Väksyn joulukuussa avattava uusi museo alkaa olla loppusilausta vaille valmis. Suolahdessa Majalan koululla opettajana ollut, Laajaniemeen Laaja-Artin perustanut taiteilija Maisa Kivi (ent. Turvanen) lahjoitti museolle historiallisen tammipuisen, mielenkiintoisen historian omaavan sohvan.
Saarijärvelle asettunut taiteilija Maisa Kivi ei malta pysyä aloillaan, sillä hän on 81-vuotiaana yhä monessa mukana. Keskustelu rönsyää läpi elämänkaaren. Körttiläisperheeseen Ylivieskaan syntynyt Maisa muistelee olleensa äitinsä matkassa junavaunujen siivouksessa. Ylivieska oli junaratojen risteyspaikka, joten Suolahteen löytyy monta yhtymäkohtaa.
– Jos katsoo taaksepäin koko elämään, on juuri Suolahdessa asuttu aika merkityksellistä. Asuttiin Majalan koululla ja lapset, Vesa ja Sari aloittivat koulutiensä siellä. Se oli mukavaa aikaa, ja sain Suolahdesta elinikäisiä ystäviä.
Yksi ystävä, Pirjo Korhonen, liittyy sohvan hankintaa – tai sen löytämiseen.
– Se oli kahdeksankymmenluvun alkua. Olimme ostaneet Laajaniemen vanhan kivikoulun ystäviemme Eeva ja Pete Lehtisen kanssa. Sisustustaessa koetin löytää talon henkeen sopivia huonekaluja, sillä eihän niitä kaupasta käyty hankkimassa. Pirjo vinkkasi minulle, että Suolahden vanhalla kaljatehtaalla on ”romula”, jossa voisi löytyä meille sopivia huonekaluja.
Tilassa oli huonekaluja sikin sokin lattiasta kattoon pinottuna. Yksi sohva hyppäsi sieltä Maisan silmään heti oven avattua.
– Mä rakastuin siihen heti, ja kaupat hierottiin samantien.
Sohvan historia jäi tietämättömäksi, kunnes Maisa näki aivan vahingossa Suolahden vanhalta asemalta otetun mustavalkokuvan. Kuvassa istuu Akseli Gallen-Kallela juuri samanlaisella sohvalla.
– Mä hihkasin, että tuossahan on mun sohva!
(juttu jatkuu kuvan alla)
Asemapäällikkö Rudolf Ahonius ja rouva Signe Ahonius kodissaan Suolahden asemalla vuonna 1907. Kuvan sohva ja tuolit ovat arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelemia ja valmistamia. Kuva Väksyn arkistot.
Sohvan alkuperä on Väksyllä tiedossa. Arkkitehti Bruno Granholm piirsi Suolahden asemarakennuksen, ja arkkitehtina mainetta niittänyt Yrjö Blomstedt valmisti puuseppänä sinne oletettavasti huonekaluja. Kotiseutuetsivä Timo Enäkoski laskee, että sohva on vuodelta 1906. Rudolf Ahonius toimi asemapäällikkönä Suolahdessa vuosina 1989-1925, kunnes siirtyi Helsinkiin, Sörnäisten asemapäälliköksi. Blomstedtin käsialaa ovat Keski-Suomen Opiston päärakennus sekä Äänekosken vanha kirkko.
– Sohva oli asemalla asemapäällikkö Ahoniuksen aikana ja kenties se on valmistettu aseman laajennuksen jälkeen, arvioisin vuodeksi 1906. Suolahden vanhalla asemalla oli paljon muitakin samantyylisiä Blomstedin suunnittelemia huonekaluja, kuten sohvia ja tuoleja niin Ahoniuksen asuintiloissa kuin aseman odotustiloissa.
Kuvista päätellen sohvia on ollut kaksin kappalein, toinen pidempi, toinen himpun verran lyhempi, sellainen kahden istuttava.
– Ja sitten oli samaa sarjaa käsinojalliset tuolit. Olisi hauska tietää, löytyykö näitä huonekaluja jostain, Enäkoski pohtii.
Kaunis sohva on palannut takaisin Suolahteen. Ympyrä on sulkeutunut.
– Olemme tehneet vuoden mittaisen lainan sohvasta, Väksyn puheenjohtaja Satu Auvinen kertoo.
Mutta miten sohva päätyi museolle. Siihen liittyy Jorma Heiskasen Timo Enäkoskelle kertoma tarina.
– Minä soitin Maisalle ja kohta alkoi tapahtua, Enäkoski naurahtaa.
Maisalla on hyvä mielikuvitus. Hän toivoo, että sohva innostaa muitakin miettimään, mitä Suolahden asemalla piipahtaneet vieraat kuten kirjailija Juhani Aho ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela ovat sohvalla istuessaan pohtineet.
– Olen todella iloinen, että olen saanut näin kunniallisen tehtävän tehdä tälle omistamalleni huonekalulle, Maisa Kivi huokaa.
Väksyn museo avataan joulukuun 4. päivä. Silloin voi käydä tutustumassa museoon ja ihailemassa komeaa tammisohvaa.
