Eerolanrannassa vietettiin ajautuksia herättävää perinneviikkoa.
Eerolanranta on 60-paikkainen ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö jonka kauniisti sisustetuissa kerroksissa neljä ryhmäkotia, joissa jokaisessa 15 asukasta.
Eerolanrannan päiväsaliin paistaa aurinko niin että häikäisee. Kuhnamo -järvi kimmeltää lokakuun lopun laineissa, maisema on upea, kuin postikortti, jokaiselle vuodenajalle omansa.
Eerolanrannassa halataan ja otetaan kädestä kiinni ja vanhuksia kohdellaan kunnioittaen inhimillisellä otteella. Se on helppo huomata. Eerolanrannan vastaava ohjaaja ja palveluvastaavan varahenkilö Tuija Vastamäki järjestää mukavaa toimintaa talon asukkaille. Käsitöitä tehdään, lauletaan ja seurustellaan.
– Joskus meillä syödään keskuskeittiöltä tulevaa ruokaa hienosti kultareunalautasilta ja ruokajuoma nautitaan korkeajalkaisista laseista. Ruoka- ja kahvihetket ovat tärkeitä ja koetamme pitää ne kiireettöminä, Vastamäki kertoo ja esittelee päiväsalin hyllyllä olevaa serviisiä.
Palveluvastaava Maarit Pulli-Hattara iloitsee valoisista ja toiminnallisista tiloista. Hän kertoo, kuinka sattuman kautta neljän tiimin asukkaat ovat alkaneet ruokailla toistensa tiimeissä.
– On tavattu tuttuja ja vaihdettu kuulumisia puolin ja toisin. On mukava tavata uusia kasvoja, kun elämänpiiri on kaventunut, Pulli-Hattara sanoo.
Monenlaisia ideoita on henkilökunnalta jo pursunnut. Osastopalaverin ideariihessä ilmaan heitetty perinneviikko on saanut jatkua jo toista viikkoa, liekö vielä pidempääänkin. Henkilökunta on tuonut kotoansa ja sukulaistensa komeroiden kätköistä erilaisia wanhoja wehkeitä, eli entisajan välineitä: on rukkia, perunakappaa, keritsimet, sokerisakset, kessupussi, pyykkilauta ja vaikka mitä tarpeellista kotitalouksien tuttua vehettä ja laitetta.
– Me täällä henkilökunnassa ollaan saatu todella paljon uutta tietoa, sillä nämä meidän asukkaat ovat varsin perillä esineistä ja mitä niillä tehdään, Pulli-Hattara naurahtaa.
Rautavirta ottaa tottuneesti käsiinsä karstat ja ryhtyy karstaamaan lampaanvillaa.
– Kyllä nämä tämmöiset hommat vielä onnistuu, Rautavirta hymyilee ja yhdessä hänen kanssaan laulettu Päivät seutuvilla Päijänteen, tulee muistin lokeroista kuin vettä vaan!
Raunilla on hauska tarina kitkuttimesta. No, mikä ihme se on?
– Se on niin yksinkertainen ja tarpeellinen, että! Kun sain kitkuttimen käteeni 1970-luvulla, ei tarvinnut enää juurespenkkien välissä selkäänsä kyykkimällä rasittaa. Kitkutin tehtiin heinähangon varresta johon laitettiin lapion ponsi, ja sitten alettiin kitkemään, Rauni selittää ja piirtää toimittajalle piirroksen selvennykseksi.
Pohditaan, millaista ohjelmaa pöydän kulmalla nököttävästä putkiradioista tulisi, jos sen laittaisi päälle? Tarvajärven selostusta vai Markus-sedän lastentunti.
– Nämä tavarat ovat herättäneet paljon keskustelua ja muistoja.
Rautavirta ottaa käteensä ruosteisen, pitkänmallisen esineen, jonka päässä on iso koukku.
– Tämä on puntari. Tällä punnittiin myös vauvoja, jotka oli pussitettu sideharsovaippaan. Mutta onkohan tämä perunakappa vetoisuudeltaan 10-litraa, Rautavirta pohtii ja katsoo onko pohjassa merkintää.
Uskon, että myös henkilökunnasta on ollut mukava katsella, kun muistisairaan silmiin syttyy ilo. Taas hyvä esimerkki, kuinka kekseliäisyydellä saadaan hyvää aikaan, ilman isoja investointeja. Tämä on ilmiöteko!
– Pienillä jutuilla saadaan paljon aikaiseksi. Perinneviikko antaa tsemppiä meille, että tällaiset ovat antoisia juttuja, sitä paitsi näitä on kaiken lisäksi kiva järjestää, Tuija Vastamäki iloitsee ja vinkkaa, että luonto-teema on seuraava ponnistus, mutta ensin kuorrutetaan Eerolanranta jouluun.
– Luvassa on paljon mukavia askarteluhetkiä.
