Äänekoskelaismies kaatoi 130-kiloisen karhun

Metsämies Timo Ritanen osallistui ensimmäisiä kertoja karhujahtiin ja toi perheensä yllätykseksi kotiin karhun pään.

Tärttämäkeläisessä pihassa retkottaa 130-kiloisen naaraskarhun pää ja nahka. Aivan pienimpään kokoluokkaan ei tämä arviolta kuusivuotias yksilö kuulunut. Vieressä seisoo iloinen mies edelleen hieman epäuskoisena edellispäivän kaadostaan.

– On nämä karhunkaadot niin harvassa näillä leveysasteilla, että ei tällaista mahdollisuutta tule varmaan ikinä uudestaan. Tänäkin vuonna Keski-Suomeen annettiin vain kahdeksan kaatolupaa, Timo Ritanen toteaa.

Tämän yksilön jahtiin osallistui yhteensä 16 metsästäjää, joista juuri Ritanen sattui tismalleen oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

– Minä olen koko ikäni metsästänyt ja kalastanut, mutta tämä oli vasta toinen karhuretki Saarijärven taakse Kalmariin. Minulla ei ollut tuntemusta paikasta enkä tiennyt, missä koirat karhua ajoivat. Pidin sektoria suuntaan, josta uskoin karhun tulevan, sillä yleensä ne liikkuvat ryteikössä. Yhtäkkiä huomasin liikettä silmäkulmassa ja katsoin, että hakatussa kuusikossa juoksi jotain ruskeaa minua päin melkoisella vauhdilla. Ei siinä muuta ehtinyt tehdä kuin heittää hanskat kädestä ja ampua kohti, Ritanen kertaa tilannetta juuri ennen puoltapäivää tiistaina.

Tämän syksyn viimeinen kaatolupa saattaa jäädä kokonaan käyttämättä, sillä karhunmetsästyskausi päättyy pian, lokakuun loppuun, ja lumien sulaessa eläimen jäljittäminen on hankalaa.

Äänekoski jäi lupa-alueen ulkopuolelle

Ulko-ovellaan Timo Ritanen lisää vielä, että aivan sinnepäin ei karhua kuitenkaan voi tähdätä, sillä osuman täytyy tappaa. Lupa-alueen ylijohtaja Pertti Hokkanen sanoo, että haavoittunut karhu on riski, josta täytyy välittömästi tehdä ilmoitus poliisille. Samaan hengenvetoon Hokkanen muistuttaa myös, että kaikista karhuhavainnoista tulisi ilmoittaa petoyhdysmiehelle.

– Luvat annetaan ilmoitusten perusteella. Tänä syksynä kävi niin, että esimerkiksi Äänekoski rajattiin ulos kaatolupa-alueesta, sillä täältä ei tullut tarpeeksi virallisia ilmoituksia. Ja minä tiedän, että havaintoja on ollut enemmän, Hokkanen harmittelee.

Ritanen on onnekas, että tilanteesta huolimatta äänekoskelaismetsästäjät päätettiin hyväksyä jahtiin muille alueille reiluuden nimissä. Kotonaan mies esittelee hirsiseiniensä jylhiä metsästysmuistoja: täytettynä löytyy kuusitoistakesäisenä ammuttu ensimmäinen hirvi, lintuja aivan Ruotsista saakka, kettu ja muita saaliseläimiä vuosien varrelta.

– Oli tämä karhu niin upea ja ainutlaatuinen kokemus, että täytyy se tuonne seinälle saada vahtimaan taloa, Ritanen toteaa ja etsii katseellaan sopivaa tilaa metsän kuninkaalle – tai tässä tapauksella kuningattarelle.