Päivystysvastaanotto ei vedä. Tuntikausien jonotus tuskastuttaa sairasta ja sairastuttaa saattajan. Miten näin kalliin talon suunnittelu meni noin poskelleen? Välipäivinä oli päivystyksessä meno kuin turkkilaisella torilla, ja meno jatkuu.
Viime vuonna sai lukea useita Facebook –ystävien päivityksiä, kuinka Äänekosken terveyskeskuksen päivystys ei vedä. Yksi päivittää jonottaneensa korvatulehdusta potevan lapsen kanssa jo alun neljättä tuntia, toinen kuinka jo viides tunti hurahtaa käyntiin korkean kuumeen jäytäessä oloa yhä huonompaan suuntaan. Näistä tuntikausiksi venyneistä jonotuksista on kokemuksia itsellänikin, saattajan roolissa tosin.
Joulun jälkeen, keskiviikkona, pääsin jälleen kerran kokeilemaan terveyskeskuspäivystyksen penkkiä. Kotisairaanhoito oli huomannut muistisairaan äitini sykkeen vaarallisen korkeaksi ja epäsäännölliseksi. Työt seis, äiti kyytiin ja terveyskeskukseen. Kun pääsimme päivystyksen odotusaulaan, kello oli 15.10. Seuraavaksi oli vuorossa elämäni syvin huokaus: meno oli kuin turkkilaisella torilla. Laskin ”joutessani” aulaan ahtautuneet henkilöt: 46! Kyllä, kaikki lääkärin apua tarvitsevat oli tumpattu talon kokonaispinta-alaan nähdän pienenpieneen aulaan eli päivystyksen odotustilaan. Oli yskijää, niistäjää, itkeviä lapsia, hiljaisia vanhuksia, kyynärsauvaa, lastenvaunuja ja –rattaita, kännykkää tyhjin silmin tuijottavia henkilöitä ja vatsaansa piteleviä nuoria. Ne mukavammat penkit oli täytetty jo aikaa sitten ja tilaan oli kannettu infopisteen luota kovia tuoleja. Tajusin, että nämä kaikki ovat menossa samalle ovelle kuin mekin: hakemaan lääkäriltä apua vaivaan tai sairauteen. Laboratorio oli jo kiinni, sinnehän jonotetaan ja odotetaan samassa ahtaassa tilassa kuin päivystykseen. Mieleen hiipi ajatus: jos penkki jostain löytyy, niin istumalihaksia koetellaan.
ANNETUN ohjeen mukaisesti kävelimme suoraa päätä päivystyksen luukulle, eli ohi triagen. Ystävällinen hoitaja pyytää meitä odottamaan ja antaa vastauksen kysymykseeni: täällä menee tunteja. Kauan ei äiti ennättänyt syke pilvissä istua, kun jo sydänfilmi piirsi käyrää tietokoneelle. Syke 140, flimmerissä ollaan. Vielä pieni odotus täyteläisessä ja huonon ilman täyttämässä odotustilassa ja väsähtänyt ja huonovointinen äiti pääsi piuhoihin vaaka-asentoon päivystyksen tarkkaamoon. Tässä vaiheessa saattaja, eli minä, huokaisin jo helpottuneena. Tuli aikaa miettiä, katsella ympärilleen, kysellä ja ihmetellä.
Hoitaja kertoi, että tiistaina 27.12. triagen läpi oli tullut 120 potilasta ja kymmenkunta suoraan hoitoa saamaan. Myöhemmin selvisi, että keskiviikkona päivystysasiakkaita oli triagen kautta kulkenut 110. Perjantaina kävimme keuhkokuvassa, ja laskin piruuttani päivystyksessä istuvat, heitä oli 28, kello löi puolta päivää. Päivystystä tarvitaan, se tuli tällä otannalla selväksi.
HUOMIONI kiinnittyi taas kerran typerään epäkohtaan uljaan terveyskeskuksen suunnittelussa. Miksi päivystyksen odotustila on tehty niin pieneksi? Vieressä oleva, 80 metriä pitkä, Terveyskujaksi ristitty käytävä ammotti tyhjillään! Kaikki mukavat penkit vailla istujia. Maalaisjärjellä ajateltuna ei ole millään muotoa fiksua ja järkevää istuttaa ihmisiä tuntikausia yskimässä päin toisiaan. Talon suunnitelleen arkkitehdin aivot eivät ole samaa mieltä maalaisjärjellä pähkäilevän pääkoppani kanssa, koska on tällaisen tilaratkaisun tullut paperille piirtäneeksi. Leveärunkoinen talomalli mahdollisti leveät käytävät, joilla ei huhuile ketään. Hukkatilaa, sanan varsinaisessa merkityksessä, miettii ahtaassa tilassa pitkiä tunteja viettänyt sairaan saattaja.
