Kelhostenkujalle on noussut kaunis, valkoinen puutalo. Tällä viikolla tonttia koristamaan saatiin perkola, pihatyötkin ovat viimeistelyä vaille valmiit. Alueella liikkuneet ovat jo ennättäneet pohtia, millaisia asukkaita talo tulee pitämään sisällään. Vaahteramäen Nuorisokoti on valmiina aloittamaan toimintansa Äänekoskella.
Kun astuu ovesta sisään, niin ensimmäinen fiilis on wau! Ripsistä karisee mielikuva 1980-luvun lastensuojelulaitoksesta, sillä olo on kuin astuisi asuntomessutalon ovesta sisään. Heti on kotoisa olo.
– Vaikka me ollaankin käytännössä laitos, me ei missään tapauksessa halua edes näyttää laitosmaiselta, Christer Pennanen naurahtaa.
Vaahteramäen Nuorisokoti Oy on pariskunnan, Christer ja Niina Pennasen, yksi monista lapsista. Biologisia lapsia on neljä, Viitasaaren perhekodissa seitsemän heillä kasvavaa. Äänekosken tuliterään yksikköön paikkoja tulee seitsemän, 10-17 vuotiaalle huostaanotetuille tai avohuollon tukitoimin sijoitetuille lapselle ja nuorelle. Työntekijöitä talossa tulee työskentelemään 9 plus yksi. Viitasaarella työntekijöitä on kaksi.
– Olemme siitä mielessä onnekkaita, että saimme Äänekoskelle vahvuuteen kolme sairaanhoitajaa, joista kahdella vahva psykiatrinen osaaminen. Vaikka nuoret eivät tänne tulekaan saamansa diagnoosin vuoksi, saattaa heillä olla taustalla vakavia tapahtumia, jotka voivat vaikuttaa vahvastikin, Niina Pennanen kertoo.
Äänekoski on entuudestaan tuttu: Niina on syntyjään konginkankaalainen, yläkoulu Äänekoskella käyty. Christerille ensimmäinen ammatti tuli POKElta.
– Tämä on tuttu paikka salibandystäkin, sillä sitä on täällä harrastettu, Christer sanoo.
Hän hyppäsi metallimiehen hommista ja asfalttityöstä täysin uusiin hommiin vaimonsa Niinan viitoittamana.
Ensin heille tuli hentoinen pieni tyttönen viikonlopuksi ja jäi lopulta kolmeksi vuodeksi Pennasten turvalliseen kainaloon – ja siitä se ajatus lähti. Niina on sosionomi ja ollut alalla jo pitkään. Alla oli kymmenen vuoden lastensuojelun sosiaaliohjaajan työkokemus kunnalliselta puolelta.
– Ensin oltiin kaksipaikkainen ammatillinen perhekoti, kunnes laitettiin iso pyörä pyörimään: Christer lähti koulun penkille ja samalla laajennettiin kotia 300 neliöllä ja heti oli tupa täynnä, Niina sanoo.
Takana on taas iso investointi ja kuten Christer tuumaa: koko elämä on panttina. Mieli on valoisa ja luottamus kova. Kaikesta paistaa hyvä tekemisen meininki.
– Tähän oli paljon työnhakijoita ja nyt on aika mennyt haastatteluja tehden. Yksi paikka on vielä auki, Niina laskee.
Pennaset ovat monitoimisia, lasten kanssa harrastaminen ei käy työstä, sillä se on niin mukavaa.
– Meillä on hyvä heittäytymisen taito, vaikka olen huono laulamaan ja vielä huonompi piirtämään, niin hyvin pärjää ilmankin. Lasten iloiset naamat ovat tärkein palaute. Me osataan olla rennosti ja lapset viihtyvät meidän kanssamme, Christer tuumaa.
– Mä sanoisin, että me ollaan ennakkoluulottomia. Halutaan lähteä mukaan ja ainakin yritetään tehdä, vaikka ei osattaisikaan. Siksi meistä varmaan tykätään, kun ollaan niin hölmöjä, Niina nauraa.
Christer sanoo, että ennen tätä päivää on takana monta kivisavottaa.
– Me ollaan syrjäytetty eteen tulleet kivet. Läpi on menty, kun kerran niin on päätetty ja aika isoja lohkareita on saatu siirtää. Onneksi meillä on luotto siihen, että vaikean päivän jälkeen tulee parempi.
Koska kyseessä ovat perhekoti ja nuorisokoti, taloissa ollaan kuin kotona, jossa siivotaan, kokataan ja pyykätään, katsotaan porukalla telkkaria, pelataan ja vain ollaan. Kun taloa katsoo, tulee fiilis, että se taipuu moneen – sieltä löytyy jokaiselle myös hiljainen ja rauhallinen turvasatama eli oma huone.
– Ja me näytetään aikuisena että syömään tullaan ajallaan ja sitten tiskataan. Ja jos on siivouspäivä niin sitten siivotaan. Työleiri tämä ei ole vaan ihan tavallinen koti, johon kuuluu kotihommat. Täällä eletään aivan tavallista arkea, turvallisessa ympäristössä, turvallisten aikuisten kanssa, Niina sanoo.
Korona-aika piti perhekodin täynnä sillä pandemia toi perheisiin uudenlaisia haasteita. Pennaset lähtevät luottavaisin mielin luotsaamaan uutta tukikohtaansa. Reilu kolmesataa neliöinen talo täyttää kaikki nykyajan vaatimukset. Jo suunnitteluvaiheessa pohjapiirustukset kävivät usealla eri pöydällä, AVIsta lähtien.
– Myös paikkana tämä hyvä: tässä on liikunta- ja harrastuspaikat lähellä, Christer sanoo.
Vaahteramäen nuorisokoti muotoutuu asukkaidensa näköiseksi. Avointen ovien päivää vietetään 16. syyskuuta.
– Me ollaan täällä koko persoonalla. Kun puhutaan laadukkaasta lastensuojelutyöstä ja sen laadun pitää näkyä. Me ei olla sellaisia, että paperilla luvataan jotain, mutta käytännössä ollaan ihan muuta – sellaiseen me ei suostuta. Me annetaan lapsille ja nuorille turvaa, rakkautta ja rajoja – vieläpä hyvissä puittessa, Christer ja Niina Pennanen sanovat.
