Asemakadun koulun ruokalan peruskorjaus on valmis. Kaikki ei mennyt kuin Strömsössä: koulu notkahti liitoksistaan, alipaineistus epäonnistui eikä vesivahingoltakaan vältytty. Koulussa oirehditaan. Raplingit tippuvat eikä kellariin ole enää asiaa. Rahaa tarvitaan, sillä budjettiin varatulla 210 000 eurolla ei tehdä kesää: 50 tuhatta keittiön viimeistelyyn, 80 hissiin ja 80 kuntotutkimukseen.
– Palataan vuoden lopussa asiaan uudestaan, tekninen johtaja Jarmo Latvala kuittaa.
Ruokalan seinää purettaessa kuului valtava pamaus.
– Sellainen kova ääni. Luulimme, että talo sortuu, koulun siistijät kertovat.
Vuonna 1952 rakennettu kivikoulu murtui keskeltä ?kahtia? poikittain katutasosta aina ylimpään kerrokseen saakka. Halkeamat näkyvät ulkoseinissä ja sisällä luokkien katoissa, varsinkin ikkunasyvennyksissä.
– Ihmettelimme lukuvuoden alkaessa halkeamien runsautta. Myös koulun ulkoseinien rappaus on tippunut entisestään, huomioi rehtori Sari Valtonen.
Koulua tulivat katsomaan Marko Jokipii Rambollilta, valvoja Jorma Pekkala, kaupunginhallituksesta Kari Kiiskinen ja Sirpa Martins sekä tekninen johtaja Jarmo Latvala. Tutkittiin rappauksia, ihmeteltiin halkeamia, valumia seinissä ja haisteltiin ilmaa.
– Rakennus on liikahtanut liikuntasauman kohdalta. Kyseessä oli hallittu ja suunniteltu purku ruokailutilan kohdalla. Rakennesuunnittelija oli arvioinut, että purettava seinä ei ole kantava, mutta joka saattaa ottaa kantavuutta ylälaatan kantavuuden hiipuessa vuosikymmenten aikana. Sen takia seinää on purettu osissa ja rakenteiden tilaa on seurattu. Tapahtui pieni odotettavissa ollut laskeutuma, joka aiheutti katon ja seinän välisen sauman avautumista. Rakenne on tuettu kellarista ja ensimmäisestä kerroksesta suunnitelmien mukaan eikä liikkumista enää tapahdu.
Onko sattunut suunnitteluvirhe, valvonnan puute vai inhimillinen tekijä?
– Remontissa edettiin suunnitelman mukaan, Latvala kuittaa.
Rakennetekninen suunnittelija Marko Jokipii kiinnitti huomionsa halkeamiin.
-Liikuntasauma ei toimi sillä se sijaitsee ikkunalinjalla eikä saumaa ole huomioitu edellisessä peruskorjauksessa. Rappauksessa on laajoja vaurioita, rapautumista ja läpi seinän ulottuvia halkeamia. Halkeamien kautta on kulkeutunut kosteutta sisätiloihin saakka aiheuttaen kosteusvaurioita. Myös sisäilman laadussa on parantamisen varaa, hiilidioksidipitoisuudet ovat liian korkeat. Luokkien ilma on käynyt jo jonkun keuhkossa ja varpaanvälissäkin, kertoo Jokipii.
Työsuojeluvaltuutettu Hannu Penttisen nenä ei petä. Jotain on pielessä. Henkilökunnalle tehty kysely kertoo, että 29:sta 16 oireilee enemmän tai vähemmän.
– Eikö tällainen empiirinen tutkimus riitä kertomaan, että ilma ei ole paras mahdollinen. Tarvitseeko upottaa euroja uuteen mittaukseen, Penttinen kysyy.
– Neljällä opettajalla on henkilökohtaiset ionisaattorit ja seitsemässä luokassa on ilmanputsarit, rehtori Valtonen laskee.
Työterveyshoitaja Anja Hiltunen kertoo, että viime keväänä koulun henkilökunnalle tehty kysely kertoi, että oirehtijoita oli 14 prosentin luokkaa.
– Nyt yli puolet. On äärimmäisen vakava paikka miettiä miten tällaisessa rakennuksessa työskennellään, Hiltunen sanoo.
Oirehtivien määrä yllättää Ville Härtisiänkin. Hän tuntuu tietävän, että rakenteissa lymyää sädesientäkin.
– Purkujätteitä ei tutkittu, mutta jos rakenne on kostunutta, niin kyllähän sen tietää mitä sieltä löytyy.
Välipohjaa purettiin ruokalaremontissa ja kellari alipaineistettiin mutta hormeja täynnään olleen rakennuksen tiivistys epäonnistui.
– Tapahtui pössähdys hyvistä aikeista huolimatta, Jokipii kertoo.
Nyt kellarin rakenteet on osittain puhdistettu, tiivistetty ja alipaineistettu. Joulukuussa sattunutta vesivahinkoa kuivatetaan yhä.
– Kellarin korjaamattomalla alueella on ummehtunut haju. Siellä on myös ryönää joka on homeessa, osa seinistä on valkoisen homeen peitossa, Jokipii muistuttaa. Kellarissa asioidaan päivittäin, sillä teknisen työn lautavarasto sijaitsee siellä. Nyt laudoille etsitään rehtorin ohjeesta välittömästi uutta tilaa ja kellarissa käyntiä vältetään.
Koulun rännit ovat alkuperäiset ja ovat kenties tulleet tiensä päähän. Joulukuussa tehdyissä paikkauksissa huomattiin rännien kiinnityksessä paikoin vakavia muutoksia. Välituntialue on aidattu varotoimenpiteenä.
– Rännien osalta täytyy tehdä korjaussuunnitelma, Latvala kertoo.
Koulun käyttäjät ovat huomanneet talven aikana tapahtuneen romahduksen. Entinen ylpeys, joka on seistä jököttönyt vankkana paikoillaan alkaa muistuttamaan itä-rajan takana olevia monumetteja. Liikuntavälinevaraston tila on koruton niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Rappaukset tippuvat isoina lepareina seinästä.
– Liian tiivis maali ja huono villatila, joka on päässyt jäätymään, Latvala toteaa.
Yläpölyt on pyyhitty koululaisten kesäloman aikaan. Latvala kertoo, että pölyjä pyyhitään harvakseltaan säästösyistä.
– Tämä ei riitä. Ne on pyyhittävä ehdottomasti useammin, pulpetilla seisova Penttinen puuskahtaa ja pyyhkäisee lampun päältä paksun pölykerroksen etusormensa kuorrutteeksi.
Kari Kiiskinen otti asian esille kaupunginhallituksessa. Kertoi koulun tilanteesta ja yhdessä tuumin todettiin, että siivoukseen on saatava aikaa ja resurssia enemmän.
– Pölyt pyyhitään myös hiihtoloman aikaan. Ilmastointia on säädetty, vaikka viime keväänä hallitus huomautti tästä ilmastointilaitteen kanssa veivaamisesta. Luulimme, että asia on järjestyksessä, mutta eipä ollutkaan. Ilmanvaihto on sammutettu yöksi koulun kolmannesta ja neljännestä kerroksesta. Ei tällaisella mitään säästöjä synny, tämä on asia, johon pitää suhtautua vakavasti. Kysymyksessä on ihmisten terveys, Kiiskinen napauttaa.
Onko talo sellaisessa kunnossa, että siellä voi työskennellä, kysyy eräs opettaja.
– En voi vastata siihen, vastaa Jokipii.
