Suojarinteen suojissa pieni mutta ahkera porukka rakentaa pienoismallia Äänekoskesta.
Pienoismallin tekeminen on tarkkaa puuhaa. Ja myös aikaavievää. Tätä pienoismallia on rakennettu jo kuusi vuotta, eikä vielä ole montaa tönöä pystyssä.
– Pelkkiä maastopohjia tehtiin pitkään, koska haluttiin tehdä maaston muotoja myöten tarkka malli. Lopputulokseen tarvitaan 4 500 puuta, 20 km teitä, rautatietä ja yli 800 taloa, pienoismallikurssin vetäjä Timo Enäkoski kertoo.
PIENOISMALLIA EI tehdä tämän päivän Äänekoskesta, vaan kuvattavana on Äänekosken kauppala heinä-elokuussa 1932. Tämän takia pienoismallin teossa ehkä tärkein työ on muistelemista ja tiedon keräämistä.
– 80-luvulla keräsi kaupungin tilaamana 200:lta ihmiseltä muisteluita ja vanhoja valokuvia Äänekoskesta. Nyttemmin olemme saaneet kuvia myös ilmavoimilta. Mutta yhä kaivataan lisätietoja. Tällä hetkellä varsinkin Pukkimäen alueen tiedot olisivat tärkeitä, Enäkoski vihjaa.
Rakentajaporukassa onkin paljon kotiseutuhistoriaan perehtyneitä ja tietenkin myös tuon ajan äänekoskelaisia. Eine Rautavirta (os. Puura) ja Jouko Huovelin tutkivat vanhoja ilmavoimien karttasuurennoksia muistellen omien kotitalojensa ympäristöä.
– Meilläkin alkaa vähän jo pätkiä, Jouko Huovelin sanoo.
– Eläkä sano, että pätkii, Eine Rautavirta tiuskaisee toverillisesti.
–Tuossa rakennuksessa oli terveyssisar, Jouko Huovelin muistelee ilmavoimien kuvien äärellä.
JOS EI OLE KOSKAAN rakennellut pienoismalleja, ei voi arvata kuinka haastavaa työ on. Pelkkien materiaalien löytäminen on haastavaa. Onneksi porukassa on mukana ”ropelihattuinsinöörejä” jotka hoksaavat uusia tekniikoita. Kaksi vuotta pienoismalliporukassa häärinyttä Markku Hokkasta on kiittäminen siitä, että puita alettiin rakentaa polkupyörän vaihdevaijereista.
– Monesti puita tehdään kuparilangasta pyörittämällä. Sillä tekniikalla 4 500 puun tekeminen olisi ollut aivan liian vaivalloista. Minulle sitten tuli mieleen, että vaihdevaijerihan on valmiiksi punottua, siitä voi erotella oksat helpommin ja sitten niiden päälle voi liimata lehvästön, Hokkanen kertoo ideastaan.
Pienoismalli on mittakaavaltaan 1:500 ja se kattaa Äänekoskesta keskustan, Kirkonmäen, Koulunmäen, Pukkimäen ja Piilolanniemen. Monen harmiksi Hiskinmäki jouduttiin jättämään pienoismallin ulkopuolelle.
– Siitä olisi tullut aivan liian iso. Mutta toiveissa on, että kunhan tämä on valmis, joku tekisi sitten Hiskinmäenkin. Olihan se kuitenkin Äänekosken ensimmäinen keskus, Enäkoski sanoo.
Äänekosken vanha kirkko on pikkuruisenakin vaikuttava.
NOIN KYMMENEN hengen ydinporukka rakentaa pienoismallia joka lauantai noin kolme tuntia kerrallaan. Vähitellen vanha Äänekoski alkaa hahmottua. Miltä tuntuu ”uudelleenrakentaa” vanhoja kotikontuja?
– Tuntuu tosi hyvältä ja mielenkiintoiselta, Rautavirta sanoo.
– Välillä harmittaa, kun ei muista tarpeeksi, Huovelin sanoo.
– Tässä on kyllä huomattu, että ne muistotkin monesti herää eloon vasta tässä tehdessä ja kuvia tutkiessa. Ja vaikka tämä ei ikinä valmistuisi, niin ainakin tieto karttuu. Ja sehän se on tärkeintä, Enäkoski sanoo.
Muistatko sinä miltä Äänekoski näytti vuonna 1932? Tai löytyykö mummosi arkistosta kuvia tuolta ajalta? Ota yhteyttä pienoismallikurssin vetäjä Timo Enäkoskeen (puh 0407786370 tai sähköposti marrinkumpu@pp.inet.fi tai lähde paikanpäälle käymään la 12-15).
