Äänekosken kaupunki sai perjantaiaamuna hyviä uutisia pitkittyneessä puukartellikiistassa. Äänekoski on yksi kunnista, joka vaatii suurilta metsäyhtiöiltä korvauksia hintayhteistyön aiheuttamista tappioista.
Äänekoski on yksi 656:sta korvausta hakevasta puunmyyjästä. Korvauksia hakevia kuntia on yli 40. Vastaajina ovat Metsäliitto, Stora Enso ja UPM-Kymmene.
Raakapuun hintakartelli oli voimassa vuosina 1997–2004. Tuona aikana Äänekosken kaupunki myi puuta 1,25 miljoonan euron arvosta. Äänekoski vaatii metsäyhtiöiltä 266 901 euron korvauksia. (EDIT: summaa muutettu uutisen ensiversion 282 000 eurosta. Tonttipäällikkö Petri Konttimäen mukaan korvausvaatimus on elänyt ajan myötä).
HOVIOIKEUS kumosi Helsingin käräjäoikeuden asioissa antamat ratkaisut ja palautti asiat Helsingin käräjäoikeuteen edelleen käsiteltäväksi.
Kaikkiaan 656 puun myyjää vaativat joulukuussa 2011 ja toukokuussa 2012 Helsingin käräjäoikeudessa vireille laittamissaan kanteissa Metsäliitolta, Stora Ensolta ja UPM:ltä korvauksia sillä perusteella, että UPM:n, Metsäliiton ja Stora Enson välillä vuosina 1997 – 2004 voimassa ollut kartelli oli johtanut liian alhaiseen puun myyntihintaan ja tästä oli aiheutunut vahinkoa puun myyjille. Puun ostajina olleet Metsäliitto, Stora Enso ja UPM katsoivat, että niitä vastaan nostetut kanteet tuli hylätä vanhentuneina, koska kanteet oli nostettu liian myöhään.
Helsingin käräjäoikeus antoi vanhentumiskysymyksestä 13 ratkaisua, joissa se hylkäsi puun myyjien kanteet vanhentuneina. Loput 643 asiaa käräjäoikeus jätti odottamaan sitä, miten hovioikeus ratkaisee vanhentumista koskevat kysymykset. Puun myyjät valittivat näiden 13 ratkaisun osalta hovioikeuteen vaatien, että kanteita ei tule katsoa vanhentuneiksi ja että asiat on palautettava käsiteltäviksi käräjäoikeuteen.
Puukaupat on kaikissa hovioikeuden käsiteltävinä olleissa asioissa tehty vuosien 1997 – 2004 aikana ja kussakin tapauksessa puun ostajana on ollut Metsäliitto, Stora Enso tai UPM. Hovioikeuden arvioitavana on ollut se, mistä ajankohdasta lukien kanneoikeuden vanhentumisen voitiin katsoa alkavan ja oliko puun myyjien kanteet siten nostettu ajoissa.
VANHENTUMISEN arvioinnissa tuli ottaa huomioon kilpailunrajoituksista annetun lain 18 a §:n mukainen kanteen nostamisen viiden vuoden määräaika ja velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukainen kolmen vuoden määräaika sekä vanhentumisen takarajaa koskeva vanhentumislain 7 §:n 2 momentin mukainen kymmenen vuoden enimmäisaika. Kolmen ja viiden vuoden vanhentumisaikojen arvioinnissa ratkaisevaa oli se, milloin puun myyjät olisivat voineet esittää korvausvaatimuksensa. Kymmenen vuoden enimmäisajan osalta ratkaisevaa oli se, mitä oli pidettävä vahinkoon johtaneena tapahtumana.
Hovioikeus katsoi ratkaisuissaan, että mahdollisen kartellin olemassaolo oli tullut yleiseen tietoisuuteen vuoden 2004 keväällä, kun UPM oli 3.5.2004 ilmoittanut Kilpailuvirastolle olevansa osallinen kilpailunrajoituslaissa kiellettyyn kartelliyhteistyöhön raakapuun hankinnassa. Metsäliitto ja Stora Enso olivat kiistäneet kielletyn yhteistyön. Kilpailuvirasto oli 25.5.2004 julkaissut tiedotteen, jonka mukaan Kilpailuviraston tutkittavana oli se, olivatko Metsäliitto ja Stora Enso osallistuneet UPM:n ilmoittamaan kilpailunrajoituslain kieltämään kartelliyhteistyöhön.
Tiedotteen jälkeen eri tiedotusvälineet olivat julkaisseet kartellia koskevia uutisiaan. Tämän jälkeen kartellin olemassaoloa oli tutkittu ja asia oli julkisuudessa esillä uudestaan 21.12.2006, kun Kilpailuvirasto oli päättänyt, että UPM:lle ei määrätä kilpailunrajoituslain mukaista seuraamusmaksua ja tehnyt markkinaoikeudelle esityksen Metsäliitolle ja Stora Ensolle kartelliin osallistumisen johdosta määrättävästä seuraamusmaksusta.
Markkinaoikeuden päätöksessä 3.12.2009 on katsottu kysymyksessä olleen kielletty kilpailunrajoitus UPM:n, Metsäliiton sekä Stora Enson kesken ja tämän johdosta on määrätty seuraamusmaksut Metsäliitolle ja Stora Ensolle. Markkinaoikeuden päätös on tullut lainvoimaiseksi 4.1.2010.
HOVIOIKEUS arvioi vanhentumisen alkamisajankohtaa toisin kuin käräjäoikeus ja katsoi, että ratkaisevana ei voitu pitää Kilpailuviraston tiedotetta 25.5.2004 ja sen jälkeistä uutisointia. Hovioikeus katsoi, että kilpailunrajoituslain mukainen viiden vuoden kanneaika ja vanhentumislain 7 §:n 1 momentin mukainen kolmen vuoden vanhentumisaika alkoivat 4.1.2010, jolloin kartelli oli markkinaoikeuden lainvoimaisella ratkaisulla todettu. Vanhentumislain 7 §:n 2 momentin kymmenen vuoden vanhentumisaika alkoi siitä, kun kartelli oli keväällä 2004 päättynyt UPM:n kilpailuviranomaisille tekemän ilmoituksen johdosta.
Hovioikeus katsoi, että joulukuussa 2011 ja toukokuussa 2012 vireille pantuja kanteita ei voitu hylätä vanhentuneina. Käräjäoikeus oli ratkaisuissaan ottanut kantaa vain kanteiden vanhentumiseen, joten hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisut ja palautti asiat Helsingin käräjäoikeuteen muilta osin käsiteltäväksi.
Hovioikeuden ratkaisut ovat yksimielisiä. Asianosaisilla on 60 päivää aikaa hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta
Kiitos vaan yksin taistelleelle Reijo Lahtoselle. Tuollaisia miehiä tarvitaan eduskuntaan. Nykyiset kansanedustajat eivät vaivautuneet Reijon tueksi jännittämään päätöstä. Nyt kyllä liitosta otetaan itselle.