Äänekoski -korun tarina alkaa jo tuhannen vuoden takaa.
Oli viileä syksyinen päivä 1920-luvulla, kun Äänekoskella maanviljelijä Eelis Kautto ajoi hevosellaan syyskyntöjä yli vuosisadan vanhalla, sukunsa omistamalla peltolaikulla, Pohjan talon lähellä Mämmellä. Auran viillokselle nousi oudon näköinen esine, viikinkiaikainen kupurasolki, jossa oli omalaatuinen nystyräkoristelu.
Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistys, Väksy, on jo useamman vuoden ajan suunnitellut Äänekoski -korun valmistamista. Kultaseppä Sanna Hytösen käsissä, ja museoviraston avulla ovat ensimmäiset Äänekoski -korut jo valmiina. Koruja on valmistettu pronssisen esikuvansa lisäksi myös hopeisena.
– Alkuperäinen koru on halkaisijaltaan isompi sekä paksumpi. Äänekoski -koru on sirompi, eli kevyempi ja pienempi, Sanna Hytönen esittelee.
Koru on niin sanottu solkiriipus, eli sitä voi käyttää sekä solkena että riipuksena. Alkuperäinen koru on pronssinen ympyriäinen kupurasolki, jotka parina kiinnittivät naisten päällysmekon, eli vaippahameen, olkapäille. Varakkaammat naiset ripustivat niiden välille rinnan yli pronssiketjun, johon he kiinnittävät erilaisia riipuksia. Paikka, josta koru löytyi on tiedeossa parin metrin tarkkuudella.
– Itseäni viehättää tämä ikiaikainen työ. Sen yli tuhat vuotta sitten tehty design ja muotoilu istuvat tähän aikaan upeasti. Koru on monikäyttöinen ja se sopii monen ikäiselle, niin miehelle että naiselle, Hytönen sanoo.
Korun erikoisuus ovat sen nystyrät, jotka sijoittuvat säteittäin keskustasta kolmen nystyrän riveinä suorakulmaisesti neljään suuntaan. Nystyräkuvioinnin lisäksi korussa on Hannun vaakunaan viittaavaa urakirjailua, joka juontuu vanhemmasta skandinaavisesta eläinaiheisesta ornamentiikasta.
– Väksy ja museovirasto ovat tehneet paljon töitä selvittääkseen koruun liittyvää symboliikkaa. Mitä merkitsevät nämä 12 nystyrää, tai korun pohjan kuviointi, sitä emme osaa kertoa. Ehkä tämä vain lisää koruun liittyvää mystiikkaa,pohtii Hytönen.
Äänekoski -koru on tuhannen vuoden takaa viesti siitä, miten ihminen vaelsi ja asettui sisämaahan. Korujen merkitys viikinkiajalla korostui ja siksi suolahtelaisen korusepän luomus oli tärkeä osoitus erämaahan kotiseutunsa perustaneen itsenäisyydelle.
– Olen valtavan kiitollinen, että olen päässyt mukaan tähän kulttuurihistoriallisesti tärkeään projektiin. Olen aina ollut kiinnostunut kulttuuri – ja taidehistoriasta, joten myös siksi aihe on minulle hyvin tärkeä ja läheinen.
Vaikka koru kantaa nimeä Äänekoski, se on kaikkien meidän koru.
– Olemme yhtä kuntaa, ja toivon, että koru otetaan kaupungissa omaksi, Sanna Hytönen sanoo.