Miksi laboratorion odotus on tupattu samaan koloon kuin päivystysasiakkaiden jonotus? Labrassa käy esimerkiksi syöpähoitoa saavat potilaat kontrollissa ja saadun kotiohjeen mukaan ei saisi liikuksia väkijoukoissa. Nyt heidät laitetaan istumaan ja odottamaan vatsatautia, ripulia ja influenssaa potevan ihmismassan välittömään yhteyteen ja läheisyyteen. Entisessä teekoossa oli osattu asia paremmin: laboratorion jonotus oli erillään päivystyksen säpinästä.
PERIAATTEESSA hienon talon hulppeiden tilojen painopiste on pyllyllään. Se missä on tunkua, sinne on satsattu vähiten neliömetrejä. Myös tarkkailun tilat ovat auttamattomasti liian ahtaat. Kuusi petipaikkaa ei ole riittävä, sillä uusia petipaikkoja on väsätty sermeillä käytävälle neljä kappaletta. Nämä neljä paikkaa olivat täpötäynnä: siellä makasi keuhkokuumetta ja selkävaivaa potevat kapeilla paareilla. Laminoidut valkoiset aaneloset A, B, C ja D seinillä kertoivat, että nämä lisäpaikat ovat olleet käytössä jo pidemmän aikaan. Uusi terveyskeskuksemme ei olekaan tilaihme vaan hätäratkaisuilla paikattu tapaus.
Kritiikkiä kuuluu myös sairaalan puolelta. Vuodepaikat eivät riitä, ja pieniin huoneisiin kolistellaan lisää sänkyjä, jotta potilaat saadaan mahdutettua sisään. Tässäkin tapauksessa leveät käytävät vienevät tilaa vuodepaikoilta.
TRIAGEHOITAJAN vuoronumerotaulua on käsittääkseni toivottu, ellei jopa pyydetty laitettavaksi myös sen pitkän käytävän varrelle, kahvilan kupeelle. Äitiä hoitanut lääkäri kertoi, että triagen jonotuksen vuoronumeron seurantaan voi pian osallistua netin välityksellä. Hyvä uudistus, ainakin mobiilia käyttäville sairaille ja saattajille. Koska päivystyksen vastaanottotila on pieni, eikö olisi jo aika tehdä toiminnallisia muutoksia – ihan jo terveydellisin perusteisiin vedoten?
Kun takana on monta tuntia jonotusta, jolle ei ole loppua näkyvissä, iskee väsymyksen lisäksi nälkä. Vessan hanasta hörpitty kraanavesi ei paljon kurnivaa vatsaa helpota. Koska kahvila menee kiinni jo klo 14.30 (perjantaisin 14) olisi suuren talon sopukoissa pienen automaatin paikka. Sellaisen, josta saa epäterveellistä suklaata ja vaikkapa terveellistä omenaa, lisäksi kahviautomaattikin olisi mainio lisä. Onneksi lähellä on Lidl. Sieltä kävin minäkin hakemassa palasta, kun odottelua äidin kanssa oli kulunut jo kuusi tuntia. Käsi vapisten juoksin pihan poikki saadakseni murua rinnan alle. Kun lähdimme ohjeiden ja reseptin kera pois teekoosta kello oli 21.40. lääkärille jonotti vielä yhdeksän sairasta. Pitkäksi meni niin päivystävällä lääkärillä, kuin työaikansa periaatteessa klo 21 lopettaneella sairaanhoitajallakin.
UUSI VUOSI tuo uudet kujeet. Päivystyksen aukioloaikaa lyhennetään kahdella tunnilla. Pikapolimalliin lyödään nyt suuret toiveet. Suhtaudun ajatukseen positiivisesti, mutta samalla mietteliäästi. Äänekoskelaisten pitää osata sairastua tai hakeutua päivystykseen oikella kellon lyömällä, sillä pikapolin ajat ovat sidotut lääkäreiden työaikaan. Jos aiot päästä otille, niin valkotakkisen apua on tajuttava hakea oikeaan aikaan, eli ennen klo 15. Pahimmassa tapauksessa sinut toivotetaan tervetulleeksi huomenna uudestaan. En halua maalata piruja hienon talon seinille, mutta mistä vetoa, että tulppa tullaan kokemaan, vaikka konsultti vakuuttaisi jotain ihan muuta.
