ÄKS käynnistää elokuvien tarkastustoiminnan. Elokuvatarkastajamme syynäävät KinoMikon uutuusleffat ja antavat kuluttajille pikaraportin, kannattaako Painotalolle painella vai ei.
Ja jos kannattaa, niin miksi. Perustelut ovat luettavissa ÄKSän nettisivuilta aina ennen paikallista ensiesitystä.
Kriitikkotriona aloittavat Jaana Tani, Hannu Lönnroth ja Matti Pasanen. Jokaisesta leffasta on tarjolla ainakin yksi arvostelu, ehkä useampikin.
Kriitikot ovat kokeneita elokuva- ja kulttuuri-ihmisiä. Jatkossa tavoitteenamme on, että kriitikkokuntaan saadaan myös nuorempaa verta.
Mutta millainen on tarkastajatriomme suhde elokuviin? ÄKS selvitti asian.
JAANA TANI
Kotimaiset elokuvasuosikit:
1. Kahdeksan surmanluotia – kosketti jo nuorena, pystyn eläytymään kuvaukseen, tunnen ihmiset ja tapahtumat omikseni
2. Vanhat Niskavuori-elokuvat – kirjallisuuden professorini Jukka Ammondt tutki Hella Wuolijokea ja sitten kävimme myös elokuvaversioita läpi opinnoissa 80-luvulla
3. Käpy selän alla – Chydeniuksen musiikki on erinomaista ja aikalaiskuvaus suorastaan viehättävää
Ulkomaiset elokuvasuosikit:
1. Garpin maailma– hyvä kirja, vielä parempi elokuva
2. Piano – elokuvamusiikki on todella tärkeässä roolissa, tässä huikeaa pianomusiikkia ja koskettava tarina
3. Braveheart – pidän historiasta, myös elokuvissa
Erityinen elokuvamuisto: Velho ja leijona. Olemme lukeneet lasten kanssa Narniat ja myös yhdessä katsoneet elokuvat. Mukavia myös isoista lapsista eli yhdistää koko perheen.
HANNU LÖNNROTH
Kotimaiset elokuvasuosikit:
1. Ylivoimainen ykkönen on Niskasen Kahdeksan surmanluotia. Se on realistinen kuvaus suomalaisesta maaseutuelämästä. Näyttelijätyöt (myös amatöörinäyttelijät) erinomaisia ja Mikko Niskanen oli Pasi.
2. Kakkonen lienee Kassilan Komisario Palmun erehdys. Näyttelijäsuoritukset tässäkin erinomaisia, varsinkin Leo Jokelan. Sopivasti huumoria ja jännitystä.
3. Menee taas Niskaselle. Käpy selän alla. Se kuvasi 60-luvun nuorisoa uudella, suomalaisessa elokuvssa ennen näkemättömällä tavalla. Myös elokuvan musiikki oli mieleen painuvaa.
Ulkomaiset elokuvasuosikit:
1. Hitchcock ohjaajana, kuva joko Psycho tai Vertigo. Psychossa uutta se, että tavallisen tuntuinen kaveri voi psykopaattinen murhaaja. Vertigossa James Stewartin korkeanpaikan kammo ratkaisevissa kohtauksissa ja Kim Novakin kaksoisrooli mieleen painuvia.
2. Chaplin, ja ehkä Diktaattori, jonka ajankuva hätkähdyttää vieläkin. Chaplin kaksoisroolissa loistava (taaskin)!
3. Vähän tuoreempaa, Coppolan Kummisetä on erinomainen kuvaus perheen yhteydestä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Näyttelijät, varsinkin Pacino loistavia.
Mieleenpainuvin elokuvakokemus: Joskus 70-luvun taitteessa olin vaimon kanssa Helsingissä vierailulla setäni luona. Setä vei meidät elokuviin, teatteria en muista, mutta sinne oli juuri asennettu uusi, mahdottoman suuri valkokangas ja uudet monikanavaiset äänentoistolaitteet. Elokuva oli Kubricin Avaruusseikkailu 2001. Voi sitä huippusuuren kuvan, täydellisen äänen ja hyvän elokuvan kokonaisuutta! Olin pitkään kuvan jälkeen aivan sanaton, en edes saanut sanottua jollekin hesalaiselle tyypille mitään, vaikka hän yritti elokuvan jälkeen iskeä vaimoani. Setäni piti puuttua asiaan.
Outo mieltymykseni: Jostain syystä olen aina pitänyt Clint Eastwoodista, esitti hän mitä roolia tahansa. En mielestäni ole mikään varsinainen fani (en kerää Clintin kuvia tms.), mutta katson häntä aina mielelläni, oli hän sitten Likainen Harry, Hyvät, pahat ja rumat -elokuvan Blondie tai vaikka Armottomien sikafarmari William Munny. Aina tuntuu hyvältä katsoa joku Clintin leffa.
MATTI PASANEN
Kotimaiset elokuvasuosikit:
1. Edvin Laineen Tuntematon Sotilas
2. Edvin Laineen Täällä Pohjantähden alla
3. Edvin Laineen Akaton mies
Näissä kaikissa Edvinin lyömätön ja jäljittelemätön taituruus ja maanläheisyys. Varmasti kaikki lähellä monen suomalaisen sydäntä.
Ulkomaiset elokuvasuosikit:
Kenelle kellot soivat – Rakastuin silmittömästi Ingrid Bergmaniin!!!
Tuulen viemää – Ehkäpä koskettavin rakkaustarina kautta aikojen!
Kymmenen käskyä – Tämä on vaikuttavuudeltaan ainutlaatuinen.
Todella upeita elokuvia. Jäivät ajatteluelimeen pitkäksi aikaa nuo kaikki kolme…
Parhaat elokuvamuistot: Sijoittuvat varmaan tuonne ihan nuoruusvuosiin, jopa varhaisnuoruusvuosiin. Kotipuolessa Pihtiputaalla Elämäjärven kylällä seurojen talojen notkuvilla lankkupenkeillä koettiin jotain sellaista, josta sanat eivät riitä kertomaan.
Kiertävät elokuvan pyörittäjät ”pärräsivät” reissukoneillaan kulttuuria meille maalais ihmisille, oi niitä aikoja!
Kyllähän asia on ehdottomasti niin, että parhaat elämykset elokuvista saa juuri ja ainoastaan elokuvateatterissa. Aivan liian paljon nykyään ”tyydytään” pelkkiin videoihin, tai muuten ruudulta katsottuihin elokuviin.
Hyvä kumppani kainaloon ja elokuvateatteriin nauttimaan elokuvista täydellisimmillään!
Elokuvat on vaan niin suuri osa ollut elämääni koko ikäni. Vaikka 90-luvun alun lama meinasi kyllä totaalisesti tuhota tuon ”rakkaussuhteen”.
