Äänekoskella on virtaa -elokuva on valmis

Äänekoski -elokuva on nähnyt ensi-iltansa. Elokuva valmistui, vaikka työparin toinen osapuoli menehtyi kesken kaiken. 

Syksyllä 2013, kun Urpo Sparfin matkakirja oli valmis, terveys kohentunut ja kotona sattunut vesivahinko korjattu, hän alkoi pohtia, miten hyödyntäisi syntynyttä vapaa-aikaa.

– Päätin lähteä ystäväni Terho Poikolaisen luo. Keskustelimme siitä, voisimmeko me yhdistää osaamisemme ja ryhtyä valmistamaan esittelyelokuvaa kaupungille. Kun asia kiinnosti molempia, olimme valmiit muodostamaan lähivuosiksi tekstintekijän ja ammattikuvaajan työparin, kirjoitti vuonna 2016 menehtynyt Sparf Äänekoski elokuvan julkistamisjuhlaa varten laatimaansa puheeseen.

ÄÄNEKOSKELLA on virtaa -niminen 45-minuuttinen elokuvan ensi-ilta on vietetty. Elokuva valmistui loppuun Poikolaisen toimesta. Työtunteja säästelemättä ja laskematta on Poikolainen saattanut Sparfilta kesken jääneen työn valmiiksi.

– Urpon kuoleman jälkeen putosin kuin tyhjän päälle. Päätin saattaa työn loppuun saakka. Minun piti alkaa suunnitella itsenäisesti elokuvan tekoa. Noudattelin kuitenkin sitä “punaista lankaa” joka Urpolla käsikirjoituksessa oli, Poikolainen sanoo.

Materiaalia oli kaksi teraa, eli aivan valtava määrä. Käsikirjoitus muuttui useita kertoja, ja hanke paisui pullataikinan lailla. Urpolle oli kova paikka, kun elokuvaa ryhdyttiin leikkaamaan. Hän puisteli päätään kun pätkäsin viisitoistaminuuttisen tarinan neljä sekuntia kestäväksi, Poikolainen nauraa.

ELOKUVAA VARTEN hankittiin laadukkaammat vidoekamerat. Sparf laati alustavan suunnitelman projektista, joka sisältäisi hankkeen tarkoituksen ja sisällön, tavoitteet ja mittasuhteet, aikataulun, työnjaon ja kustannukset.

– Kun suunnitelmamme olivat riittävän pitkällä, lähdimme kertomaan niistä kaupungin johtaville virkamiehille. Esittelimme kaupungintalolla elokuvahankkeen pääkohdat. Nähtyään myös aikaisemmin valmistamamme kalliopuutarhafilmin he olivat valmiita yhteistyöhön, kertoi Sparf vuonna 2016.

Poikolaisen ja Sparfin almanakat täyttyivät hankkeen edetessä. Trippimittariin kertyi kilometrejä, kun käytiin kuvaamassa materiaalia samalla kun syntyi uusia ideoita. Hanke oli vasta aluillaan, kun uutinen biotuotetehtaan rakentumisesta kiiri tekijöiden korviin. Jättipottiuutinen laittoi elokuvasuunnitelmatkin uusiin puihin.

– Elokuvan rakennetta oli korjattava, koska muutokset tulisivat olemaan suuria. Pysyäksemme omissa puuhissamme ajan ja tapahtumien tasalla jouduimme joissakin asioissa elämään osittain olettamusten ja havainnekuvien varassa sekä tekemään vaihtoehtoisia ratkaisuja ja kuvaussuunnitelmia. Se edellytti rakentamissuunnitelmien ja -töiden etenemisen seuraamista, mikä osaltaan viivästytti toimintaamme, Sprafin laatimassa puheessa kerrottiin.

Pian kävi selväksi, että oli pyydettävä Urpo Minkkistä ja Timo Sokeroa hoitamaan elokuvaan ilmakuvauksia. Kuvatessa tallennettiin erilaista äänimaailmaa sekä tilattiin elokuvamusiikki suolahtelaiselta Juha Hintikalta. ammattitaitoa. Musiikin tuottamiseen osallistuivat Hintikan lisäkseen unkarilainen Balázs Albert ja nyt myös jo edesmennyt mestaripelaimanni Kari Dahlblom. Elokuva alkaa kosken kuohujen tanssia tahdittavan Keski-Suomen kotiseutulaulun tahtiin. Kertojana elokuvassa toimii Erkki Tani.

URAKKA KESTI liki neljä vuotta. Poikolainen kertoo, kuinka oli heittää kirveen kaivoon monta kertaa.

– Tätä tehdessä huomasi viimeistään kuinka laaja pitäjä Äänekoski on, kuinka paljon täällä on yritystoimintaa, kuinka laajasti täällä harrastetaan, kuinka paljon täällä on eri alan toimijoita ja osaajia unohtamatta upeaa luontoa joka meitä ympäröi, tämä kaikki piti saada mahtumaan 45 minuuttiin. Täytyy myöntää, että koin joitakin epätoivon hetkiä, mutta nyt olen todella onnellinen, että elokuva valmistui. Toivottavasti elokuvaa katsova huomaa, kuinka paljon meillä on hyvää ja kaunista täällä Äänekoskella,  Poikolainen huokaa.

Elokuvaa on myynnissä Poikolaisen Valokuvaamossa, Rotkolassa.