SAATU HOITO oli hyvää ja asiantuntevaa. Päivystyksen henkilökunta, hoitajat ja lääkäri jaksoivat olla ystävällisiä kovan kiireen keskellä. Kotisairaanhoidolle hymynaama, kun lääkkeenjaon lomassa huomasivat äitini tilanteen. Kiitos ja jaksamista!
Onko Sinulla samanlaisia kokemuksia tai huomiota, sana on vapaa. Kommentoi alla olevaan kommenttikenttään tai toimitus@aksa.fi
MARJO STEFFANSSON
Olen viimeisen vuoden aikana lukuisia kertoja käynyt tk:ssa ennalta määrättyihin verikokeisiin ja saamaan apua elinsiirron jälkeisiin oireisiin. Aina olen päässyt sisälle nopeasti. Kerran jouduin odottamaan verikoetta tunnin, kun oli labra ei vetänyt, mutta yleensä verikokeissa käyntini on sujunut sutjakkaasti, vaikka en ole edes varannut aikaa! Kokemukseni on, että jos menee liian aikaisin odottamaan labraan pääsyä, niin siellä on jo jono, ennen labran avaamista. En ymmärrä näitä koskelaisia, jotka tykkäävät jonottamisesta ja ovat labran ovella jo puoli seitsemän! Kun menee yhdeksältä ei ole enää jonoa nimeksikään. Eikö sairailla mummoilla ja papoilla ole aikaa mennä verikokeeseen myöhemmin kuin heti kukonlaulun aikaan! Samasta syystä työtätekevät labran palveluja käyttävät myöhästyvät töistään, kun joutuvat väistelemään näitä varausnumeron jonottajia! Joo, ymmärrän, että nälkä kurnii, kun ei ole voinut syödä aamiasta, mutta oikeastaan paasto tekee hyvää!
TK on palvellut minua tosi hyvin, kun en ole heti aamusta mennyt jonottamaan, vaan olen suosinut myöhempiä aikoja. Tosin ainoa huono kokemus minulla on se, kun myöhästyin kuukausi ennen varatusta EKG-laitteen saamisen ajasta klo 9.00, niin en saanut sitä ollenkaan. Olen havaitsevani asian ytimen. Suurin osa ihmisten normaalista toiminnasta on päivisin (esim. työ), niin siitä johtuu suuri osa pullonkaula hoitoon pääsemisessä. Näin ollen paras aukioloaika tk:lle ilta klo 4:n jälkeen ja varhainen aamu klo 4 – 9. Silloin suurin osa ehtisi saamaan hoitoa eikä pullonkaukloja syntyisi. Mutta suomalaiset taitavat rakastaa ämpärijonoja ja valittamista. KASVATTAJA-64
Erittäin hyvä kirjoitus sairaalan suunnitteluvirheistä!
Joka sana niin totta, kiitokset toimittajalle.
Siis haluttaisiin enempi tilaa, penkkejä yms. missä olisi mukavampi odottaa (tunti tolkulla) hoitoon pääsyä? Itse ainakin voisin vaikka seisoskella jos vaan pääsee mahd. nopeasti hoidettavaksi. Eli älkää tiloja parjatko jos toiminnassa ei ole virtausta! Ymmärsin että ensi viikolla alkavan päiväpolin myötä vastaanottajia/hoitajia olisi ruuhka-aikoina vähän enempi ja lääkäreitä kuormitettaisiin vain lääkärinhoitoa tarvitsevilla potilailla – tämän pitäisi nopeuttaa hoitoon ja takaisin kotiin pääsyä. Toivoisin toimittajalta uutta juttua kk:n kahden päästä kun toimintaan on tullut virtausta, minä ainakin haluan uskoa näin. Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille, pidetään valittamisessa välivuosi, eiköstä jookosta!
Lukuisia kertoja käyneenä jonotusaika n. 3-4 tuntia päivystykseen. Lapsien kanssa tosi tuskainen odottelu! Labraan jonotusaika n. 1-2 tuntia. Ei toimi tk;n systeemi. Toinen asia on, että jotka terveinä menevät esim. labraan joutuvat olemaan samoissa tiloissa influenssa potilaiden kanssa. Ei hyvä.
Juuri näin!
Täysin totta!
Vanha totuushan on se, että arkkitehdit ja insinöörit eivät ole mitään ruudinkeksijöitä, valitettavasti! Tässäkin tapauksessa olisi pitänyt kuunnella hoitotyötä tekeviä jotka olisi ollut otettava suunnitteluun mukaan…luultavasti he esittivät myös oman näkemyksensä, mutta ´´viisaat´´ päättäjät lakaisivat heidän ehdotukset maton alle…roskikseen lopulta!!
