Aki Ollikainen nousi tänään Jyväskylän Paviljongissa järjestetyillä kirjamessuilla Rikos ja Rangaistus – lavalle puolenpäivän aikoihin keskustelemaan esikoisromaanistaan ”Nälkävuosi”.
Vajaan puolen tunnin aikana Ollikainen ruoti läpi yhdessä Marjo Heiskasen kanssa teoksen kirjoitustyylin, ”Nälkävuoteen” liittyvää symboliikkaa sekä monia Ollikaisen näkökulmia kirjan historiallisesta kontekstista.
Heiskanen kuvaili kirjaa ”kauniiksi ja kammottavan raa’aksi”, viitaten kirjoitustyylin ja aiheen ristiriitaisuuteen. Kirjailija itse kuvaili teoksen kielellistä tyyliä proosalliseksi poetiikaksi, joka toimii vastapainona kirjan rajuille tapahtumille. Ollikaisen itse lukemassa pätkässä omasta kirjastaan tuleekin helposti selväksi miksi kirjailijan tyyliä kehutaan visuaaliseksi.
Sisältöä Ollikainen kommentoi suuripiirteisesti. Kirjassa esiintyvää väestöluokkien välistä selvää jakautumaa hän selittää yksityiskohtien ja kokonaisuuksien hahmottamisella. Nälkävuosista eniten kärsineiden näkökulma on ruohonjuuritasolta, kun taas ylempien yhteiskuntaluokkien näkökulmassa on myös koko tilanteen kokonaisuus. Vaikka kirja nojaakin tapahtuneisiin historiallisiin asioihin, Ollikainen ei itse osannut kertoa miten hänen mielestään nälkävuosien aikana tilannetta olisi tullut hoitaa.
Mielenkiintoisimmiksi poiminnoiksi keskustelusta nousi se miten kirjailija päättää kuka kuolee, Ollikaisen käyttämä lintu- symboliikka ja miten kuoleman läheisyys tuo ihmiset perustarpeiden, niin ruuan kuin seksinkin, äärelle.
Tulevaisuuden suunnitelmista tai uusista teoksista kirjailija oli vaitonainen, mutta totesi löytäneensä oman ”kirjallisen äänensä”. Lisäksi Ollikainen kertoi mahdolliseen toiseen teokseen liittyvistä odotuksien ongelmista. Ensimmäistä kirjaa ei kukaan odottanut luettavakseen, mutta toisella kertaa lukijat ovat jo olemassa.
Mahdollisia lisäteoksia odotellessa esikoisteoksesta otetaan jo ties kuinka monetta uusintapainosta.
