ÄKSä pisti joulukalenterikonseptin uusiksi. Adventtikalenterin ensimmäinen luukku avataan tyylikkäästi vasta itsenäisyyspäivänä.
Adventtikalenterimme on tänä vuonna taiteellinen. Äänekosken Taidemuseon suosiollisella avustuksella lukijamme pääsevät aloittamaan joka aamun pienellä taidepläjäyksellä. Taidemuseon museoamanuenssi on kirjoittanut jokaisesta teoksesta pienen tekstin, jossa selvitellään teoksen tarinaa. Ja tarinaahan näillä teoksilla riittää.
TOIVO PARANTAISEN taidemuseosäätiön kokoelmassa on kattavasti edustettuna konginkankaalaislähtöisen graafikko Simo Hannulan (s.1932) tuotantoa vuosikymmenien varrelta. Teoksia on kaikkiaan 96, joista suurin osa on toteutettu viivasyövytystekniikalla. Teokset ajoittuvat 1950-luvun varhaisilta vuosilta 1980-luvun loppuun saakka. On arvioitu, että tämä kokonaisuus olisi laajin yksityisen hallussa oleva kokonaisuus.
Topi tutustui Simoon jo 1940-luvulla tultuaan valituksi Liimattalan kansakoulun opettajan virkaan. Simon kotitalo, Hannula, sijaitsi liki koulua. Noihin aikoihin Simo oli juuri aloittanut taideopintonsa ABC-piirustuskoulun kirjekurssilla (1946-48). Hannula jatkoi opintojaan Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1950-51 ja edelleen Helsingissä Suomen Taideakatemian koulussa (nykyisessä Kuvataideakatemiassa) vuosina 1951-55. Valmistuttuaan hänellä olikin varsin perusteellinen ja monipuolinen koulutus taustanaan. (Huom! perusnäyttelyssä esillä mm. opiskeluaikana Aukusti Tuhkan johdolla, vuonna 1955, toteutettu kuivaneulatyö ”Kenraaliharjoitus” Helsingin Vanhasta Oopperasta.)
Turun vuosinaan Hannula ajautui automaattisesti turkulaisen surrealismin vaikutuspiiriin, sillä piirustuskoulun rehtorina toiminutta Otto Mäkilää pidettiin tuolloin suomalaisen surrealismin johtohahmona. Mäkilän taiteen perussanoma oli varsin alakuloinen ja synkkämielinen. Mäkilä näki taiteen ainoana vaihtoehtona paon uneen ja kuolemaan.
HANNULAN grafiikasta on käytetty määritettä surrealistinen jo 1960-luvun alusta alkaen, vaikka taiteilija ei itse ole nähnyt asiaa näin yksioikoisena. Varhaiset työt kumpuavat mm. Gustave Dorén Raamatun kuvituksista, joita Hannula poikasena kotonaan katseli mutta myös unista, ahdistuksista ja lapsuuden painajaisista. Hannula puhuukin näiden töiden psykoterapeuttisesta tehtävästä: mielikuvat on pitänyt luoda kuviksi, jotta niistä vapautuisi.
Hannula on nimennyt yhdeksi esikuvakseen Hugo Simbergin, joka oli kehittänyt varsin omaperäisen kansansatuihin ja uskomuksiin pohjautuvan mielikuvitusaiheistonsa ja niihin soveltuvan vanhahtavan esitystavan. Simbergin töissä yhdistyi huumori ja raskasmielisyys, mitä myös Hannula kuviinsa haki.
Hannulan eniten käyttämä graafinen menetelmä on viivasyövytys (kansankielinen nimitys etsaus), jossa painomuste siirtyy paperille laatan pintaan kemiallisesti syövytetyistä uurteista. Tekniikka on kehitelty Saksassa 1500-luvulla.