Eikös tässä kohteessa nimenomaan kuunneltu käyttäjän toiveita suunnittelua tehdessä? Muistaakseni joku Keskusta poliitikko oli vielä projektipäällikkö tai muu vastaava.
Hyvä Marjo! Kerrankin joku keräsi faktat asiallisesti kasaan.
Ansiokas kirjoitus jälleen Marjolta.
Itse olen nyt runsaan viikon aikana käynyt kahdesti teekoon päivystyksessä. Normaalisti käytän Terveystaloa, mutta nyt siellä ei ollut kumpanakaan päivänä vapaita aikoja.
Siispä teekoohon jonottamaan. Syynä pahanlainen nieluinfektio, joka ei parantunutkaan oletetussa aikataulussa. Molemmilla kerroilla olin siis hakemassa lisää sairauslomaa. Pakko oli, jotta edes se vähäinen yrittäjän sairauspäiväraha joskus tilille tulisi – neljän omavastuupäivän jälkeen. Rankkaa miinusta tuloihin joka tapauksessa joka päivä, kun ei voi työtään tehdä.
Tilanne sikäli ihan selvä etenkin ekalla kerralla. Riitti, että tapaan lääkärin, joka laittaa nimen paperiin. Lääkettä oli vielä jäljellä, mutta ei työkuntoa. Triageen (vaimikäseon?) pääsin puolessa tunnissa ja pika-crp:kin kertoi, että tulehdusta on vielä. Mutta vielä piti 4,5 tuntia tuota allekirjoitusta odotella joukossa istuen. Kunto oli sellainen, että makuulla olisi pitänyt levätä. Käytännössä siis olo paheni, mutta pakko oli odottaa.
Lopulta kohtaaminen lääkärin kanssa. Lääkäri ymmärsi yskän (myös ihan kirjaimellisesti) hetkessä ja kirjoitti lisää sairauslomaa.
Itselle tulee mieleen, että eikö sairaanhoitaja voisi tällaisissa ns. selvissä tapauksissa tehdä saman kuin lääkäri? Miksi sairaan ihmisen pitää sairastua lisää saadakseen sen allekirjoituksen? Ja samalla ehkä sairastuttaa muita ja osaltaan hidastuttaa prosessia oikeasti apua tarvitsevien näkökulmasta?
No, oma tervehtymisprosessi viivästyi lisää (osin toki myös siksi, että yritin yhtenä päivänä työntekoa – liian aikaisin). Myöhempi vastaava tk-keikka sujui nopeammin, taisi olla ihan parissa tunnissa. Sillä kertaa lääkärin tapaamiseen oli myös tarve, sillä lääkekuuria piti jatkaa.
Kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä, aina on hyvä ottaa muut huomioon ja olla pitkämielinen. Mutta ihan selvä on, että jatkossakin yritän aina ensin yksityisen kautta. Teekoossa jonottaminen on usein todella typerää ja ns. sairasta touhua.
Terho Vuorinen
Sisulla Marjo,painetaan kun ei muuten. Jaksamista tälle vuodelle 2017,ta.
Toivottaa Kaija.
Terveyskeskuksen valmistuttua kävin laprassa ensimmäisen kerran ja tupa oli täynnä! Olin netin kautta varannut näytteenotto ajan ja lähes minutilleen minut kutsuttiin sisään, eli siltä osin meni kaikki ok. kuten vuoden kulutta myöskin. Se viimeinen käyntini poiki keskustelun näytteenottajan kanssa, kun ihmettelin miten pienessä tilassa kaikki tapahtuu! Hän myönsi että on suunnitteijalta on tullut melkoinen moka tilojen suhteen! En tiedä minkälainen tilanne on tänään näytteenoton suhteen paikan päällä, koska en ole käynyt näytteenotossa itse paikan päällä enää noiden kahden reissun jälkeen, kuntoni huononnettua oleellisesti…´´piikittäjä´´ käy kotona tarvittaessa.
Korvatulehdus hoidetaan särkylääkkeellä ja levolla, samoin flunssa. Kummankaan vuoksi ei tarvitse mennä päivystykseen.
Työssäkäyvät saavat saikkua työterveydenhuollosta
46 päivystyspotilaasta noin 30 ei tilastollisesti sinne kuulunut.
Vain isot haavat,tuoreet murtumat ja sairauskohtaukset ovat päivystyskamaa.