ja kumppanuutta. Kaupunki on Koskelalle kumppani joka antaa henkistä ja taloudellista tukea. On nähty pienet valot ja heikot signaalit ja muutettu palvelukonseptia juuri oikeaan suuntaan.
Suomen Setlementtiliiton pääsihteeri Pentti Lemmetyinen suitsutti juhlapuheessaan Koskelaa ja sen tapaa toimia.
– On käyty sisäistä arviointikeskustelua, mitä tehdään ja kenelle, mikä on tarkoitus ja mihin taloudelliset rahkeet riittävät. Luottamus ja rohkaisu johtavat tomintaa.
Koskela antaa toivolle käsikirjoituksen. Talolla on erityinen merkitys äänekoskelaisille.
– Se on kuin koti, seisoo paikallaan ja toivottaa tervetulleeksi, lohduttaa, luo uutta. Hyväksyy ja kunnioittaa ja lähettää lopulta matkaan. Koskelassa on hyvät ja lämpimät seinät. Ydin ihmisen elämässä toteutuu vain suhteessa toisiin.
Ohjema oli nerokkaasti toteutettu. Koskelan historia käytiin läpi draaman keinoin. Eikä ollut unohdettu tanssia eikä laulua, Koskelan piireistä kun on mistä valita. Työväensoittajat ja Äänekosken Laitakaupungin Orkesteri pääsivät myös ääneen. Vaikka Painotalo oli saatu loihdittua varsin juhlavaan kuosiin, niin juhlassa esitettiin yksi harras toive:
– Eikö Äänekosken olisi jo aika saada kulttuuritalo?
