Äänekosken tsasounalla vietettiin perjataina Ukrainan sodan veteraanin, Igor Kutuzakin, siunaustilaisuutta.
Lipun- ja arkunkantajina toimi kymmenkunta Ääneseudun reserviupseeria ja reserviläistä. Se oli hieno ja kunniottava ele.
– Olemme olleet äänekoskelaisten veteraanien hautajaisissa. Nyt sodan keskeltä tulleen henkilön kunnioittaminen on kunnia-asia, lipunkantajana toiminut Heikki Helasterä sanoi.
Igor Kutuzaki joutui sotaan Venäjän miehittämälle Krimille, vuonna 2014. Rintamalla meni elämästä seitsemän vuotta. Hän haavoittui useasti – pari kertaa luotiliivit pelastivat hänet varmalta kuolemalta.
Igor Kutuzakin perhe on asettunut Äänekoskelle. He tulivat kaupunkiin puolitoista vuotta sitten ja nyt, perheen pää on kuollut. Suru on luonnollisesti suuri. Hautajaisissa mukana olivat leski Natalia Kutuzaki, poika Ivan Kutuzaki, tytär Tatjana Groza poikansa Mark Grozan kanssa. Myös anoppi, Hza Boycenko, oli myös mukana vainajan viimeisellä matkalla.
Igor Kutuzaki syntyi 22.2.1959 ja hänen maallinen vaelluksensa päättyi Äänekosken terveyskeskukseen 19.11.2023. Tuula Plattonen kertoo, kuinka tsasounan myötä moni ukrainalaisperhe on tullut hänelle tutuksi.
– Igor oli täällä tuttu näky. Hän kävi rukoilemassa, ja usein kohdatessamme joimme kahvit. 26.11. pidimme täällä tsasounalla pienen rukoushetken Igorin puolesta. Näin paljon Plattonen kertoo.
Siunauksen toimittanut kirkkoherran Kaarlo Saarento kertoi Igor Kutuzakin taistelleen kansansa ja Ukrainan vapauden puolesta.
– Rukoilimme Igorin kanssa yhdessä monet kerrat. Hän kävi täällä myös yksin mietteidensä kanssa. Tänä päivänä on meidän vuoromme rukoilla hänen puolestaan. Tässä maailmassa ja tässä ajassa on paljon levottomuutta, sotaa ja pahuutta, mutta meillä kristityillä on toivo paremmasta, toivo iankaikkisesta elämästä tämän ajallisen matkan jälkeen. Tiedän, että sama usko ja toivo oli myös Jumalan palvelijalla, Igorilla. Tänään meitäkin kutsutaan uskomaan tuohon toivoon ja saattamaan Igoria viimeiselle matkalle, Jumalan luokse, kirkkoherra Kaarlo Saarento sanoi.
Hautauspalvelus sisälsi rukouksia ja veisausta. Kanttorina toimi Valeria Ratilainen.
Tsasouna täyttyi äärimmilleen Igor Kutuzakia muistamaan sekä perheen surua kunnioittamaan tulleita. Kalevi Plattonen kertoo, ettei ole koskaan aiemmin nähnyt näin suurta väkijoukkoa Äänekosken tsasounassa.
Kun siunaustilaisuus oli ohi, käytiin jättämässä hyvästit arkulla: tuotiin pieniä kukkatervehdyksiä, silitettiin arkkua ja lähetettiin terveisiä tuonpuoleiseen. Ortodoksisista avoista poiketen arkun kansi pidettiin suljettuna, vainajan tyttären Tatjanan toiveesta. Tuohukset asetettiin muistopöydälle. Kymmenet kynttilät lepattivat kauniisti kyynelten virratessa ja vainajaa hyvästellessä.
Martti ja Mirja Lehtinen ystävystyivät Igorin perheen kanssa heti heidän asettauduttuaan Äänekoskelle.
– Igor oli hieno mies ja hänen perheensä on tullut meille, minulle ja Mirjalle, hyvin läheiseksi. Tapasin Igorin kolme päivää ennen hänen kuolemaansa, Martti Lehtinen kertoo.
Kutuzakin perhe viihtyvät Äänekoskella. Tytär Tatjana on hakenut ja saanut kuntapaikan Äänekoskelta.
– Perhe tuli tänne neljän polven voimin ja asuivat ensin ahtaasti. Nyt elämä alkaa asettua uomiinsa Äänekoskella. mutta ensin täytyy toipua surusta, Lehtinen sanoo.
Muistotilaisuus vietettiin Oppikokissa, jossa nautittiin borchkeittoa ja sen päälle kakkukahvit. Igor Kutuzaki lasketaan Äänekosken kirkkomaahan tuhkauksen jälkeen.
Osanottomme omaisille.
Lipun- ja arkunkantajina toimi kymmenkunta Ääneseudun reserviupseeria ja reserviläistä
Kirkkoherra Kaarlo Saarento sytyttää vainajan Tatjana-tyttären tuohuksen. Leski Natalia Kutuzaki odottaa vuoroaan.
