Äänekoskella voi harrastaa liikuntaa todella laadukkaasti ja edullisestikin, sillä liikuntapaikat ovat huippukunnossa. Liikuntapalveluista vinkataan, että myös arkiliikunnalla on suuri merkitys ja kiitetään seurojen tekemään työtä.
UKK-instituutin mukaan kaikille 7−17-vuotiaille suositellaan monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä yksilölle sopivalla tavalla, ikä huomioiden. Alle kouluikäisillä suositus on jopa kolme tuntia. Liikkumista voi kertyä useista liikkumisen hetkistä päivän aikana ja vähäisempikin liikkumisen määrä on hyödyllistä, vaikka suositus ei täyttyisikään viikon jokaisena päivänä. Runsasta ja pitkäkestoista paikallaanoloa tulisi välttää. Tätä on syytä painottaa nyt kun syyslukukausi on saatu käyntiin.
Suosituksen mukaan kouluikäisten lasten ja nuorten olisi hyvä liikkua viikon jokaisena päivänä ja suurimman osan liikkumisesta tulisi olla kestävyystyyppistä. Teholtaan rasittavaa kestävyystyyppistä liikkumista sekä lihasvoimaa ja luustoa vahvistavaa liikkumista tulisi tehdä vähintään kolmena päivänä viikossa. Liikkumisen tulisi olla monipuolista, jolloin erilaiset liikuntataidot kehittyvät. Myös liikkuvuuteen on hyvä kiinnittää huomiota.
Kaupungin liikuntapalveluissa on tehty havainto, kuinka lapsille lähdetään aika varhain toteuttamaan ”ulkoistettua liikuntaa suorituspaikoilla”. Liikuntapalveluvastaava Jaana Kiiskinen kiittelee seurojen ja yhdistysten tekemää ohjaustyötä sekä kaupungin satsauksista liikuntapaikkoihin.
– Meillä on kunnassa hyvät puitteet, mutta mielellään soisi korttelikenttien ja arjen liikunnallisuuden lisääntyvän.
Liikunta ei välttämättä ole koulukuljetusten ja keskittyneiden palveluiden vuoksi kaikille enää luonnollinen tapa siirtyä paikasta toiseen. Tutkimusten mukaan pyörällä tai kävellen tehty koulumatka voi muodostaa jopa puolet lapsen päivittäisestä ripeästä liikunnasta. Aktiivinen koulumatka parantaa fyysisen kunnon lisäksi myös lasten keskittymiskykyä ja oppimistuloksia. Tuoreen Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan vanhempien, jotka itse kulkivat lapsena kouluun kävellen, pyöräillen tai talviaikaan hiihtäen, omat lapset kulkevat myös todennäköisesti omin voimin kouluun. Esimerkillä on väliä. Menneisiin vuosiin verrattuna koulumatkoista on saatu myös entistä turvallisempia Harmillista, että liikunnasta on tullut suorite, jota lapset viedään toteuttamaan. Vanhemman rooliksi jää usein katsoa vierestä, Kiiskinen sanoo.
Kaikki liikuntaharrastukset eivät vaadi suurta kukkaroa.
– Vaikka osa harrastuksista maksaa, Äänekoskella on myös paljon mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa ilmaiseksi tai käyttää maksuttomasti lukuisia liikuntapaikkoja. Yhteistyössä seurojen kanssa pyöritetään ilmaisia vapaavuoroja. Kaupunki myös tukee lahjoitusvaroin harrastamista Lasten harrastusapurahan muodossa. Myös liikuntaseuroilla on lajiliittojen kautta mahdollisuus tukea seuran jäseniä harrastamisessa.
Seurat tekevät liikuntaväline- ja varustekierrätystä, joten kannattaa olla yhteyksissä urheiluseurojen toimijoihin.
– Kaupunki tarjoaa lasten kilpailu-, ottelu- ja turnaustoiminnan tiloissaan ilmaiseksi, Kiiskinen muistuttaa.
Kortteliliikuntapaikat pysyivät aikanaan hyvässä kunnossa, kun niissä vilisi käyttäjiä. Vielä muutama vuosi takaperin löytyi lähes jokaiselta kylältä oma hiekkakenttä maaleineen. Talvella kentät jäädytettiin luistelijoiden ja kiekkoilijoiden iloksi.
– Lasten määrän väheneminen ja hiekkakenttien vähäinen käyttö näkyy siinä, että vähällä käytöllä olevia kenttiä joutuu entistä hanakammin lanaamaan, kun ruoho ei enää pysy poissa käytön myötä. Myös vähäinen lasten määrä syrjäkylillä pistää mietityttämään, miten kunnan verovaroja tulisi priorisoida. Lähiliikuntapaikat ovat kuitenkin erittäin tärkeitä lapsen arjelle. Tutkimuksissa on havaittu, että taajamien lapset liikkuvat enemmän kuin maaseudulla asuvat, joilla on rajallisemmin erilaisten liikuntalajien harrastamismahdollisuuksia, Kiiskinen pohtii.
Koulumatkatkin taittuvat koulukyydillä.
– Tämä on ikään kuin kääntynyt päälaelleen vuosikymmenten saatossa. Miten tärkeää olisi jokaisen löytää ne lähiympäristön ja -alueen liikkumismahdollisuudet. Mitä me miellämme liikunnaksi – se on kyllä harrastus, mutta se on myös ihan fyysistä liikettä. Meillä ei ole istuvassa kulttuurissa enää varaa siihen, että liikettä on vain liikuntaharrastuksissa, Kiiskinen toteaa.
Koulujen opetussuunnitelmissa pyritään liikunnassa korostamaan oman paikkakunnan vahvuuksia.
– Äänekoskella yksi vahvuuksista on kaksi uimahallia oppilaitosten yhteydessä. Uimataito on noussut kesän aikana surullisesti otsikoihin. Äänekoskella esikoululaiset käyvät uimahallissa kahdeksan kertaa kauden aikana, mikä on ollut paikkakunnan ylpeys pitkään, Jaana Kiiskinen iloitsee.
Arjen liikkumiseen on syytä kiinnittää huomiota: tilaatko hissin vai käytätkö portaita? Voisiko kauppa- ja työmatkat tehdä pyörällä ja kävellen? Asenne ja tahtotila ratkaisevat.
