Alanvaihto ja itsensä kehittäminen kannattaa aina. Minna Tuikka teki rohkean päätöksen lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa aikuisiällä.
Tie unelma-ammattiin ei ole aina se kaikkein suorin. Hietamalainen Minna Tuikka opiskeli nuorena yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja viihtyi sosiaalityöntekijän virassa kymmenisen vuotta, kunnes kotiäitiyden myötä avautui mahdollisuus aivan uuteen työhön.
– Lapseni olivat kyläkoulussa Hietamalla, ja minua pyydettiin sinne sijaiseksi. Ensimmäinen reaktioni oli, että en ole kyllä koskaan halunnut olla opettaja, mutta yön yli mietittyäni lupauduin sijaistamaan muutaman kerran. Se sopi yhteen lastenhoidon kanssa, ja työpaikka oli lähellä kotia. Kohta olinkin jo tehnyt koulunkäynnin ohjaajan, kieltenopettajan, erityisopettajan ja luokanopettajan sijaisuuksia useamman vuoden, Tuikka kertoo.
Sijaisuuksien kesto vaihteli yhdestä oppitunnista kokonaiseen lukukauteen. Koska Tuikalta ei löytynyt muodollista pätevyyttä opettamiseen, mieleen tuli suorittaa lisäopintoja avoimessa yliopistossa.
– Tottakai työ itsessään opetti todella paljon, ja tuntuu, että siinä on jo päässyt kehittymään opettajana vuosien mittaan. Suoritin avoimessa kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, mutta en heti hakenut suorittamaan tutkintoa. Lopulta opiskelu alkoi kiinnostaa niin, että ryhdyin lukemaan pääsykokeisiin työn ohessa, Tuikka toteaa.
Pääsykokeisiin lukeminen verotti vapaa-aikaa, sillä Tuikka työskenteli samaan aikaan erityisopettajan sijaisena. Kova työ kuitenkin palkittiin, sillä viime syksynä hän aloitti opinnot Jyväskylän yliopistossa ryhmässä, jossa on myös muita aikaisempia opintoja suorittaneita.
– Suurin osa opiskelijoista on niin nuoria, että voisin olla heidän äitinsä. Mutta hyvin me vanhemmatkin olemme sopeutuneet joukkoon ja päässeet mukaan porukkaan. Suurin kynnys oli ehdottomasti tehdä päätös hakemisesta. Oma tyttäreni valmistui juuri varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi, ja nyt minä olen vuorostani opiskelemassa! Perheeni ja työkaverit kyllä kannustivat kovasti opiskelun aloittamiseen, ja olen nyt voinut kysyä tyttäreltäni myös vinkkejä tarvittaessa, Tuikka sanoo.
Aiemman tutkinnon ja avoimessa yliopistossa suoritettujen kurssien myötä Tuikan opiskeluaika lyhenee roimasti. Kahden ja puolen vuoden koulutuksen jälkeen hänestä tulee pätevä luokanopettaja.
– Aluksi tuntui, että sekin on pitkä aika, mutta tämä ensimmäinen vuosi on kyllä mennyt tosi nopeasti. Missään vaiheessa ei ole tullut sellainen olo, että tiedän jo tämän kaiken. Jokainen kurssi on antanut jotain uusia eväitä työn tekemiseen ja avartanut näkökulmia, Tuikka toteaa.
Tuikka tahtoo antaa kiitoksen Jyväskylän yliopistolle, opettajankoulutuslaitokselle ja Avoimelle yliopistolle. Hän on sitä mieltä, että edellisen tutkinnon jälkeen yliopisto-opetus on muuttunut parempaan suuntaan.
– Opetus on järjestetty hirveän hyvin, ja aikuisopiskelijana saa paljon tukea esimerkiksi aikaisempien opintojen hyväksilukemiseen. OKL:ssä opiskellaan hyvin yhteisöllisesti ja opitaan toisiltamme. Perinteisiä luentoja on vähän, ja digitaalisuus on tietysti tullut mukaan kaikkeen. Kyllä ennenkin oli demoja ja tehtiin ryhmätöitä, mutta luennoilla istuttiin hiljaa kynien ja paperien kanssa. Nyt opiskelijat osallistuvat aktiivisesti myös luennoilla, Tuikka kuvailee.
Pätevyys unelmatyöhön on iso porkkana, mutta Minna Tuikka kertoo saavansa motivaatiota opiskeluun myös pienemmistä palasista: kurssitehtävän palautus, opintojakson suoritus, valmis arvosana… Itsensä haastaminen palkitsee päivittäin.
– Sijaisuuksien aikaan tajusin, miten paljon onnistunut oppitunti antaa niin itselle kuin lapsillekin. Lasten silmien loiste ja tunne, että he ovat oppineet jotain, on korvaamaton. Tykkään haastaa itseäni ja kehittyä, ja tuntuu selvästi siltä, että tästä koulutuksesta saa lisää eväitä itse työn tekemiseen.
Muuttuva yhteiskunta vie monen työelämän uuteen murrokseen. Minna Tuikka suosittelee tutustumaan opintotarjontaan ja jatkamaan itsensä kehittämistä, vaikka vuosia olisi jo mittarissa ja tutkintoja takana. Matalalla kynnyksellä aloittaminen voi viedä mukanaan, mutta on ihan okei suorittaa myös yksittäisiä kursseja.
– Tarjolla on myös paljon täydennyskoulutusta, johon ei tarvitse sitoutua näin pitkäksi aikaa. Minäkin aloitin pienestä, että no suoritan nyt jotain kursseja siellä avoimessa. Siitä se innostus lähti kasvamaan, Tuikka kertoo.
Koronaepidemian myötä monet korkeakoulut ovat avanneet opintotarjontaansa useampien ulottuville. Etäopintoja voi suorittaa jopa ilmaiseksi muun muassa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa ja JAMK:n avoimessa ammattikorkeakoulussa.
– Vanhemmallakin iällä kannattaa tehdä harppaus opiskelun maailmaan, koska se antaa itselle todella paljon, Minna Tuikka kannustaa.
