Äänekosken taidemuseon näyttelyssä voi tutustua kokoelmien helmiin. Näyttelyyn on ripustettu korona-ajan lahjoituksina saatuja teoksia 47 teoksen verran. Museonjohtaja Marjo Ahola kiteyttää näyttelyn sanoihin:”Hirmu paljon kaikenlaista!”
Taidemuseon seinille on muun muassa ripustettu Simo Hannulan varhaisgrafiikkaa ja tussitöitä, Saimi Kamppilan akvarelleja sekä Urho Lehtisen hiilipiirroksia. Helmiä III tarjoileekin upean kattauksen äänekoskelaisten sekä äänekoskelaislähtöisten taiteilijoiden teoksia.
– Olemme saaneet korona-aikana melkoisen määrän teoslahjoituksia, kokonaista 205 teosta. Emme ole ostaneet näistä teoksista yhtäkään, joten siinäkin mielessä tämä teosryntäys on meille erikoinen tilanne, museonjohtaja Marjo Ahola huokaisee.
Mukana on Keski-Suomen Opistolta tulleet teokset sekä toistasataa Simo Hannulan perikunnan lahjoittamaa teosta.
– Erityisijälkisäädöksen tai yhdistystoiminnan lakkauttamisen kautta tulleita teoksia on näytteillä kymenkunta. Keski-Suomen Opistolta tuli teoksia vajaa 50, joista esillä on opiston päärakennuksen piirtäneen arkkitehti Yrjö Blomstedin vuonna 1909 itsensä signeeraamat akvarellit kansanopistolle suunnitelluista karjatalousrakennuksesta sekä veisto- ja opettaja ja oppilashuoneistoja varten piirretyistä rakennuksista. Oli melkoinen yllätys, sillä luulin näiden töiden olevan kopioita – mitä vielä, aitoja ovat, Ahola naurahtaa.
Ja oi, miten komeita rakennuksia! Harmi, ettei suunnitelmat toteutuneet, sillä Suolahdessa voisi olla maailman kaunein navetta!
Mitä tahansa lahjoitusta ei vastaanoteta. Taidemuseolla on kokoelmapoliittinen ohjelma, joka antaa raamit hankinnoille. Teoksella täytyy olla yhteys Äänekoskeen, on se sitten äänekoskelaisen taiteilijan luoma teos tai se on ollut äänekoskelaisen kodin tai yrityksen seinällä tai henkilön seinällä, jolla on ollut vaikkapa pitkä työelämä Äänekoskella.
– Tässä taannoin minulle tarjoutui käydä erään jo edesmenneen henkilön kotona valitsemassa teoksia kokoelmiimme. Sillä käynnillä kokoelmamme kasvoi 20 teoksen verran, Ahola kertoo.
Vuonna 2016 kuollut, Konginkankaalla vuonna 1932 syntynyt taitelijaprofessori, Pro Finlandia mitalisti Simo Hannula oli viivasyövytyksen mestari ja metalligrafiikan uranuurtaja. Hän aloitti taideopintonsa ABC-piirustuskoulun kirjekurssilla 14-vuotiaana ja jatkoi Turun Piirustuskouluun vuonna 1950 ja Kuvataideakatemiaan, josta valmistui vuonna 1955. Uuttera ja tuottelias taiteilija toi teoksiinsa ripauksia Liimattalasta ja Konginkankaalta. Ei taida olla ketään, joka tietäisi, kuinka paljon Hannula ikuisti kuvia syväpainopaperille.
– Simon poika Pekka, kuvataiteilija hänkin, lahjoitti meille melkoisen määrän isänsä teoksia, joukossa aivan varhaisempia töitä. Nämä ovat aivan ällistyttäviä ja puhuttelevia, Ahola esittelee.
Simo Hannula tunnettiin yhteiskuntakriittisenä taiteilijana, jonka ilmastokriittiset työt ovat kuin ennustus tämän päivän ilmastokeskustelulle. Hän puhutteli teoksillaan ihmisen holtitonta ja saastuttavaa luontosuhdetta.
– Useissa teoksissa toistuu kuvataiteen tutut symbolit: tiimalasi, kello ja arpakuutio. Hänen töistään löytää helposti sanattomia viestejä, jotka avautuvat, kun vain tarpeeksi tarkasti katsoo, Ahola vinkkaa.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Simo Hannulan teos kertoo kuinka Liimattalan taidekotiasia on jälleen kerran Konginkankaan päättäjien pöydällä.
Äänekosken taiteiljaseuran perustajajäsen, Saimi Kamppila, esittäytyy ei niin totutussa valossa, sillä mukana on ei niin tuttuja Kamppilan käyttämiä tekniikoita. Hänen perikuntansa lahjoitti taidemuseolla 12 teosta, joista näytteillä on nyt kuusi.
– Kamppila teki herkkiä akvarellimaalauksia, mutta löytyypä joukosta myös öljyväri- sekä väriliitutöitä, kuten työ öljyvärillä maalattu teos Hietamankoskesta tai 1960-luvun perinteinen hedelmäasetelma -teos.
Kuvaamataidon opetteja Urpo Heino oli hänkin perustamassa taiteilijaseuraa Äänekoskelle. Hänen töitään on saatu taidemuseolle lahjoituksena sekä testamenttilahjoituksena.
– Urpo Heino käytti voimakkaita värejä! Hänen maisemamaalauksensa ovat hyvin värikylläisiä, Ahola esittelee.
Ahola toivoo, että kokoelmissa olevia töitä saisi sijoitettua myös kaupungin omiin kiinteistöihin.
– Sijoitamme teoksia mielellämme, jos vain paikka löytyy ja olosuhteet ovat turvalliset. Olisi mukavaa, jos saisimme taidetta ihmisten katseltavaksi – vaikkapa kouluihin tai virastoihin, Ahola sanoo.
Äänekosken taidemuseo sijoittuu valtakunnallisen TAKO-verkoston seitsemänteen pooliin, jonka sisältä löytyy erilaisia trendejä, mielenkiintoisia vaikuttajia ja käännekohtia. Äänekosken kaupunginmuseon tehtävänä on tallentaa aineistoa ja tarinoita Mikko Niskasesta ja taidemuseon tehtävänä on painottaa Simo Hannulaa.
– Kuluvan vuoden alusta olemme museo, joka tallentaa myös Simo Hannulan teoksia ja hänen taiteellista toimintaansa. Olen todella kiitollinen, että saimme lisättyä Hannulan tähän vaikuttajalistaan. Hän on ollut aliarvostettu siitäkin huolimatta, että oli yksi tunnetuimpia ja taitavampia suomalaisia taidegraafikoita, Marjo Ahola muistuttaa.
