Äänekosken Teatteri palaa takaisin juurilleen, sillä aprillipäivänä saa ensi-iltansa koko perheen näytelmä, Lasse-Maijan etsivätoimisto: Rakkausarvoitus.
Ohjaaja ja käsikirjoituksen suomentanut Pilvi Honka on innoissaan. Hänellä on sellainen kutina, että näytelmästä tulee värikäs ja vaahtokarkkimaisen ihana. Ruotsalaisen kirjailija Martin Widmarkin mielikuvituksen tuotteesta on syntynyt tv-sarja sekä näytelmiä.
– Hän on dramatisoinut tämän itse omasta kirjastaan Rakkausarvoitus. Lasse-Maijan etsivätoimisto on Ruotsissa todella suosittu: siitä on tehty tv-sarjoja, elokuva sekä joulukalenteri, Pilvi Honka sanoo.
Ensin syntyi hailakka ajatus. Kun Pilvi seurasi lapsensa Kapun myötävaikutuksella ruotsalaista joulukalenteria, alkoi maailma kiehtoa ja hailakka ajatus kypsyä päässä: tämä pitää saada Painotalon Mikkosaliin!
– Näin vilauksen ja koukutuin heti. Se on hyvällä tavalla yhtä aikaa vanhanaikainen ja moderni.
Selvitystyö vaati pientä salapoliisin työtä, kun Pilvi alkoi etsiä näytelmälle tekstiä.
– Sitten tärppäsi, mutta vain ruotsin kielellä kirjoitettuna. Ajattelin, että miten resurssimme riittäisi tekstin kääntämiseen. Sitten vielä ilmeni, ettei näytelmää anneta harrastajateatterin käytettäväksi. Sitten sain kuulla, että meitä pidetään ammattimaisena teatterina, eli estettä ei olisi saada tekstiä käyttöön. Ehkä mun rohkein teko pitkiin aikoihin oli se, että ryhdyin itse kääntämään. Parinkymmenen vuoden takainen lukioruotsi oli koetuksella, mutta onneksi Googlelta löytyy käännösohjelma ja näppärä löytää muitakin apuvälineitä kun on pakko. Ruotsi on mulle sillä tavalla hauska kieli, että sitä ymmärtää, vaikka ei tajuakaan mitään. Jos mä oon jälkeen päin rehellinen, niin en uskonut selviytyväni tämmöisestä täyspitkän näytelmän suomentamisesta, Pilvi naurahtaa.
Istumalihakset olivat koetuksella, mutta nyt näytelmä on jo hyvässä mallissa harjoitusten suhteen, roolitus on tehty ja homma etenee.
– Pieniä käännöskukkasia löytyy, mutta eihän niitä taida kukaan muu kuin minä hoksata. Huumori välittyy ja mä olen saanut lisätä hieman omaa maustetta. Nyt ollaan tekemässä vahvasti komediaa.
Pilvi kertaa rakastavansa näytelmää, jossa aikuiset ovat vinksahtaneita ja lapset ratkovat pulmia sekä näkevät maailman kirkkaana.
– Aikuiset ovat pölähtäneitä ja omien tunteidensa vietävänä. On ihana päästä naurattamaan ihan koko perhettä.
Lavalle marssitetaan yhdeksän roolihahmoa. Pääosan Lassea ja Maijaa pääsee esittämään konginkankaalaiset yläkoululaiset Sampo Sällinen ja Helmiina Vainiontaus.
– Meille tulee ammattipuvustaja, -maskeeraaja ja -lavastaja. Käsissämme on nyt laadun elelmenttejä, ja se lupaa jo itselleni paljon.
Pilvi sanoo, että näkökulmat ovat vinkeitä ja itsestäänselvyyksiä on vältetty.
– Värimaailmakin on aika erikoinen, sellainen, joka ei heti tule mieleen lasten perusvärisestä maailmasta. Olen jo nähnyt puvustaja Tiina Oksasen ensimmäisiä löytöjä, ja voin sanoa, että ne ovat hillittömät. Näyttää siltä, että puvustaja on itsekin liekeissä ja irti maasta. Jos saamme muutamankin prosentin visuaalisista ideoista lavalle asti, tästä tulee ihanan näköinen karkki, Pilvi huokaa.
Outi Pantsar vastaa lavastuksesta ja maskeerauksesta huolehtii Miia Roponen. Näytelmä tuottaa Heidi Wickstrandt. Pilvi vinkkaa, että rooleista löytyy ”mielenkiintoisia yllätyksiä”.
Remontoidussa Painotalossa on jo täysi sähinä päällä. Nyt on päästy tekemään jo läpimenoja.
– Ollaan tosi hyvässä vaiheessa. Mä haluan hehkuttaa työryhmää, sillä nyt on kasassa todellinen dream team, jonka tekemisen tapa on todella huippua. Tekemisen taso on viritetty korkealle tasolle ja sitoutumisen taso on 110 prosenttia. Tulossa on melkomoisia herkkupaloja!
Äänekosken teatteri teki 1990-luvulla useampia lasten- ja koko perheen näytelmiä.
– Se oli kulta-aikaa kun Äänekoskella tehtiin Ruma ankanpoikanen, Ronja Ryövärintytär, Peppi Pitkätossu, Tuhkimo ja Hiiri-kulta, ja nyt mulla on sellainen olo, että me palataan juurille. Teatterina me ollaan tehty kovasti töitä, että teatteri on mahdollisimman monelle auki. Teatterikäsitystä on laajennettu työpajoilla sekä aidosti lasten ja nuorten mukaan ottamisella. Mitä kaikkea Äänekosken Teatteri voi vielä ollakaan, sitä en osaa sanoa, kun ei olla vielä keksitty. Aikuisten teatterikerho osoitti meille sen, että halua on tulla mukaan enemmän kuin me hiffataan.
